The present article was published in the book “In Finland this thing called reilu meininki” published by the Ombusman of Minorities on November 2011. Below the article is publihed enterely in Finnish. The following are abstracts.
Adrián Soto/November 2011
Finnish politics rarely get the headlines in international media or give motives to excessive use of column space. This unique phenomenon was seen in April, 2010 at the parliamentary elections. Timo Soini and the True Finns came directly from the bushes into the political spotlight.
True Finns and the rise of populism was cleverly built on couple of themes: immigration and the debt crisis. Media played an unmistakably a big role in the rise, because it blindly followed the poll, and dealt with kid gloves Soini and his colleagues.
Very little attention was give to the True Finns right wing extremists that have spread systematically xenophobia, racism and extreme nationalism. The group led by the MP Jussi Halla-aho chairman of the Administrative Commission of the Parliament
On July, 2010 peaceful Norway was shocked when 32 years old norwegian killed 77 people in cold blood. Only a few hours after the terrible attacks, in Internet was spread a 1 500 page manifesto signed by killer Anders Behring Breivikin. The document has many ideological coincidences with the writings of Jussi Halla-aho. The Finnish MP distanced himself from the terrorist attack saying that “I can not do anything, if someone quotes me. There are billions of people in the world, and among them there are all kinds of skiers”. He has not distanced itself from ideological Breivikin ideological declaration.
Breivikin confusing book quotes extensively the Gate of Viena Anti-Jihad site, which operates in Austria. This site recognise, Jussi Halla-aho as its correspondent in Finland. Tampere University historian researcher Jussi Jalonen has studied the anti-Jihad network. According to Jalonen, Breivik is “clearly a product of today’s criticism to multiculturalism and immigration.”
Suomen lehdistö katsoi populismin nousua läpi sormien
Teksti Adrián Soto
Suomalainen politiikka pääsee harvoin kansanvälisiin otsikoihin ja antaa aihetta runsaalle palstatilan käytölle. Tämä ainutlaatuinen ilmiö nähtiin viime kevään eduskuntavaalien yhteydessä. Timo Soini ja Perussuomalaiset tulivat puskasta suoraan Euroopan poliittiseen keskipisteeseen.
Perussuomalaisten ja populismin nousu rakennettiin taitavasti parin teeman ympärille: maahanmuutto ja Euroopan velkakriisi. Valtamedialla oli kiistämättömän iso rooli nousussa, koska se seurasi gallupeja sokeasti ja käsitteli Soinia silkkihansikkain.
Eduskuntavaalikampanja käynnistyi vuosi siteen syksyllä. Perussuomalaisten puolue ratsasti maahanmuuttoteemalla, ja media kosiskeli puolueen nousevaa tähteä, Soinia. Elokuun 30. päivänä 2010 Perussuomalaisten vaalikampanjan lähtölaukaus kajahti Porvoossa. Kuin Soini saapui Porvoon torille, siellä oli toimittajalauma odottamassa.
– Meitä oli runsaasti yli 20 tiedotusvälineiden edustajaa: neljä TV-kanavaa, radiot, päivä- ja aikakauslehtiväkeä. Kieltämättä se oli hämmästyttävä tilanne, koska potentiaaleja äänestäjiä oli paikalla ehkä puoli tusinaa, sanoo Yleisradion toimittaja Jarkko Juselius.
Siitä lähtien media seurasi uutta messiasta kuin kuuta nousevaa. Nyt on selvää, että Soini pääsi liian helpolla. Muualla Euroopassa populistinen johtaja olisi ollut paljon tiukemmalla. On myös hämmästyttävää, kuinka rauhassa perussuomalaiset saivat rakentaa strategiaansa. Muut puolueet vaikenivat tai alkoivat flirttailla perussuomalaisten linjan kanssa. Näin teki SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen, kun hän maalliskuussa 2010 linjasi puolueen kannan maahanmuuttokysymykseen: ”Maassa maan tavalla”.
Kun maahanmuuttokeskustelu kävi ylikierroksilla, vain yksi johtava poliitikko teki selvän pesäeron maahanmuuttokriittisiin. Hän oli silloinen ulkoministeri Alexander Stubb. ”Keskustelu on liian yksipuolista. Siinä haiskahtaa rasismi, siinä haiskahtaa nationalismi, populismi ja ksenofobia. Se on hyvin vastenmielistä” (HS. 19.03.2010)
”Olen nähnyt viime aikoina liian vähän ihmisiä, joka sanovat maahanmuuton olevan Suomelle hyvä asia. Aika pahasti menevät puurot ja vellit sekaisin, kun usein yhdistetään turvapaikanhakijat suoraan sosiaaliturvan väärinkäytöksiin. Se on pöhöpopulismia”, sanoi Stubb.
2000-luvulla pitkin Eurooppaa on nähty nationalismin ja äärioikeiston nousu, eikä Suomi sittenkään ole niin erilainen. Jo 2006–2007 valtalehdistö hyväksyi todella helposti maahanmuuttokriittisen konseptin, aivan kuten ääriliikkeiden aktivistit halusivat. Jos lehdistö olisi alusta lähtien kutsunut liikettä maahanmuuttovastaiseksi tai maahanmuuttovihamieliseksi, olisi tilanne tänään ehkä erilainen.
Poliittinen ilmapiiri muuttui jatkuvasti ahdasmielisemmäksi, ja tämä sopi uudelle kriittiselle liikkeelle. Sen ideologinen isä Jussi Halla-aho valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon Perussuomalaisten listalta. Halla-ahon oman Sripta-sivuston ympärille syntyi Hommafoorumi, joka pian keräsi tuhansia kävijöitä. Sen puitteissa sai alkunsa kansanliike, ja mukaan tulivat myös äärinationalistiryhmät kuten Suomen Sisu ja Suomalaisuuden liitto. Hommafoorumista ei tullut keskustelukanavaa, vaan yksioikoinen vähemmistöjen halventamisen ja muukalaispelon levittämisen väylä. Pelko aina on ollut väkivallan äiti.
Perussuomalaisten vaalivoitto ei ole pelkästään maahanmuuttopolitiikan seurausta. Suomen poliittinen elämä oli vieraantunut kansan arkipäivän elämästä. Puolueiden keulakuvien vaalirahasotkut kruunasivat epäluulon, joka oli syntynyt osassa äänestäjiä. Myös Suomen demokratia oli ollut pysähdyksissä jo vuosia. Konsensus voi olla tarpeellista kun kansakunta on hätätilassa, mutta pitkän rauhanjakson aikana konsensus toimii kuin tulppa: se estää demokratian uudistumisen ja kehittymisen. Kaikkien näiden ilmiöiden lisäksi globaali finanssikriisi iski Suomeen voimalla, ja tuhansia työpaikkoja katosi muutaman vuoden sisällä.
Suomalainen äänestäjä tunsi itsenä orvoksi. Tähän saumaan iski Timo Soini populistisella liturgiallaan, joka syytää vanhoja puolueita kyvyttömyydestä ja Euroopan Unionia kaikista ongelmista. Pitää muistaa, että Suomen eduskunta päätti vuonna 1994 liittyä Euroopan Unioniin, vaikka yli 50 prosenttia suomalaisista oli sitä vastaan. Sama tapahtui, kun Eduskunta antoi luvan rakentaa kolmannen ydinvoimalan Olkiluotoon vuonna 1992, vaikka kansan enemmistö vastusti hanketta.
Poliittinen kehitys oli siis joutunut umpikujaan, ja se oli mannaa populistiretoriikalle. Äärinationalistit ja äärioikeisto ymmärsivät hyvissä ajoin, että Soini oli voittajahevonen, ja ne hyppäsivät Perussuomalaisten rattaisiin.
Pari kuukautta ennen vaaleja 13 Perussuomalaisten kansanedustajaehdokasta julkaisi ideologisen pamfletin nimeltä Nuiva vaalimanifesti. Sen teksti on tänä päivänä edelleen Hommafoorumin etusivulla. Allekirjoittaneista peräti 6 pääsi Arkadianmäelle.
Ohjelmajulistuksessa sanotaan muun muassa näin: “Suomen tulee luopua nykyisestä, muualta Länsi-Euroopasta ja varsinkin Ruotsista kopioidusta monikulttuurisesta valtioideologiasta, erilaisuuden ihannoimisesta ja itsetarkoituksellisesta ylläpidosta”. Lisäksi tekstissä kerrotaan, että “Suomella ei ole varaa eikä velvollisuutta toimia maailmanlaajuisena sosiaalivirastona”.
Nyt, Norjan 77 kuolonuhria vaatineen hirmuteon jälkeen, Nuiva vaalimanifesti on heimoajatteluaatteineen verrattavissa Anders Behring Breivikin 1 500-sivuiseen teokseen, joka levisi internetissä vain muutama tunti terroriteon jälkeen.
Breivik myötäilee kansanedustaja Jussi Halla-ahon ajatuksia ja kirjoittaa jakavansa samanlaisen tavan suhtautua maahanmuuttokysymykseen. Halla-aho on sanoutunut irti terroriteosta toteamalla, että “En voi mitään, jos joku siteeraa minua. Maailmassa on miljardeja ihmisiä, ja sinne joukkoon mahtuu kaikennäköisiä hiihtäjiä”. Hän ei kuitenkaan ole sanoutunut irti Breivikin ideologisesta julistuksesta.
Breivikin sekava teos siteeraa laajasti myös Gate of Viena anti-Jihad -sivustoa, joka toimii Itävallassa. Tämä sivusto noteeraa Jussi Halla-ahon omana Suomen kirjeenvaihtajanaan. Tampereen Yliopiston historioitsija Jussi Jalonen on tutkinut Euroopan anti-Jihad-verkostoa. Breivik on Jalosen mielestä ”selkeästi tämän päivän monikulttuurisuus- ja maahanmuuttokriittisen liikkeen tuote”.
Euroopassa islaminuskoisia asuu noin 38 miljoonaa, eli noin 7 prosenttia maanosan 540 miljoonasta asukkaasta. He eivät kaikki ole maahanmuuttajia, sillä esimerkiksi Balkanin alueella asuu kymmenkunta miljoonaa muslimia. Islamofobia on kuitenkin rantautunut Eurooppaan, ja monissa maissa se vaikuttaa arkipäivän politiikkaan. Hollannissa näin tekee Vapauspuolueen johtaja Geert Wilders, Ranskassa Kansallisrintaman johtaja Marine Le Pen ja Tanskassa Kansanpuolueen johtaja Pia Kjarsgaard. Myös Itävallassa oikeistopopulistinen Vapauspuolue on edelleen hyvin vaikutusvaltainen sen karismaattisen johtajan Jörg Haiderin kuolemasta huolimatta.
Suomessa Nuivan manifestin allekirjoittajat ovat myös kunnostautuneet islamofobisilla lausunnoilla ja kirjoituksilla. Oululainen kansanedustaja Olli Immonen kertoi näin Helsingin Sanomille (Nyt 17 – 23.6): “Islam on suvaitsematon, hyvin alkeellinen, vapautta rajoittava ja ihmisoikeuksia loukkaava uskonto”. Immonen kertoi myös valmistelevansa kirjaa, “joka liittyy islamin rantautumiseen Eurooppaan”.
Toinen Nuivan manifestin allekirjoittaja, Kotkan kaupunginvaltuutettu Freddy von Wonterghem kirjoitti kesäkuussa Uuden Suomen blogissaan näin: “Minun puolesta Saudit tehkööt omassa maassa mitä haluavat, se ei kuulu meille. Positiivisena asiana voidaan pitää, että aina kun tapetaan muslimi tyttö, saadaan yksi potentiaalinen muslimien synnyttäjä pois pelistä”.
Myös Hommafoorumin henkinen isä Jussi Halla-aho on ollut samalla linjalla. Hän kirjoittaa blogissaan, että “profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto. Pedofilia on Allahin tahto”. Maalliskuussa 2009 apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske pani Halla-ahon syytteeseen kiihotuksesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Kalskeen mukaan Halla-aho oli “laatinut ja internetissä toimittanut yleisön saataville kirjoituksen, jossa islam ja sen pyhät instituutiot yhdistettiin pedofiliaan ja jossa esitettiin, että ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on erään kansanryhmän kansallinen tai geneettinen erityispiirre”.
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Halla-ahon uskonrauhan rikkomisesta, mutta syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan hylättiin. Loppukesällä syntyi Norjan murhenäytelmän seurauksena kiivas keskustelu vihapuheesta. Myös Presidentti Tarja Halonen on huolissaan vihapuheen seurauksista. ”Nyt on aika avata silmät. Keskustelua ei enää voi lykätä”, hän sanoi (HS 5.8.2011) ja jatkoi: ”Sananvapaus on osa ilmaisunvapautta ja kuuluu ihmisoikeuksiin, muuta se ei ole ylitse muiden”.
Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet on samaa mieltä. “Minusta syrjintälainsäädäntö on hyvin ajan tasalla, paitsi vihapuheen kohdalla. Halla-aho sai tuomion uskonrauhan rikkomisesta, mutta ei kiihottamisesta etnistä ryhmää vastaan. Laki tuntuu hyvin ontuvalta. Se kuvaa, mikä on tärkeämpää. Laki ei tunnu ajanmukaiselta”, sanoo Biaudet.
Eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajana toimivan Halla-ahon blogin sisältö punnitaan vielä korkeimmassa oikeudessa.