The following are abstracts from an article published by Journalisti 10/2010, the fortnightly publications of the Finnish Journalist Union (SJL)
The Finnish media usually faces the question of immigration with a stereo-type black and white outlook. This turn to produce a hostility atmosphere for the new comers. This also leave the cyberspace free for the extreme-nationalists. Some of them call for open violence against immigrants, a fact which is strictly forbidden by the Finnish law.
A clear example of this phenomenon was the Facebook group that call for the elimination of the Minister of Europe and Immigrationn affairs Astrid Thors. The man behind the group initiative turned to by a local activist of the populist party True Finns (Perussuomalaisten puolue)
Some leading political figures have set as a confrontation the growing immigration and the growing unemployment. It is pointless to look for confrontation in a country which elder population growth is the fastest in Europe. Finland needs immigrant labor force.
Finnish media turned to use the term immigrant background (maahanmuuttajataustaisiksi) to anyone which divers because of skin colors, religion or simply names from the bulk of the population. Immigrations is also a temporary phenomenon, it cannot be a burden for life.
Turha hakea vastakkainasettelua
Maahanmuutto on kuuma teema ensi vuoden eduskuntavaaleissa. Olisi hyvä, jos suomalainen keskustelu pääsisi vihdoinkin ylös suosta, jossa se on ollut jo pitkään.
Maahanmuutto käsitteenä tuli valtionhallintoon noin kymmenen vuotta sitten. Syntyi muun muassa monia kotouttamisprojekteja, kun virkamiehet ilmeisesti halusivat olla poliittisesti korrekteja. Pian lehdistössä alettiin käyttää halventavaa mamu-nimitystä.
Kun lehdistö usein lähtee liikkeelle mustavalkoisella kysymyksenasettelulla, ääriryhmät saavat avoimen valtakirjan riehua netissä. Verkosta löytyy juuri nytkin teksti, jonka Suomen laki kieltää (www.palautus.org): ”Väkivallalla luomme paineita monikultturisteja vastaan. Kuka ei pelkäisi henkensä edestä, jos aktiivisimmat monikultturistajat kokevat väkivaltaisen kuoleman. Laajamittainen väkivalta tekee Suomesta vähemmän houkuttelevan asuinpaikan vierasperäiselle väestölle, jolloin poismuuttaminen alkaa olla houkuttelevampi vaihtoehto kuin tänne jääminen.”
Ei ole yllätys, että pari kuukautta sitten Facebookiin ilmestyi ryhmä nimeltä ”Olen valmis istumaan muutamaan vuoden Astrid Thorsin taposta”. Ryhmän takana oli perussuomalainen kunta-aktivisti. Silmiinpistävää oli lehdistön ja poliittisen eliitin passiivinen reaktio. Thorsin uhkailun häpeä leijuu Suomen yllä vielä pitkään.
Helsingin Sanomat julkaisi 15. maaliskuuta mielipidetutkimuksen, jonka tulos kertoi, että 60 prosenttia suomalaisista ei halua lisää maahanmuuttajia. Sama lehti kirjoitti seuraavan päivän pääkirjoituksessaan, että gallupin kysymys ”Pitäisikö Suomeen ottaa lisää maahanmuuttajia?” on oikeastaan mieletön. Medialla on oma yhteiskunnallinen vastuunsa. Lehtien pitäisi miettiä kahdesti ennen kuin tekevät raflaavia otsikoita ilman järkevää kysymystä.
On todella turhaa hakea vastakkainasettelua. Euroopan nopeimmin ikääntyvä maa tarvitsee maahanmuuttajia.
Medialla on vastuu tuoda todellisuus kansalaisten ulottuville. Maahanmuutto ja monikulttuurisuus ovat tosiasia. Saattaa olla, että Suomen etninen homogeenisuus ei enää vastaa todellisuutta. Maahanmuutto on ilmiö, eikä sen tarvitse olla ihmiselle koko elämän mittainen taakka.
Median ei tarvitse kutsua maahanmuuttajataustaisiksi kaikkia niitä, jotka eroavat valtaväestöstä ihonväriltään, uskonnoltaan tai nimeltään. Portugalilainen kirjallisuusnobelisti Jose Saramago on sanonut, että ”Euroopan tulevaisuus on monietninen tai sitä ei ole”.
Monet englantia, somaliaa, arabiaa tai venäjää puhuvat nuoret ovat syntyneet Suomessa. He ovat suomalaisia, eivät maahanmuuttajia. Sama pätee niihin tuhansiin adoptiolapsiin, jotka kasvavat suomalaisissa kodeissa.