Laivahostel S/S Bore on vuoden 2022 paras hostelli Suomessa

S/S Bore löytyy satamasta aivan Turun linnan tuntumassa.

The best hostel in Finland for year 2022 is in Turku

Teksti ja kuvat Adrián Soto

The old cruiser is shored now in the Aura river, just close to the Middle ages Castle of Turku.

The ship has 120 cabins where travelers can have a peaceful nights and enjoy friendly meals on board.

The Finnish Hostel Association include in its network some 50 hostel. The Association work on the principles of sustainable tourism and not profit bases.


Suomen Hostellijärjestön pääsihteeri Rita Huttu ojentaa palkinnon hostellipäällikkö Sari Murtomäki-Eskeliselle.

Built in 1960 as steamship S/S Bore was at that time the most modern cruiser in the Nordic Countries, and covered the line Turku- Stockholm, In this route the ship operated for 10 years. In her very colorful history sailed in many seas. In 1987 a new owner renamed her Kristina Regina with new diesel engines. During the decade of 90’s the ship operated as international cruiser on the Atlantic, in the Mediterranean and the Red Sea.

Since 2012 S/S Bore offers from the waters of Aura River, lodging, meeting, restaurant and museum services, and facilities for event and happenings like weddings.

Borella matkustivat myös Urho Kekkonen ja rouva Sylvi Kekkonen

– Boren historia on värikäs ja monipuolinen. Esimerkiksi 1970-luvulla Tukholmaan matkustivat Presidentti Urho Kekkonen ja rouva Sylvi Kekkonen, kertoo hostellipäällikkö Sari Murtomäki-Eskelinen

Laivan historiaan voi perehtyä yläkannella sijaitsevassa museonäyttelyssä.


Bar Maneouvressä on kuultu paljon tarinoita.

Valinnan Vuoden hostellista tekee Suomen Hostellijärjestön hallitus, ja valinta perustuu asiakkaiden palautteeseen.

– Tällä kertaa tuli yli 800 ääntä, ja monissa niistä kehuttiin Boren omaleimaisuutta. Sen palvelun laadukkuus ja henkilökunnan ystävällisyys nousi esiin useimmissa vastauksissa, kuten myös aamupalan monipuolisuus ja runsaus, kertoo Suomen Hostellijärjestön pääsihteeri Rita Huttu.

– Meidän meihistö on tehnyt valtavan ison työn, varsikin näinä kahtena koronavuotena, jotka onnellisesti alkavat olla takana päin. Monet miehistön jäsenet ovat Turun ammatti-instituutin työharjoittelijoita. Aika usein, kun opiskelijat valmistuvat, he jäävät laivalle vaikituiksksi työtekijöiksi, jatkaa hostellipäällikkö Murtomäki-Eskelinen.

– Korona-aikana meillä on ollut asiakkaita, jotka ovat tulleet työskentelemään etänä muutamiksi päiviksi. Meillä on esimerkiksi turkulainen kirjailija, jotka tulee tekemään töitä laivalle ja käyttää kaikkia palveluita, lisää hostellipäällikkö.

Jos matka kesän aikana suuntautuu kohti Varsinais-Suomea, jätä aikaa tutustua S/S Boreen.


Laivalla on 120 hyttiä.

Hörylaiva Bore rekenettiin 1960 Ruotsissa. Kuva Digimuseo.

Almería Spain´s capital of gastronomy for 2019

Text and Pics by Adrián Soto

Almería has been appointed as Spain´s gastronomic capital for 2019. The middle size city in the south-eastern corner of the country, looks at the sea and has more than 300 days of sun in a year. Despite that, she attract fewer visitors than the rest of Andalusia.

With the new nomination the local gastronomy will be in the spotlight. The splendid seafood fresh from the Mediterranean combined with local fresh vegetables are the best presentation card. But in the food scene is also very much present the Islamic flavours, for century the city was governed by Arabs and the trade connection between Almería and the Arab world has not stop. Even today there is ferries connections to Algeria and Marocco.

The below article in Finnish was published by Matkalehti travel magazine in October 2013.

 

Serrano Ham at Tabernas, near Almería. July will be the Ham month.

 

Almerian kuppilat, maurilainen linnoitus ja John Lennon

Kun saapuu Almerían alueelle, ensimmäisenä pistää silmään kasvihuoneiden valtava määrä. Muovin alle on peitetty peräti 400 neliökilometriä maata. Täällä viljellään tomaatteja, paprikaa, kurkkua ja muita vihanneksia, ja satoa saadaan kolme tai neljä kertaa vuodessa. 75 prosenttia tuotannosta menee PohjoisEurooppaan. Suomalainen opas Anne Laaksonen vakuuttaa, että nykyään viljelmät ovat hyvin hoidettuja.

Splendid fresh seafood.

– Tehoviljely on alueen tärkein tulonlähde, ja matkailu tulee hyvänä kakkosena, kertoo Almerian matkailutoimiston johtaja Natalia Díaz. Almería on merkittävä satamakaupunki, jossa asuu noin 200 000 ihmistä. Täältä on myös laivayhteys Afrikan puolelle.

Kaupunki on hyvin espanjalainen, ja turismi on aivan uusi ilmiö. Katujen varsilla on vielä pieniä vanhanaikaisia putiikkeja ja loistavia tapas-baareja, kuten Casa Puga (Calle Jovellanos 7). Hyvä valinta on myös Taberna Entrefinos (Calle Alonso Torres 8).

Pääkatu, Paseo de Almerían bulevardi, on varsinainen shoppailukatu. Jos on kiinnostunut kengistä, Almería on oikea paikka. Bulevardi kulkee koko keskustan läpi ja päättyy Plaza Purchenan aukiolle, joka on kaupungin sydän.

Bulevardin varrelta löytyy kauppahalli, ja vain 150 metrin päässä Paseo Almeríalta on Plaza Floresin pieni aukio. Siellä istuu pronssinen John Lennon. Beatles-legenda tuli Alemeríaan 1960-luvulla osallistuakseen How I won the War -elokuvan tekemiseen ja viipyi kaupungissa kuusi viikkoa.

John Lennnon at Plaza Flores

Tuolloin Lennon sävelsi ikimuistoisen kappaleen Strawberry Fields for Ever. Ringo Starr ja George Harrison kävivät tervehtimässä Lennonia Almeríassa, kun hän täytti 26 vuotta. Kun Lennon lähti takaisin Englantiin, hänellä oli uudet pyöreäkehyksiset aurinkolasit, jotka hän oli hankkinut suojaksi Almerían armotonta valoa vastaan. Noista laseista tuli hänen tavaramerkkinsä. Plaza Floresin aukiolla on myös kiva varjoisa terassi, jolla voi nauttia lasillisen John Lennonin seurassa.

– John Lennon on niin legendaarinen hahmo, että totta kai me haluamme hyödyntää häntä, sanoo matkailutoimiston johtaja Díaz.

Kaupungin parhaimpiin nähtävyyksiin kuuluu maurien rakentama Alcazaban linnoitus. Se sijaitsee tietysti kukkulalla, mistä avautuu mukava näkymä kohti kaupunkia ja Almeríanlahtea. Toinen kiinnostava nähtävyys on tuomiokirkko, joka on peräisin 1500-luvulta. Ulkopuolelta kirkko näyttää linnoitukselta, mutta sisältä paljastuu barokkityylinen pyhättö.

 

Clint Eastwood ja Mini-Hollywood

John Lennon ei ole ainoa tähti, joka tuli Almeríaan 1960-luvulla. Alueella on kaksi paikkaa, jotka sopivat vaativille elokuvatuottajille. Yksi on Tabernasin autiomaa, ja toinen Cabo de Gatan luonnonpuisto.

Clint Eastwood filmasi Tabernasissa Sergio Leonen johdolla lähes kaikki spagettiwesterninsä. Täällä on filmattu myös elokuva Arabian Lawrence, ja tähdet kuten Brigitte Bardot ja Ursula Andress olivat vakituisia vieraita.

A view of Alamería from the Alcazaba fort.
At Tabernas Clint Eastwood filmed many Western movies.

– Meillä on täällä elokuviin ylivoimaisesti parhaiten sopiva valo, sanoo Natalia Díaz. Alemeríassa auringosta saadaan nauttia 320 päivää vuodessa.

Tabernas muistuttaa paljon Yhdysvaltojen autiomaita. Nyt täällä toimii kolme teemapuistoa, jotka tarjoavat rajuja villin lännen näytöksiä. Puitteet ovat loistavat: on villin lännen kyliä, karjapaimenia, pankkirosvoja, intiaaneja, sheriffejä, saluunoita ja tietenkin can-can-tyttöjä. Täällä tapellaan ja ammutaan. Yhdessä kylässä toimii myös eläintarha, mikä tekee tarjonnasta täydellisen varsinkin lapsiperheille.

A girl from Mini-Hollywood in Tabernas

– Nyt elokuvateollisuus on tulossa takaisin, ja pian aloitetaan uuden ja mahtavan Exodus-elokuvan filmaukset, kertoo Díaz.

Tabernasin teemapuistoihin on tunnin ajomatka turistien suosima Roquetas de Marista.

 

Granada ja Cabo de Gatan luonnonpuisto

Roquetas de Marista voi tehdä päiväretken Granadan kaupunkiin. Matka pitkin upean Sierra Nevadan vuoristomaiseman halki kestää kolmisen tuntia. Granada on eloisa yliopistokaupunki, jossa asuu 250 000 ihmistä.

La Alahambra in Granada

Kaupungin tärkein nähtävyys on Alhambran linnoitus palatseineen ja puistoineen. Alhambraa (eli punainen) pidetään yhtenä maailman kahdeksasta ihmeestä. Linnoitus rakennettiin 1300-luvulla, ja se oli Euroopan islamilaisen kuningaskunnan helmi. Tänään Alhambra on Espanjan vetovoimaisimpia matkailukohteita, jossa vierailee noin 2,5 miljoonaa ihmistä joka vuosi. Alue on laajuudeltaan 14,2 hehtaaria.

Alhambrassa on lukuisia palatseja, jotka kertovat Nasriidien vallassuvun hienostuneesta elämäntyylistä. Joka puolella on näkyvissä arabiankielinen lause “Vain Allah on voittaja”, joka oli suvun tunnus.

Hallinnollisen palatsin keskipiste on hieno Leijonapiha, missä 12 leijonapatsasta kannattelee upeaa suihkulähdettä. Pihaa ympäröi 124 marmoripylvästä. Yksityispalatsien keskipiste on Myrttipiha, missä suihkulähteet ja kukkakäytävät johtavat palatsiin. Alhambran linnoituksen, palatsien ja puistojen tutkiminen vie ainakin 2,5 tuntia.

Mutta Granada on paljon muutakin kuin Alhambra. Se on vilkas kaupunki, missä voi shoppailla vaikkapa Espanjan Stockmanniksi sanotussa El Corte Inglés -tavaratalossa. Kaupungin tuomikirkon lähettyvillä on kauppakujia, jotka muistuttavat arabialaisia basaareja. Kaupungissa on lukusia hyviä ja edullisia ravintoloita, jotka tarjoavat andalusialaisia herkkuja.

Pedestrian street in Granada

Cabo de Gatan niemimaa on Almerianlahden itäpuolella. Matka Roquetas de Marista kestää tunnin verran. Cabo de Gatan sekä meri- että rannikkoalueet on tarkasti suojeltu, ja Manner-Espanjan parhaat sukellus- ja snorklausvedet löytyvätkin juuri täältä. Rannikolla on hienoja uimarantoja, joille pääsee helposti kävellen, kuten Genovesesin ja Mónsulin rannat.

Flamenco evening in Granada

Luonnonpuistoalueen keskus on 750 asukkaan idyllinen San Josén kylä. Täältä voi lähtee veneretkelle pitkin rannikkoa aina Cabo de Gatan majakalle asti. Luonnonpuisto tarjoaa upeat mahdollisuudet täydelliseen päivään luonnon helmassa.

The Villege of San José in Cabo de Gata

– Teemme kovasti työtä, jotta Almería voisi tarjoa matkailijoille, myös suomalaiselle, hyvää, ystävällistä ja monipuolista palvelua ympäri vuoden, sanoo johtaja Natalia Díaz.

Tourists relaxing at Roquetas de Mar beach

Throughout Spring Cordoba smells of orange blossom

When Spring arrives to Southern Spain, the city of Cordoba, the third largest in Andalusia, after Seville and Malaga, became  a magic place, that for sure, deserves a visit. The Exiting fragrance of oranges blossom cover all parks, squares,  and streets.

Text and Pics Adrián Soto

Cordoba, is located at the shores of Guadalquivir-river and close Sierra Morena´s mountain range. The weather in Spring is lovely but in Summer it very hot. Today the city has 340 000 inhabitants. Thousand years ago it was European biggest city and one of the main cultural center. It was the capital of the Western Caliphate, and second only the center of the Islam world, Baghdad.

The Islamic Moorish arrived to Spain in 711 and their rule lasted for 700 years. Before that Cordoba was an important Roman center. It was the home town of Philosopher Seneca who also was teacher of Emperor Nero. During the Islam-era, the population grew to half a million, the were established University, the main library of Europe. During that period Muslim, Christian and Jews live in harmony.  That period ended in 1236 when the Christian took over the city.

The main monument remaining from that period is the Big Mosque, (La Mezquita). Is the city main tourist attraction, and today is acting as Catholic Cathedral. The building is 23 000 square meters, and inside has 1 300 marble and granite columns. These column had red and white arcs on their top and they form a column sea which symbolizes a palm forest.

The article was published in the travel website Matka24.com this are abstracts. The full version of the article is in Finnish below.

The Big Mosque ( Mezquita) has 1 300 columns of marble and granite. Photo © Adrián Soto

Cordoban puutarhoissa
tuoksuvat appelsiininkukat

Kun kevät saapuu Etela-Espanjaan, kannattaa matkustaa Cordobaan. Andalucia komanneksi suuri kaupunki Sevillan ja Malagan jälkeen on todella elämys. Puistossa, aukiolla, kaduilla ja kujilla leijuu voimakas appelsiininkukkien tuoksu.

Cordoba sijaitsee Andalusian sydämessä, Guadalquivir-joen rannalla ja Sierra Morenan vuoriston juurella. Sijainti takaa miellyttävän kevätsään, mutta toisaalta kesällä on todella kuumaa.

Nykyään kaupungissa asuu 340 000 ihmistä. Tuhat vuotta sitten se oli Euroopan suurin ja tärkein kulttuurikeskus. Se oli kalifaatin pääkaupunki ja islamilaisen maailman toiseksi tärkein keskus Bagdadin jälkeen.

Islamilaiset maurit saapuvat Espanjaan vuonna 711. He ottivat Cordoban haltuunsa visigooteilta, kaupungin silloisilta hallitsijoilta. Aikaisemmin Cordoba oli tärkeä roomalainen keskus. Sieltä on kotoisin muun muassa Seneca, merkittävä filosofi ja keisari Neronopettaja.

The Romans built this bridge more than 2000 year ago over the Guadalquivir-river.

Umaijadihallitsijoiden kalifikunta kesti yli 400 vuotta. Cordoban asukasluku nousi tuolloin yli puoleen miljoonaan, kaupunkiin perustettiin yliopisto, suurmoskeija ja mittava kirjasto, jossa oli yli puoli miljoonaa kirjaa. Islaminuskoiset, katoliset ja juutalaiset elivät kalifikunnan aikaan sovussa. Tämä kausi loppui 1236, kun liittoutuneet kristityt valloittivat kaupungin.

Pylväsmeri symboloi palmumetsää

Cordoban suuri moskeija, mezquita, on pystyssä edelleen. Se on kaupungin tärkein matkailunähtävyys. Rakennuksen pinta-ala on 23 000 neliömetriä, ja siinä on yhteensä 1 300 marmorista, jaspiksesta ja graniitista tehtyä pylvästä. Punavalkoisten kaarien yhdistämä pylväsmeri on jaettu 19 eri laivaan.

Mezquitan päärakennukseen mennään upean appelsiinipuutarhan kautta (Patio de los Naranjos). Yksinkertainen geometrinen pylväsmeri luo rauhallisen vaikutuksen. Kristityt rakensivat oman kirkkonsa valtavan moskeijan sisälle, ja tämä massiivinen goottilainen katedraali tehtiin latinalaisen ristin muotoiseksi. Katedraalin takia rakennuksesta poistettiin 63 alkuperäistä pylvästä. Tarina kertoo, että pylväsmeri symbolisoi palmumetsää.

A typical square downtown Cordoba. Photo © Adrián Soto

Cordoba kuuluu Unescon kulttuuriperintölistalle, ja sen moskeija on tärkein maurilainen rakennus Espanjassa, Granadan Alhambran ohella.

Matkailijan kannattaa kävellä Cordoban vanhaan kaupunkiin Almodóvarin portin kautta. Upea esplanadi johtaa suoraan vanhaan juutalaiskortteliin. Kapeat kujat, joiden varsilla on edelleen paljon käsityöläisten pajoja, vievät kohti suurmoskeijaa ja jokea.

Guadalquivir leikkaa Andalusian maisemaa kuin hopeinen veitsi. Cordoban kohdalla joki tekee monta mutkaa. Täällä seisoo edelleen yksi Euroopan komeimmista muinaisten roomalaisen insinöörityön esimerkeistä, Puente romano eli roomalainen silta, jonka roomalaiset rakensivat kaksi tuhatta vuotta sitten.

The Victory-avenue offer very relaxing atmosphere. Photo © Adrián Soto

Siltakatselmuksen jälkeen kannattaa vain vaellella

kaupungin kapeilla kujilla ja pienillä vehreillä aukioilla ja ihmetellä talojen upeita kukkaistutuksia, jotka keväällä ovat kauneimmillaan. Totta kai kannatta myös maistaa paikallisia herkkuja, kuten hunajalla kuorrutettuja paistettuja munakoisoviipaleita tai tuhtia häränhäntäpataa.

Malagasta Cordobaan on 150 kilometriä. Automatka kestää noin kaksi tuntia. Junalla matka taittuu tunnissa.

A flower street with the Cathedral tower. Photo © Adrián Soto

Torres del Paine: One of the world´ s most fascinating places

Torres del Paine view from Laguna Amarga. Photo © Adrián Soto

Text, Pictures and video Adrián Soto

In the deep south of South America, in the large and enigmatic Patagonia, nature has created one amazing place, the Paine Cordillera. The center piece of this mountain range is formed by three splendid granite peaks that rise up to 3000 meters above the sea level. These granite peaks, towers, give the name to the crown jewel park of Chile, The Torres del Paine National Park.
The park is 242.000 hectares large and it was established in 1959. It is located 112 kilometers North of Puerto Natales and 312 kilometers North of Punta Arenas. It is crossed by several rivers and has five lakes, water falls. These waterways emerge from four glaciers that make their way into the park and make it possible to grow flora and fauna. There is visible pumas, guanacos, rheas, South American deer, black-necked swans and condors. The park was listed as a World Biosphere Reserve by UNESCO in 1978.

Video © Adrián Soto

The park has been elected as the fifth most beautiful place in the world in 2013 in a special issue of National Geographic. No wonder that it has become one of the most popular hiking destinations of South America.  There are a plenty of facilities for trekking. There are well-marked trails and well equipped mountain shelters. Regular buses take trekkers from Puerto Natales to the heart of the park. The traveler can hike for a few hours and up to one week, in one of the most breathtaking landscape of the world.
An extensive reportage was published in the website of the Finnish Guild of Travel Writers. Below you find text in Finnish. The above text contains abstracts.

The Paine mountain range view from the Pehoé lake. Photo © Adrián Soto

Patagonian historiassa romantiikka on kaukana

Kun eurooppalaiset saapuivat näille kaukaisille seuduille, he olivat todella hämmästyneitä. Paikannimet kertovat hyvin heidän mielentiloistaan: Turhalahti, Nälkäsatama, Viimeisen Toivon vuono, Lohduttomuuden saari, Kärsimyksen käytävä. Portugalilainen löytöretkeilijä Fernão de Magalhães löysi jalanjälkiä, jotka olivat kaksi kertaa suuremmat kuin Iberian niemimaan miehen omat jäljet. Hän nimesi paikalliset asukkaat isojalkaisiksi eli Patagoneiksi. Sen jälkeen alue pysyi suhteellisen rauhallisena, ja intiaanit, Tehuelchesit, jatkoivat elämäänsä ikivanhojen perinteidensä mukaan.
Argentiina ja Chile jakavat Patagonian, joka on tasankojen, laaksojen ja vuorten peittämä alue Atlantin ja Tyynenmeren välillä. Alueen pinta-ala on noin miljoona neliökilometriä, eli kolme kertaa Suomen kokoinen. Täällä tuuli on armoton ja kondori on ilman herra. Kasvillisuus on niukkaa. Kun 1800-luvun alussa teollinen vallankumous lähti Euroopassa koville kierroksille, Patagoniassakin alkoi tapahtua.
Falklandin saarelta Patagoniaan tuodut lampaat vaativat paljon ruohoa ja siten isoja maatiloja. Käsittämättömästi Argentiinan ja Chilen valtiot lahjoittivat miljoonia ja miljoonia hehtaareja espanjalaiselle, saksalaisille, englantilaiselle ja ranskalaiselle yrittäjille, jotka alkoivat hävittää guanakoa, Tehuelche-intiaanien tärkeintä saaliseläintä. Myöhemmin intiaaneja metsästettiin maanomistajien toimesta. Kaikki tämä tapahtui vain sata vuotta sitten. Suurmaanomistajien kerhoon mahtui kourallinen miehiä.
Patagoniassa voi vielä nähdä tuhansia lampaita piikkilankojen takana. Se tarkoittaa, että vaikka villa- ja lihabisnes on nähnyt parempiakin aikoja, se on edelleen kannattavaa puuhaa. 1970-luvulla toimittaja ja kirjailija Bruce Chatwin julkaisi teoksen Patagonia, Patagonia, joka nousi suureen suosioon. Chatwin oli alueella puoli vuotta ja haastatteli ihmisiä, jotka olivat paenneet kotimaastaan, mutta ei juuri antanut tilaa alueella tapahtuneille julmuuksille.
Eteläisimmän Chilen tunnetuin nähtävyys on kansallispuisto Torres del Paine. Vuonna 1959 perustettu puisto on kooltaan 120 242 hehtaaria. Alueen tunnus on kolme graniittitornia, joka nousevat 3000 metriä korkeiden vuorten keskeltä. Puistossa on puoli tusinaa järveä, useita jokia ja vesiputouksia. Suurin osa vesistä on peräisin neljästä jäätiköstä, jotka ulottuvat puiston asti.
1978 Unesco julisti Torres del Painen maailman biosfäärin suojelukohteeksi. Täällä elävät rauhassa guanakot, kondorikotkat, nandut ja puumat. Puisto sijaitsee 120 kilometrin päässä Puerto Natalesista, joka on luonnollinen tukikohta alueella vieraileville.
Upeasta puistosta on tullut kasainvälinen patikointiparatiisi. Vuosittain noin 250 000 ihmistä saapuu nauttimaan paikallisen luonnon kauneudesta. Patikointireittejä on joka lähtöön, kestoltaan muutamasta tunnista kokonaiseen viikkoon.

The elegant guanaco were hunted to almost extinction by the large land owners. Photo © Adrián Soto

South America´s ostrich, Rhea also lives in the park. Photo © Adrián Soto

The black-necked swans are common visitors in the park. Photo © Adrián Soto

The Paine mountain range viewed from the Toro Lake at sun set. Photo© Adrián Soto

Madrid, Fascinating museums, gastronomy, shopping.

Text and Pics: Adrián Soto

Down Town Madrid. Cibeles Square and Alcalá- Street. Photo © Adrián Soto
Down Town Madrid. Cibeles Square and Alcalá- Street. Photo © Adrián Soto

The Spanish capital, is an open and friendly city, on which the traveler always fills at home. The city lives extensively and its cultural offer is huge. Spanish love to eat out and so gastronomy is at the centre of the daily life. You can have a meal or a “tapa” at any the the bars that populated all over the city. Right now, Madrid is also one the leading shopping capital in Europe. The Golden Mile for shopping departure from Colon Square (Plaza Colón).

“On the weekend down town Madrid is full of local people. Around midnight when in Barcelona people goes to sleep, here people start to have fun”, said Mónica Díaz from Madrid`s Tourism Cluster.
One of the most popular area is Barrio de las Letras, writers quarters, which centre is Plaza Santa Ana, only five minute walk from the main square of Madrid, Plaza Sol. In Plaza Santa Ana is located the National Theatre and in the plaza stands the statues of two big Spanish dramatists. Francisco García Lorca and Calderón de la Barca.
In this area is also the family house of Miguel de Cervantes the writer of El Quijote. From this area is easy to walk to Paseo del Prado, where the traveler will find the Art Mile. Prado Museum is one the the leading European Museum. To the enormous treasure of artists like Botticeli, Tiziano, Tintoretto, Rubens Jan Breughel Bosch, the traveler can also admire the Spanish masters like Francisco de Goya or Diego Velazquez.
Almost facing Prado, on the other side of the boulevard stand Thysen Museum that house one of the main collections of European art. There is Renoir, Monet, Degas, Picasso, Van Gogh, Munch, Kandinsky, Hopper and many others.
On the Southern end the boulevard facing the Atocha railway stations is the Reina Sofia Museum of Modern Arts. Here the traveler will find Picasso famous anti-war painting La Guernica.In addition to Picasso there are many works of Salvador Dalí and Joan Miró.
An extensive reportage on Madrid was published in Finland´s main travel website Matka24.com. The text above are abstracts.

Two Spanish girls in a Terrace. Photo © Adrián Soto
Two Spanish girls in a Terrace. Photo © Adrián Soto

Tilastojen mukaan Madrid on Lontoon jälkeen suosituin shoppailukaupunki. Meillä kauppojen aukioloajat on täysin vapautettu. Periaatteessa, jos kauppias haluaa, hän voi pyörittää bisnestä 24 tuntia viikon jokaisena päivänä. Meillä on suuria kaupunginosia kuten Salamanca, jotka ovat erikoistuneet nimenomaan shoppailuun, kertoo Madridin Matkailun edistämiskeskuksen toimitusjohtaja Joaquín Castillo.
Salamanca on hienostokaupunginosa, jonka symmetrinen katualue rakennettiin sata vuotta sitten. Se sijaitsee kivenheiton päässä Madridin vanhasta keskustasta. Colonin aukio on hyvä paikka lähteä tutkimaan Salamancaa. Jos espanjalaisilla on synonyymi shoppailulle, se on Salamancan Serrano-katu.
Madridin Kultainen maili on juuri Serrano ja sen naapurikadut kuten Velazquez, Ortega y Gasset sekä Goya. Alueelta löytyy kansainväliset muottifirmat kuten Hermés, Prada, Carolina Herrera, Bvlgari, Tiffany ja monet muut. Siellä on myös espanjalaiset muotimerkit kuten, Caramelo, Corte Fiel, Desigual, U de 50, Zara jne. Madridilaiset tietävät, että jos kalliit muotiliikkeet ovat Serranolla, Goyan puolella hinnat ovat edullisempia.

Kultaisella maililla on myös kaksi ostoskeskusta, joista löytyy satoja kauppoja: Jardin de Serrano, (Goya 6) ja ABC Serrano (Serrano 61). Colonin aukiolla avattiin kesällä aivan uusi gastronominen keskus Platea (www.plateamadrid.com), joka on saanut lämpimän vastaanoton.
– Tämä keskus oli todella tarpeellinen Serranon alueella. Se täydentää shoppailuhetkiä. Saman katon alla on huippukokkeja, jotka valmistavat tapaksia, lounaita ja drinkkejä, sanoo Mónica Diaz, Madridin matkailuklusterin toimitusjohtaja.
Mutta Madridin shoppailua ei voi ymmärtää ilman El Corte Inglés -tavarataloa, jonka on sanottu olevan Espanjan Stockmann. El Corte Inglésillä on kuusi tavarataloa Madridissa. Niistä suosituimmat ovat keskustan Sol-alueella ja Serrano-kadulla.

Euroopan kiinnostavin kirpputori
Kaupungin vanhan keskustan Plaza Mayorin alueella on myös ostoskatujen keskittymä. Täällä on edelleen monia vanhan hyvän ajan erikoisliikkeitä kuten nappi- ja lelukauppoja, kelloseppiä, jne. Noin 300 metriä Plaza Mayorin aukiosta etelään, Calle Toledo -kadun ympäristössä toimii joka sunnuntai El Rastro, Euroopan ehkä kiinnostavin kirpputori, mistä voi helposti löytää antiikkiakin. Rastrolla kiertely on sekä turistien että espanjalaisten suurta huvia. Alue on täynnä katutaiteilijoita ja baarit ja ravintolat tarjoavat parastaan.
Chuecan kaupunginosa sijaitsee noin puoli kilometriä Plaza Mayorin aukiosta pohjoiseen, ja se tunnetaan gay-kulttuurin alueena. Siitä on tullut varsinkin espanjalaisten suosima shoppailuseutu. Hortaleza- ja Fuencarral-kadut lähtevät Gran Via -mahtikadulta kohti pohjoista. Alueella on paljon pieniä putiikkeja ja se on loistava paikka kenkien ja kosmetiikan hankkimiseen.
Kaupungin ulkopuolella, noin 40 kilometriä keskustasta luoteeseen sijaitsee Las Rosas Village, mistä on tullut varsinainen ostoskeidas. Siellä on noin sata kansainvälisten ja espanjalaisten muotifirmojen outlet-putiikkia, joissa tuotteet ovat noin 40-60 prosenttia edullisempia kuin kaupungin keskustassa. Las Rosas Villagessa löytyy ravintoloita, vapaa WiFi, kampaamoita ja monia muitakin palveluita. Täällä voi helposti viettää kokonaisen päivän miellyttävän shoppailun parissa.

Restaurant Los Galayos at the Plaza Mayor is one of the best known restaurants in Madrid. Photo © Adrián Soto
Restaurant Los Galayos at the Plaza Mayor is one of the best known restaurants in Madrid. Photo © Adrián Soto

Kuninkaallisen palatsin edessä sijaitsevan Oriente-aukion reunalta löytyy Café de Oriente -ravintola terasseineen. Tässä hienostuneessa paikassa voi nähdä silloin tällöin myös kuninkaallisen perheen jäseniä. Aukion tuntumassa on myös kuuluisa Madridin oopperatalo.
Kaupungin vanhaa keskustaa kutsutaan myös itävaltalaiseksi Madridiksi. Kun Madridista 1560-luvulla tuli Espanjan pääkaupunki, sinne rakennettiin palatseja ja komeita aukioita kuten Plaza Mayor. Tuolloin Habsburgien kuningasperhe tuli juuri Itävallasta.
Plaza Mayor oli alkujaan madridilaisten olohuone. Siellä vietettiin kaikki juhlat ja seurattiin härkätaisteluja. Keskellä aukiota ratsastaa hevosella Felipe II. Aukiota ympäröivissä rakennuksissa asuu nykyään tavallisia vuokralaisia. Rakennusten kivijaloissa on lähes pelkästään ravintoloita ja baareja. Tämä on hyvä paikka lähteä tutustumaan tapas-kulttuuriin. Plaza Mayorilta löytyy kuitenkin myös tasokkaita ravintoloita kuten länsilaidalla sijaitseva Los Galayos.
Aukion lähellä toimii San Miguelin kauppahalli. Komeasta rakennuksesta on tullut kulinaarinen keskus, missä voi maistella monenlaisia herkkuja kuten ostereita. Plaza Mayorin tuntumasta löytyy myös maailman vanhin ravintola, Casa Botin (Cuchilleros 17), joka on toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 1725.

Jos matkailija lähtee Plaza Mayorilta itään, noin 300 metrin jälkeen tulee vastaan kirjailijoiden kaupunginosa, Barrio de las letras. Nimensä alue on saanut siksi, että täällä ovat asuneet monet Espanjan kirjallisuuden isot nimet kuten Don Quijoten kirjoittanut Miguel de Cervantes. Alueen keskipiste on aukio Plaza Santa Ana. Siellä seisoo kahden Espanjan kulttuurin suurmiehen patsasta: runoilija Francisco Garcia Lorca ja dramaturgi Calderon de la Barca.
Santa Anan aukiolla on aina vipinää. Se on myös yöelämän keskus. Lähellä on paljon ravintoloita ja baareja, jotka ovat auki aamun asti. Santa Anan aukion tuntumassa toimii Cafe Central, missä voi lähes joka päivä nauttia elävästä jazz-musiikista. Aukion lähellä toimii myös nuorison suosima Club Planet.
Santa Anan aukiolla sijaitsee yksi Madridin tunnetuimmista ravintoloista, Cerveceria Alemana, joka oli Ernest Hemingwayn lempikapakka Madridissa. Kuppila on edelleen hyvin leppoisa, ja sen ilmakuivattu kinkku (Jamón Serrano) on todella herkullista.
Lähellä oleva Calle Huertas -katu on tunnettu lukuisista baareistaan. Yksi legendaarisista on Casa Alberto (Huertas 18). Täällä voi maistaa Madridin uusinta villitystä, edullista hanavermuttia. Casa Alberto on toiminut vuodesta 1827. Espanjassa on nautittu vermuttia perinteisesti sunnuntaisin ennen lounasta. Nyt Madridissa monessa paikassa tarjoillaan kylmää hanavermuttia yhden oliivin ja jäiden kera. Se on vuoden hitti.

Pablo Picasso´s La Guernica is in the Reina Sofia Art Museum. Photo © Adrián Soto
Pablo Picasso´s La Guernica is in the Reina Sofia Art Museum. Photo © Adrián Soto

Mahtavat museot

Jos kerran ollaan kirjailijoitten kaupunginosassa, kannattaa kävellä kohti yhtä Madridin pääkatua, Alcaláa. Osoitteesta Alcalá 42 löytyy Taidetalo (Círculo de Bellas artes). Sen katutasossa toimii mukava ja tasokas ravintola. Mutta jos haluaa kokea yhden kaupungin häikäisevimmistä näköalapaikoista, kannata ottaa hissi ja ajaa kattoterassille. Terassilla toimii kaksi baaria, ja hissikyyti maksaa kolme euroa. Viikonloppuisin täällä voi olla tungosta.

Alcalá vie Paseo del Pradoon, eli museobulevardille. Madridin museotarjonta on niin mittavaa, että jopa kulttuurin harrastaja voi väsyä. Museo del Pradossa on yksi Euroopan johtavista taidekokoelmista. Tutustumiseen kannattaa varata aikaa ainakin yksi aamupäivä. Espanjalaiset mestarit ovat hyvin edustettuina. Francisco de Goyalta on esillä 114 taulua kuten Mustat maalaukset ja Diego Velazquezilta kuuluisa Hovinaiset ja 49 muuta teosta. Italian taidetta edustavat Botticelli, Tiziano ja Tintoretto. Flaamilaisen koulukunnan edustajia Pradossa ovat muun muassa Rubens, Jan Breughel ja Van Dyck.
Pradoa vastapäätä sijaitsee taidemuseo Thyssen. Museolla on yksi Euroopan huomattavimmista yksityisistä taidekokoelmista. Thyssenillä on ranskalaisen impressionismin suuria nimiä kuten Renoir, Monet, Degas, Manet ja Pizarro. Myös postimpressionismin koulukunta on hyvin edustettu: Van Gogh, Cézanne ja Munch. Yhdysvaltalaista modernia taidetta edustaa Edward Hopper ja venäläistä Wassily Kandinsky.

Pradon bulevardin eteläosan suihkulähdettä vastapäätä on Atochan rautatieasema, ja kadun toisella puolella vielä yksi madridilaisten ylpeys, Reina Sofian modernin taiteen museo. Museossa on loistava kokoelma 1900- ja 2000-luvun taideaarteita. Täällä on muun muassa Pablo Picasson kuuluisa sodan vastainen teos Guernica. Esillä on myös Salvador Dalín ja Joan Mirón teoksia.
Ja vielä on pakko mainita yksi museo, joka on erittäin suosittu turistien kesken: Santiago Bernabéun stadionilla sijaitseva Real Madrid -jalkapalloseuran museo. Se on interaktiivinen ja kävijä pääsee jopa tutustumaan kuuluisaan vihreään kenttään. Real Madridin museo on Santiago Bernabéun metroasemalla, ja ympäristössä on lukuisia hyviä ravintoloita, missä voi syödä leppoisissa tunnelmissa.

Joan Miró, Pájaro Lunar 1956, on the garden of Reina Sofia Museum. Photo  © Adrián Soto
Joan Miró, Pájaro Lunar 1956, on the garden of Reina Sofia Museum. Photo © Adrián Soto

Shoping in Serrano- street. Photo © Adrián Soto
Shoping in Serrano- street. Photo © Adrián Soto

Jamón Serrano, Spanish Ham in San Miguel market, down town Madrid. Photo © Adrián Soto
Jamón Serrano, Spanish Ham in San Miguel market, down town Madrid. Photo © Adrián Soto

Alcalá-Gate is one of landmark of Madrid. Photo © Adrián Soto
Alcalá-Gate is one of landmark of Madrid. Photo © Adrián Soto

The Viennese Cafés keep their Amazing Charm

Text and Pics by Adrián Soto

Vienna is an impressive Imperial capital, the home of Waltz, as well as the main city for European Cafe culture
Downtown between Imperial buildings American and Italian Cafe has grow during the last years like mushrooms in Autumn. However the old traditional Viennese Cafés do not loss their charms. The Viennese are very loyal to their cafes, and they might spend hours there meeting friends, talking about politics, musics, gastronomy or just reading newspapers.
There are some 580 kaffeehäuser, cafes in town, and some 300 bakeries. Almost every cafe has a long story. In a way, for the Viennese there are a sort of temple. There are a number of classic cafe like Cafe Mozart located just behind the famous Opera House where it is said that Wolfgang Amedeus himself just to come for a cup of coffee or a drink. Café Central is one of the European top-3. It is an elegant, but not expensive cafe. It has an spacious main room with a fine neo-classic ceiling. Here Leo Trotsky and other intellectual planned the European revolutions. In Café Landtmann, bust behind the National Theater, use to come Sigmund Freud during his therapy break for a drink.
These are abstracts of the larger below article was published by the new Finnish Travel Journalism website Matka.24.com as well as for the main weekly in Finland Seura.

In Café Mozart writter Graham Green wrote most of his novel The Third Man. Photo © Adrián Soto
In Café Mozart writter Graham Green wrote most of his novel The Third Man. Photo © Adrián Soto

The elegant Café Central has been the home of many intellectuals. Photo © Adrián Soto
The elegant Café Central has been the home of many intellectuals. Photo © Adrián Soto

Wien on valssin ja eurooppalaisten kahviloiden pääkaupunki. Lähes jokaisella vanhalla kahvilalla on oma kiehtova tarinansa.

   Vaikka Wienin keskustaan on ilmestynyt monia amerikkalaisia ja italialaisia kahvilaketjuja, vanhat paikalliset kahvilat pitävät tiukasti pintansa. Jos wieniläiseltä tiedustelee mukavaa kahvilaa, tämä ottaa asian tosissaan ja voi kahvilan nimen lisäksi kertoa jopa perustelut suositukselleen. Kaupungissa toimii arviolta 580 kahvilaa ja lähes 300 konditoriaa, joilla on myös A-oikeudet ja jotka kilpailevat keskenään yhtä kiivaasti kuin kahvilatkin.
  Kahvilat ovat olleet wieniläisille pitkään eräänlaisia temppeleitä, joissa istutaan keskimäärin kolme tuntia päivässä. Siellä tavataan tuttuja, sukulaisia ja yhteistyökumppaneita, luetaan lehtiä, puhutaan politiikasta, kulttuurista ja gastronomiasta. Ja jos ei keksitä muuta puhuttavaa, päivitetään kaupungin juoruja. Kahvila on niin vahva instituutio, että tunnetut poliitikot, kulttuurivaikuttajat ja muut julkkikset saavat lempikahviloissaan aina oman nimikkopöydän.
   Monet klassikkokahvilat ovat toimineet reilusti yli sata vuotta, ja ne valmistavat leivoksia vanhojen salaisten reseptien mukaan. Keittiöt sen sijaan ovat omaksuneet kansainvälisiä virtauksia.

Kahvilat ovat wieniläisille eräänlaisia temppeleitä,joissa istutaan keskimäärin kolme tuntia päivässä.

   Wieniläiskahviloiden seinät, lattiat ja pöydät on usein tehty marmorista, ja tarjoilijoiden pukukoodi on tyyliltään klassinen tumma takki tai liivi ja valkoinen paita. Henkilökunta on tärkeä osa menestyksekästä instituutiota. Tarjoilijat ovat rauhallisia eivätkä hermostu edes silloin, kun sisään eksyy huonosti käyttäytyviä matkailijoita. Kun istahtaa kahvilan pöytään, pari tuntia hujahtaa nopeasti hyvän kahvin ja kiinnostavan lehden seurassa.
  Legendan mukaan turkkilaiset piirittivät Wieniä 1600-luvun loppupuolella. Armenialainen kauppias Kolschitzky kävi kauppaa molempien rintamalinjojen puolella, ja ilmoitti puolalaisten kuninkaalle Wienin ahdingosta. Puolalaiset tulivat wieniläisten avuksi, ja kaupunki vapautui. Palkinnoksi Kolschitzky sai luvan avata kaupungin ensimmäisen kahvilan Pyhän Stephanin tuomiokirkon vieressä. Siitä lähtien wieniläiset ovat rakastaneet kahvia ja kahviloita.
   Wiener Kaffeehäuser on maaginen sanapari. Näissä kahviloissa ovat istuneet ja viihtyneet muun muassa Mozart, Beethoven, Strauss, Haydn, Lenin, Trotski, Andy Warhol, Marlene Dietrich, Hillary Clinton ja Paul McCartney.
 

Café Central
   Wienin entisen pörssin tiloissa toimiva kahvila on ehkä Euroopan kuuluisin Venetsian Florianin jälkeen. Vuodesta 1876 lähtien toiminut kahvila on ollut yksi kaupungin politiikan ja kulttuurin näyttämö. Kerrotaan, että Lenin ja Trotski suunnittelivat täällä Venäjän vallankumousta, ja että nuori ja köyhä Adolf Hitler kävi myymässä maalauksiaan kahvilan asiakkaille.
   Korkeat, jättiläismäiset goottilaispylväät tuovat mieleen kirkkosalin. Takaseinältä katselevat Itävalta-Unkarin keisari Franz Josef ja keisarinna Elizabeth. Keskellä salia on piano, joka soi arkipäivisin viiden jälkeen. Kahvilassa on paikallisen runoilijan Peter Altenbergin patsas. Runoilija teki kahvilasta lähes oman kotinsa. Kunniavieraista voi mainita muun muassa nimet Franz Kafka, Alfred Polgar ja Sigmund Freud.
   Yksi kahvilan bravuureista on tryffelikakku. Hyvä wieniläinen kahvi ison kakkupalan kera maksaa 9 euroa, ja lounaankin saa alle 20 eurolla. Täällä voi lukea rauhassa kaikkia johtavia eurooppalaisia lehtiä.
Herrengasse 14 Strauchgassen kulmassa
www.palaisevents.at
 
Café Mozart
   Kun kirjailija Graham Green ja ohjaaja Carol Reed etsivät filmauspaikkaa elokuvalle Kolmas mies, he löysivät tästä kahvilasta sitransoittaja Anton Karasin, joka teki elokuvan kuuluisan musiikin. Kahvila sijaitsee Oopperatalon takana Albertina-aukiolla, ja sen iso terassi on kaupungin must-paikka. Itse Wolfgang Amadeus kävi täällä kahvilla. Myöhemmin aukiolle pystytettiin Mozartin patsas, mutta sittemmin se on siirretty Wienin kaupunginpuistoon.
   Salia valaisevat mahtavat kristallikruunut ja seiniä koristavat komeat peilit. Tarjoilijat ovat aina rauhallisia, tapahtuipa mitä tahansa. Oopperailtoina kahvilassa käy paljon musiikinystäviä alkuillasta, ja näytöksen jälkeen siellä voi nähdä oopperadiivoja ja kuuluisia tenoreja. Yksi kahvilan bravuureista on tafelspitz-naudanlihapata.
Albertinaplatz
www.cafe-wien.at

Café Griensteidl is very popular among the Viennese. Photo © Adrián Soto
Café Griensteidl is very popular among the Viennese. Photo © Adrián Soto

In Café Landtmann Sigmund Freud has his own table. Photo © Adrián Soto
In Café Landtmann Sigmund Freud has his own table. Photo © Adrián Soto

Café Griensteidl
Yksi Wienin vanhimmista kahviloista sijaitsee vastapäätä keisarillista palatsia. Se on paikallisten suosiossa, koska hinnat ovat pysyneet kohtuullisina. Tomaatti-mozzarella-basilika -salaatti maksaa 7,40 euroa ja 16 senttilitraa viiniä 3,70 euroa. Griensteidl on suosittu myös siksi, että se sijaitsee aukiolla, jolta pääsee Wienin tärkeimmille kauppakaduille; Kohlmarktille ja Grabenille. Vastapäätä kahvilaa toimii maailmankuulu espanjalainen ratsastuskoulu. Esitykset ovat joka aamu kello 11. Aikuisten lippu maksaa 16 euroa, alle 16-vuotiaan 8 euroa.
Michaelerplatz 2
www.cafe.griensteidl.at

Café Landtmann
Mahtava kahvila-ravintola sijaitsee parlamenttia vastapäätä kansallisteatterin takana. Se on tällä hetkellä päivisin poliitikkojen ja liikemiesten kokoontumispaikka, ja illalla siellä viihtyvät teatteri-ihmiset. Landtmann oli Sigmund Freudin kantapaikka, ja siellä viihtyi myös Hollywood-tähti Burt Lancaster kaupungissa työskennellessään. Kahvila on toiminut vuodesta 1873. Upeisiin puitteisiin nähden paikka on melko edullinen. Esimerkiksi tartar-pihvi maksaa 14 euroa. Keittiön loistavinta antia ovat Apfelstrudel-omenakakku ja Wieninleike.
Dr.Karl-Lueger-Ring 4
www.landtmann.at

Konditoria Demel
Itävaltalaisista konditorioista kuuluisin on Demel, joka on toiminut vuodesta 1786 ja palveli aikoinaan keisariakin. Demel sijaitsee suuren Kohlmarkt-kauppakadun alkupäässä lähellä keisarillista palatsia. Jos pitää leivoksista ja makeasta, tämä on oikea valinta. Asiakkaat pääsevät kurkistamaan, kun kondiittorimestarit työskentelevät lasin takana. Wienin legendaarinen konditoriasota puhkesi 1930-luvulla. Itävalta-Unkarin kuuluisan diplomaatin, prinssi von Metternichin lempileivos oli Sacherkakku, jota hän sai maistaa hotelli Sacherissa. Perinteisessä wieniläisessä suklaakakussa on kerros aprikoosihilloa sekä suklaakuorrutus. Sacher-hotellin perilliset taistelivat saadakseen yksinoikeuden kakun nimeen, joka oli jossakin vaiheessa siirtynyt Demelille. Kiista ratkaistiin kompromissilla siten, että hotelli kirjoittaa kakun nimen yhtenä sanana väliviivan kanssa ja Demel kahtena.
Demelin henkilökunta on pelkästään naisia. Konditorian pohjakerroksessa toimii marsipaanimuseo.
Kohlmarkt 14
www.demel.at

Café Landtmann has been open since 1873. Photo © Adrián Soto
Café Landtmann has been open since 1873. Photo © Adrián Soto

Cafeé Central has been open since 1876 and here use to be the Vienna Stock Exchange. Photo © Adrián Soto
Cafeé Central has been open since 1876 and here use to be the Vienna Stock Exchange. Photo © Adrián Soto

Luxor, Probably the most Impressive Open Air Museum

The main facade of the TEmple is franked by pylons, colossi and obelisk. Photo ©Adrián Soto
The main facade of the TEmple is franked by pylons, colossi and obelisk. Photo ©Adrián Soto

A young Egyptian Student at Luxor Temple . Photo ©Adrián Soto
A young Egyptian Student at Luxor Temple . Photo ©Adrián Soto

Pics and text: Adrián Soto

Luxor is placed on East Bank of the Upper Nile. The impressive Luxor Temple stands almost in the hear of the modern city just beside the waterfront. The temple is dedicate to the Theban Triad ( Amun, Mut and Khonsu). The temple was built in less than 200 years by two main rulers, Amanhoterp III and Ramses II between 1400 and 1200 BC (circa). Also Tutankkhamun built its own court.
The entrance of the temple open the huge open Avenue of Sphinxes, hundred of monuments of lioness with human faces has been excavated. The avenue connected the Luxor Temple with Karnak Temple some three kilometres distant. The excavation work is still half way. The temple gateway is flanked by two massive pylons and four Colossi figuring Ramses II. The facade also included two 25 meter high obelisks, but one of them now decorated Place de la Concorde, in Paris.
Across the Nile from Luxor in the West Bank if the ancient Egypt Capital of Theba. The Egyptians were obsessed with death and resurrection. That is why the buried their pharaohs and noble men deep in the dry mountains, where they could meet Osiris as the sun set over the mountains and descended into the underworld.
The way into the Necropolis is guided by two 28 meters height Memnon Colossi. These two red marble monuments shattered to Ancient Greek great writer Homer when he arrived to the area more than 2 000 years ago. The Necropolis most interesting sites, and where the main tombs have been found are in the Valley of Kings, Valley of the Queens and the Toms of the Nobles. Among the most important tombs that have been discovered are those of Tutankhamun, Ramses III and Queen Nefertari.
These are abstracts of a large reportage published by Matkalehti Finland´s oldest travel Magazine in its issue of 11/2014. Also the Finnish version below is a summary of the original article.

A Guard at the feet of one of the colossi, Photo. ©Adrián Soto
A Guard at the feet of one of the colossi, Photo. ©Adrián Soto

The shattering Memnon Colossi have been guarding the Necropolis more than 3 000 years. Photo © Adrián Soto
The shattering Memnon Colossi have been guarding the Necropolis more than 3 000 years. Photo © Adrián Soto

MAAILMAN MAHTAVIN ULKOILMAMUSEO

LÄHES MILJOONAN asukkaan Luxor sijaitsee Niilin itälaidalla.
Kaupungista löytyy temppeleitä, joissa hallitsijat aikoinaan
hoitivat rauhan ja sodan kysymyksiä. Kaupungin keskustassa
olevan Luxorin temppelin rakensivat Amenhotep III ja Ramses
II, ja myös Aleksanteri Suuri rakensi siihen oman siipensä 300
vuotta ennen ajanlaskun alkua.
Ramses II varusti temppelin fasadin lisäksi neljällä jättiläiskokoisella
itseään esittävällä patsaalla ja kahdella 23-metrisellä
graniittiobeliskilla. Toinen niistä koristaa nyt Pariisin kuuluisaa
Place de la Concorde –aukiota, sillä ottomaanien hallitsija
lahjoitti sen Ranskan kansalle 1830-luvulla.
Luxorin temppeliä ja parin kilometrin päässä olevaa Karnakin
temppeliä yhdisti aikanaan leveä katu, jonka molempia
puolia vartioi rivi sfinksejä, ihmispäisiä leijonapatsaita. Sfinksien
bulevardista on kaivettu esiin vasta kolmasosa. Temppelit
oli rakennettu kolmen jumalan, Amonin, Mutin ja Khonsun
kunniaksi.
LUXOR ON rakennettu Egyptin muinaisen pääkaupungin Theban
päälle. Kun antiikin Kreikan suurmies Homeros saapui Niilin laaksoon
2700 vuotta sitten, Theba oli jo tuhat vuotta vanha. Homeros
kutsui sitä sadan oven kaupungiksi ja totesi hämmästyneenä:
– Tämä on maailman rikkain ja mahtavin kaupunki.
Homeroksen käynnin jälkeen alueella on tapahtunut vain vähän
muutoksia. Tällä hetkellä Luxor on maailman mahtavin ulkoilmamuseo.
NIILIN LÄNSIRANTA oli kuninkaiden kuoleman jälkeinen lepopaikka.
Egyptiläiset uskoivat jälleensyntymiseen, ja hautasivat
ainakin 500 vuoden ajan hallitsijansa Kuninkaiden laaksoon,
jossa haudat olivat turvassa ryöstäjiltä. Tähän mennessä alueella
on kaivettu esiin 62 faaraoiden hautaa. Kuuluisin niistä
on Tutankhamonin hauta, joka löydettiin vuonna 1923. Faaraon
sarkofagi, kuolinnaamio ja muut aarteet ovat näytteillä Kairon
Egyptiläisessä museossa.
Alueella on myös Ramses II:n hautatemppeli Ramesseum
ja Kuningatar Hatshepsutin temppeli. Koko aluetta vartioivat
Memnonin 28 metriä korkeat graniittikolossit, jotka hämmästyttivät
niin muinaisia kreikkalaisia kuin roomalaisiakin.
LUXOR ON hyvä paikka lähteä jokiristeilylle etelään kohti Assuania
tai pohjoiseen kohti Kairoa. Joella pääsee myös päivittäin
purjehtimaan tyypillisillä egyptiläisillä yhden purjeen Falukka-
veneillä.
Kaupungissa toimii vilkas basaari, jossa monet tuotteet
ovat halvempia kuin esimerkiksi Kairossa. Aluella voi tehdä
hyviä löytöjä, kuten mausteita, käsitöitä, mattoja ja kenkiä.
Basaariin kannattaa mennä Kalesh-hevoskyydillä, mutta hintaneuvottelussa
pitää olla tarkkana. Noin seitsemän euroa on
sopiva taksa tunnin ajelusta. Taksimatka kaupungin alueella
maksaa 3-4 euroa. Basaarin pääkatu Sharia Souk on kivenheiton
päässä temppelistä. Luxorista on myös junayhteys sekä assuaniin että Kairoon.

The Avenue of Sphinxes connected Luxor Temple and Karnak Temple. Photo © Adrián Soto
The Avenue of Sphinxes connected Luxor Temple and Karnak Temple. Photo © Adrián Soto

There are a lot of stories written in the Stones of the Temple. Photo © Adrián Soto
There are a lot of stories written in the Stones of the Temple. Photo © Adrián Soto

At full Sails in the Baltic

The Stern sails.  Photo © Adrián Soto
The Stern sails. Photo © Adrián Soto

The Gulden Leeuw in the Estonian port of Kuresaare. Photo © Adrián Soto
The Gulden Leeuw in the Estonian port of Kuresaare. Photo © Adrián Soto

Text and pics by Adrián Soto

Build in 1937 in Danish docks The Gulden Leeuw is a real beauty. With 57 meters of length, eight meter beam and 14 sails she is one of the Queen of the Northern Sea. In Summer 2013, The Tall Ship´s Race meet in Helsinki, which turned to be a wonderful venue. In the occasion the The Gulden Leeuw, own from 2008 by the Dutch Shipping Charters Company P & P was one of the main attractions.
The ship is a three-masted topsail schooner and has been been redesigned for charters and maritime training. Some of its splendid authentic details have been retained after necessary restoring. The ship keep its magnificent atmosphere from 1930`s.
We left the port of Helsinki in a sunny day, guided by capitan Robert Postuma and 12 crew members. On board were also 15 young students from all over Europe, which were in their training program. As soon as we left the bay of Helsinki, the Crew and the students raised the Prow sails. Our next stop was Kuresaari, in the Estonian Island of Saaremaa, 240 kilometres distant.
By the evening of the departure day we reached the exit of Golf of Finland and entered on the wide Baltic. Our speed was 7,5 knots.
Our second sailing say memorable. The sun shined in the sky and the wind blow just at right speed. By the evening we viewed the island of Hiidenmaa to our port side. Here we reached 10,3 speed knots. In the evening we left behind Saarenmaa island and entered in the Gulf of Riga. By midnight the lights of Latvian port of Ventspils shined at starboard.
The morning the the third sailing day, we were already heading toward Kuresaare. Went we reached the cost, the first thing that we saw was the magnificent Bishop Castle built by German monks in 1260. At midday after 46 hour of memorable sailing we entered in the port of Kuresaare.
The article, below, was published by Finland´s Oldest Travel Magazine, Matkalehti, as cover feature in issue 3/2014. The present text are abstracts.

Captain Robert Postuma and student Ander Mailhus from Norway. Photo © Adrián Soto
Captain Robert Postuma and student Ander Mailhus from Norway. Photo © Adrián Soto

Crew member Kevin Ludwig and training students. Photo © Adrián Soto
Crew member Kevin Ludwig and training students. Photo © Adrián Soto

Unohtumaton purjehdusmatka Itämerellä

Historiallinen Gulden Leeuw on yksi Euroopan merien kuningattarista.Matkalla Helsingistä Saarenmaan pääkaupunkiin Kuressaareen mukana oli toistakymmentä nuorta harjoittelijaa kymmenkunnasta kansallisuudesta. Merisää oli loistava, ja tunnelma yhtä korkealla kuin päämaston isoseeli.

Komea kolmemastoinen Gulden Leeuw -purjelaiva oli kesän Tall Ships Races -tapahtuman suosituimpia aluksia. Laiva on 57 metriä pitkä ja 8 metriä leveä. Se rakennettiin Tanskassa 1937, ja toimi vuosia tutkimusaluksena. Vuonna 2008 laiva siirtyi hollantilaisen varustamon omistukseen. Nyt Gulden Leeuw toimii osittain koulutuslaivana ja huviristeilyaluksena.
Kun laiva lähti Hietalahden satamasta, mukana oli 13 miehistön jäseniä, 15 koulutettavaa nuorta ja neljähenkinen suomalais-hollantilainen perhe. Koulutettavien joukossa oli myös arkitehtuuriopiselija Iida Metso.

Ensimmäinen purjehduspäivä

Laiva lähtee liikkeelle 1 200 hevosvoiman moottorilla. Kapteeni Robert Postuma ja perämies Peter Scherm-Pratt kertovat matkasuunnitelman. Seuraava satama on Kuressaare, Saarenmaan pääkaupunki. Matkaa sinne on 240 merimailia, noin 390 kilometriä. Heti Suomenlinnan jälkeen miehistö ja koulutettavat harjoittelijat kokoontuvat keulamaston juurella, ja kaksi miehistön jäsentä kiipeää mastoon.
Köysien vetäminen on kovaa työtä. Pian kuitenkin kaksi ensimmäistä purjetta nousee mastoon. Laiva seilaa Harmajan majakan ohi. Moottori hiljenee, ja kaksi kliivaripurjetta nousee laivan keulassa. Tuli puhaltaa koillisesta.
Gulden Leeuw navigoi Suomenlahdella Ruotsin-laivojen väylän eteläpuolella kohti Hangon ja Paldiskin välistä kapeaa kohtaa. Suomenlahti jää taakse kymmenen tunnin purjehduksen jälkeen, ja edessä on jo avoin Itämeri. Tuuli puhaltaa 11 metriä sekunnissa, ja laiva käyttää nyt yhdeksää 14:sta purjeestaan. Vauhti on kiitettävät 7,5 merisolmua. Aallot nousevat 4-5-metrisiksi, ja ensimmäiset nuoret harjoittelijat alkavat tuntea itsensä merisairaaksi.

Suomalais-hollantilainen perhe rakastaa meriä

Toinen purjehduspäivä on loistava. Aurinko paistaa, ja tuuli puhaltaa sopivasti. Miehistön jäsenet kertovat navigoinnin tekniikasta ja mysteereistä nuorille purjehtijoille. Gulden Leeuwin purjeiden pinta-ala on yhteensä 1 600 neliömetriä, ja köysiä aluksella on lähes 8 kilometriä.
– Olemme huomanneet, että yhdeksän koulutuspäivän jälkeen nuoret voisivat ottaa koko laivan haltuun, kertoo kapteeni Robert Postuma.
Koulutus on varustamolle tärkeää liiketoimintaa samoin kuin huviristeilyt Hollannin rannikolla ja Pohjanmerellä.
– Koulutuspurjehdus on pituudeltaan noin 7 kuukautta, ja huviristeily noin 4 kuukautta, kertoo kapteeni.
– Tällä hetkellä nuoret tulevat meille kansainvälisten järjestöjen kautta. Mutta tätä loistavaa mahdollisuutta ei vielä tunneta riittävän hyvin, kertoo kapteeni Postuma.
Iida Metso sai purjehduspureman seitsemän vuotta sitten, kun hän asui Kotkassa, ja siellä järjestettiin Tall Ships Races -tapahtuma.
– Nyt kun oli mahdollisuus, päätin heti tarttua tilaisuuteen. Tämä on hieno tapa tutustua muihin nuoriin. Täällä pitää tehdä työtä yhdessä, syödä yhdessä ja nukkua ahtaissa paikoissa. Kaikki kertovat, että viikon laivalla oleskelun jälkeen sinulla on elinikäisiä ystäviä, kertoo Iida Metso.
Laivassa on myös suomalais-hollantilainen kutsuvierasperhe. Pia ja Arno van der Kamp ja heidän lapsensa, 5-vuotias Lucas ja 3-vuotias Alex, ovat matkalla Helsingistä Riiaan. Arno on entinen merimies ja purjehtinut 8 vuotta pitkin Euroopan rannikkoa. Siitä lähtien hän on ollut ystävä Kapteeni Postuman kanssa. Nyt perhe asuu Lohjalla, ja Arno työskentelee puuseppänä. Pia on lastentarhanopettaja.
– Se on selvä, että purjehdus on meidän juttu. Tapasimme kuusi vuotta sitten Tall Ships -tapahtuman yhteydessä, ja Lucas syntyi 5 vuotta sitten, nauraa Pia.

Kaukana paapuurin puolella on Vilsandin majakka

Nyt Gulden Leeuw purjehtii kohti etelää. Hiidenmaan saari jää paapuurin puolelle. Toisena purjehduspäivänä keskipäivän jälkeen laivan nopeus on 10,3 solmua, joka on myös reissun huippunopeus. Aallot pysyvät koko ajan korkeina, ja vesi pärskähtelee voimalla toisen kannen käytävään. Laivalla on kolme kantta.
Kello 16:00 horisontissa näkyy Saarenmaan Vilsandin majakka. Laiva jatkaa kohti etelää. Tuuli puhaltaa nyt lounaasta.
Illan tultua laiva kääntää suunnan kohti itää, ja keskellä yötä tullaan Irbensalmeen, joka on portti Riianlahdelle. Nyt ollaan jo Latvian vesillä, Ventspilsin satamakaupunki jää tyyrpuurin puolelle. Tuuli puhaltaa suojan puolelta, ja meri on tyynen rauhallinen.
Kolmannen purjehduspäivän aamu on edelleen aurinkoinen. Laiva etenee kolmen solmun vauhdilla, ja miehistö ja harjoittelijat ovat laskeneet suurimman osan purjeista. Ensimmäiset lokit tulevat laivan luokse Sörven niemimaalta Saaremaan eteläkärjestä. Pian tyyrpuurin puolella näkyy Abrukan saari, joka on viiden kilometrin päässä Kuressaaresta.
Kun laiva lähestyy Kuressaaren satamaa, ensimmäinen maamerkki on komean piispanlinnan punainen katto. Saksalaiset munkkiritarit rakensivat linnan vuonna 1260. Kello 11:30, 46 purjehdustunnin
jälkeen, Gulden Leeuw saapuu Kuressaaren satamaan.

The Gulden Leeuw has 8 kilometers of knots. Photo © Adrián Soto
The Gulden Leeuw has 8 kilometers of ropes. Photo © Adrián Soto

The Ancient Gods have not abandoned Crete

Hermes the messenger of Zeus gave the lyre to Apollo. Here a modern Apollo playing in Fragokastelo in the southern shore of Crete ©Adrián Soto

Hania. A view from the Hill of Prophet Elias ©Adrián Soto

Text and pics from Adrián Soto

Crete is a magnificent island. It is a land of legends, of an impressive natural beauty and of fascinating people. Even now, when Greece is in the centre of an economic turmoil and going through a deep depression, the Cretans look the future with optimism. “In time like this one, I go back to our Minoan and Ancient Greek legends, and there I find the necessary peace for my soul” told me a school teacher in the city of Hania.
It was here where Rhea gave birth to her son Zeus, that later on was the master of the Olympia mountain. Everything in the island makes feels the visitor why this place was chosen by the Gods as the scene of their doing, great and small. The valleys provide a great view with endless olive plantation and the colourful orange trees. In Crete there are some 35 million olive tree and 5 million orange trees.
Crete join Greek state only in 1913, and they did so on their own free will. They still said first to be Cretans than Greeks. For centuries they have kept their identity. Not even the tourist invasion that started in 1970`s have weakening that particular identity. “Here in Crete, we have a better situation than in the big cities like Athens or Thessaloniki where people have lost 30-40% of their incomes in the last four years, Here we are better off, because we have a efficient tourist industry and because we have a very productive country side”, told me Crete Vice-Regional Governor Apostolos Voulgarakis.
The economic crisis affecting Greece is so tough that for four years now there is not public money for keeping the tourist infrastructure, that might start to damage very soon. Private local business men are going extraordinary efforts to keep the hotels and taverns in good shape. “We re doing our best to keep the tourists happy, but this is also difficult because there is not money flowing from the bank”. told Hania´s Hotels Associations President Manolis Giannoulis.
The present article, in Finnish below, was published by Finland oldest Travel and Holidays Magazine, Matkalehti 6-7/2012. Hereby text are abstracts.

Alennusmyynnissä KREETAN HANIA

Kriisi iski, turistiale -30% mutta kapakoitsija aikoo kestää. Suomalaisten suosimassa lomakohteessa talouskriisi vaikuttaa matkailun, ja hinnat rukapaikoissa ovat pudonneet

Kreetan Haniasta on tullut muutamassa vuodessa suomalaisten suosituin kesäviettopaikka Kreikassa. Finanssikriisi vaikuttaa matkailuun, ja hinnat tavernoissa ja ravintoloissa ovat pudonneet jopa 30 prosenttia. Paikalliset matkailuyrittäjät luottavat sinnikkäästi Pohjoismaiden matkailijoihin.

Apostolis Apostolakis on Hanian tunnetuimpia ravintoloitsijoita. Hänen kalaan erikoistunut ravintolansa sijaitsee Venetsialaisen sataman itäisellä laiturilla. Ravintola Apostolis avasi ovensa jo vuonna 1976, ja se on sekä kreetalaisten että matkailijoiden suosiossa.
− 2007 oli vielä hyvä vuosi. Sen jälkeen asiat ovat menneet huonoon suuntaan. Minä olen joutunut pudottamaan hintoja jopa 30 – 40 prosenttia, sanoo 60-vuotias herra Apostolakis.
− Kreikkalaisten palkat ja eläkkeet ovat laskeneet, ja heidän rahankäyttönsä on supistunut huomattavasti. Samaan aikaan raaka-aineiden hinnat ovat pysyneet ennallaan. Hyvänä kesäpäivänä minä myyn täällä ravintolassa jopa 100 kiloa tuoretta kalaa, jatkaa ravintolanpitäjä.
− Kaiken lisäksi ravintolapalveluiden ALV on noussut 13.sta 23 prosenttiin. Minä luotan siihen, että kesän aikana tilanne alkaa parantua. Myös turistit tuovat oman hyvän panoksensa meidän arkipäivään, sanoo Apostolakis.
Tunnetulla ravintoloitsijalla on 14 työntekijää, joista viisi on hänen oman perheensä jäseniä. Entinen kalakauppias, herra Apostolakis, aikoo lähteä eläkkeelle vuoden kuluttua. Hänen tyttärensä Niki on valmis ottamaan ravintolan haltuunsa.
− Me työskentelemme kovasti. Kyseessä on Kreikan maine, sanoo Niki.
Herra Apostolakis kertoo, että vuosien varrella hän on tullut hyväksi tutuksi monien suomalaisten kanssa.
− Minulle tulee postikortteja Suomesta, ja olen saanut kutsun vierailla Helsingissä, mutta en vielä uskalla lähteä, nauraa ravintola Apostolisin isäntä.
Hanian kauppahallin lähistöllä taksiyrittäjä Ioannis Dousmanis odottaa matkailusesongin vilkastumista. Hän on ollut alalla viisi vuotta, ja hänen autonsa on viittä vaille maksettu.
− Tilanne on todella kurja. Bensalitran hinta on jo 2 euroa, vakuutusmaksut nousevat ja taksipalvelujen ALV nousi 13:sta 23 prosenttiin. Tämä kaikki tarkoittaa, että työtä on vähemmän. Tällä hetkellä en voi elättää perhettäni, hän sanoo.
− Jopa turistien käyttäytyminen on muuttunut huomattavasti. Nyt joka ikinen ajo vaati pitkät neuvottelut, jatkaa 42-vuotias Dousmanis
Hanian vanhassakaupungissa, Zemaeliou-kadulla, Alexandros Spanoudakis pitää matkamuistoliikettä. Hän on ollut kahdeksan vuotta alalla.
− Minä myyn lähes ainoastaan kreetalaista tavaraa. Vuosi 2011 oli vielä hyvä. Nyt asiat ovat epävarmalla kannalla, mutta voi olla, että pääsemme samoihin myyntilukuihin kuin viime vuonna, sanoo 37-vuotias Alexandros.
Hänen liikkeensä on hyvällä paikalla vilkkaassa kadunkulmassa. Liikehuoneisto on kooltaan noin 70 neliömetriä, mutta Alexandros on laajentanut reviiriään melkoisesti kadun puolelle. Hänen myydyimmät tuotteensa ovat oliiviöljy, hunaja ja keramiikka.
− Turistien käyttäytyminen on muuttunut jonkun verran. Minä uskon, että se johtuu matkanjärjestäjistä ja matkatoimistoista, jotka neuvovat asiakkaita tinkimään hinnoista. Nyt ei kuitenkaan olla Turkissa tai Egyptissä, hän sanoo.
Spanoudakis kertoo myös, että viranomaiset valvovat nyt tiukasti verotusta.
− Lähes kaikkien tuotteiden ALV on noussut. Minun voitoistani valtio ottaa 40 prosenttia, ja sen lisäksi tulee vakuutus, sähkö- ja puhelinkulut. Minä en valittaisi, vaikka valtio ottaisi jopa 70 prosenttia, mutta haluaisin jotain vastiketta, ja tällä hetkellä en saa mitään, sanoo Alekxandros, joka pitää liikettä vaimonsa kanssa.
Kuten monet maanmiehensä, hän on menettänyt uskonsa Kreikan
poliittiseen eliittiin.
– Poliittiset puolueet ovat osa ongelmaa eikä sen ratkaisu. 40 vuoden aikana ne ovat johtaneet tätä maata, ja tuskin ne vievät Kreikan ulos tästä kriisistä, sanoo Aleksandros Spanoudakis.

Hanian vanhakaupunki: Historia ja kulttuuri
Hanian maakuntaan tulee vuonna 2011 peräti 800 000 turistia, ja 80 prosenttia heistä Pohjoismaista. Suomesta Haniaan saapuu 85 000 matkailijaa. Näin Suomi on Hanian alueella kolmanneksi suurin turistimaa, Ruotsin ja Norjan jälkeen. 75 prosenttia alueen tuloista saadaan matkailusta.
Hanian kaupungissa on noin 100 000 asukasta, ja se on saaren toiseksi suurin kaupunki Iraklionin jälkeen. Kaupungin kirkkain vetonaula on Venetsialainen satama, jonka leveällä promenadilla on aina vilkasta. Se on kaupungin ylpeys, olohuone ja suosituin kohtauspaikka niin paikallisten kuin ulkomaalaistenkin keskuudessa.
Satama on nousevan kuun muotoinen, ja sen etulinjassa on lukuisia 1500-luvulta peräisin olevia venetsialaistyylisiä rakennuksia. Niiden seassa on turkkilaistyylisiä rakennuksia, ja jopa yksi moskeija nousee paraatipaikalla. Tämä kertoo kaupungin rikkaasta ja pitkästä historiasta.
Oikeastaan historiakierros on hyvä aloittaa Arkeologisesta museosta (Halidon-katu 30), joka sijaitsee entisessä venetsialaisessa basilikassa. Täällä voi ihmetellä Kreetan 4500 vuotta vanhaa upeaa historiaa aina Minolaiskultuurista lähtien. Halidon-kadun varrella on myös Hanian tuomiokirkko.
Tästä on hyvä jatkaa kapean kujan kautta vanhankaupungin länsiosaan. Aluetta kutsutaan nimellä Topanas. Se on täynnä huviloita ja pieniä yllätyksiä. Dominoiva rakennus on entinen venetsialainen linnoitus, missä toimii nyt kiinnostava Merimuseo.
Vanhankaupungin itäpuolella sijaitsee Splanzia-korttelit. Alue on hyvin suosittu paikallisten keskuudessa. Pikkuputiikit ja opiskelijapaikat nukkuvat päivällä ja vilkastuvat illan tullen. Alueen merkittävin rakennus on Agios Nikolaosin kirkko, jossa on kellotornin lisäksi myös minareetti. Se kertoo italialaisten ja turkkilaisten ajoista.
Vanhassakaupungissa kannattaa kävellä vielä Halidon-kadun kautta Shridlof- kadulle, joka tunnetaan nahkakatuna. Nahkatuotteita on tarjolla runsaasti, mutta kaikki ei ole aitoa kreetalaista tavaraa. Tämän kadun kautta on hyvä jatkaa Kauppahalliin, joka on vanhankaupungin muurien ulkopuolella. Vuonna 1913 rakennettu ristinmuotoinen halli on paras paikka ihailla kreetalaisia tuotteita maalta ja mereltä. Hinnat ovat hieman korkeammat kuin supermarketeissa, mutta ne takaavat tuoreuden ja hyvän laadun. Täällä juhlittiin virallisesti Kreetan liittymistä Kreikan valtioon vuonna 1913.
Kesäaikaan vanhassakaupungissa voi vierailla jopa 10 000 ihmistä päivässä. Se pistää silmään, että onneksi alueelle ei ole rakennettu isoja hotelleja.

The Anciant Gods have not abandoned Crete
Kalives, a lovely spot in the northern shores of Crete.©Adrián Soto

The Anciant Gods have not abandoned Crete
Apostolos Vouylgarakis the Vice-regional Governor of Crete, a Pasok man. ©Adrián Soto

Hanian maakunnan kolme upeaa hiekkarantaa
Lapsiperheelle voi historiapäivän jälkeen suositella vesipuistoa. Hyvätasoinen Limnoupolisin vesipuisto sijaitsee noin 7 kilometriä kaupungista sisämaahan päin. Hanian uimaranta-alue sijaitsee kaupungista länteen, ja se on noin 25 kilometriä pitkä. Agioi Apostolin ranta- ja puistoalue on noin viiden kilometrin päässä kaupungista. Siellä on kaksi hyvää uimarantaa, ja paikka on hyvin suosittu kaupunkilaisten keskuudessa. Eteenpäin kohti länttä on rantoja, jotka ovat tuttuja monille suomalaiselle, kuten Staros ja Platanias.
Tie jatkuu rantaviivan tuntumassa. Kun tullaan Rodoposin niemimaalle, kannattaa poiketa oikealle kohti Kolimbaria. Se on pieni satama, jonka tuntumaassa on merkittävä ortodoksiluostari Moni Gonias, missä on ainutlaatuisia ikoneja.
Rantatie jatkuu Kissamosin 3 000 asukkaan pieneen kaupunkiin kahden niemimaan välissä. Täällä kannattaa käydä syömässä vaikka ravintola Cellerissä, missä omistaja Stellios Milonakis tarjoaa paikallista ruokaa ja itse tehtyjä viinejä.
Kissamosista pääsee veneellä Gramvousan saarelle, jossa on Balosin hieno turkoosi laguuni ja uimaranta. Laiva lähtee aamulla klo Kissamosista 10:00, ja paluu Balosilta on 16:30. On sanottu, että Balos on yksi Kreikan kuvatuimmista paikoista. Täällä vierailivat myös Prinssi Charles ja Prinsessa Diana. Balosin niemimaa on suojeltu, ja se tarjoaa häikäiseviä maisemia niille, jotka patikoivat 16 kilometriä Kissamosista Balosiin.
Kissamosista voi myös ajaa noin 10 kilometrin päähän länsirannikoille Falassarnan ranalle. Se kuulu Kreetan uimarantojen top 5:een. Rannan vieressä on arkeologinen alue, joka kertoo hellenistisestä ajasta. Falassarnasta löydetyt aarteet ovat Kissamosin arkeologisessa museossa. Täältä tie lähtee kohti etelää. Matkan aikana voi ihailla oliivilehtojen runsautta. Kreetan saarella on noin 35 miljoonaa oliivipuuta ja noin viisi miljoona appelsiinipuuta. Matkalla kohti vuoria voi nähdä myös paljon kastanjametsiköitä ja katajia.
Tie vie muutamaan vuoristokylään kuten Elos ja Kefali, missä voi pysähtyä ja syödä alueen erikoisuuksia, kuten vuohen- ja kaninlihasta valmistettuja herkkuja. Tie jatkuu kohti saaren lounaisosassa sijaitsevaa Elefonessin uimarantaa. Jos kaipaa valkoista hiekkaa ja paljon aurinkoa, on Elefonessi oikea paikka. Se näyttää enemmän Karibianmeren rannalta kuin Välimereltä. Tämä matala ranta sopii erinomaisesti lapsiperheille. Alue on myös suojeltu, ja se kuuluu EU:n Natura 2000 -ohjelmaan. Kesällä voi olla tungosta ja palvelut ovat niukat.

Valkoiset kylät, vuoristojen rotkot
Elefonessista on jo helppo piipahtaa saaren etelärannikolle. Tie vie kohti Paleohoraa. Noin 2 000 asukkaan kylä sijaitsee kapealla niemimaalla Libyanmeren rannalla. Kylän neljä katua kulkevat suoraan pohjois-etelä-suunnassa, ja molemmille puolille jää hiekkaranta. Itäpuolella on kivikkoinen ranta ja satama. Länsipuolella on kylän ylpeys: leveä, upea ja puhdas hiekkaranta, missä voi katsella saaren komeimpia auringonlaskuja.
Paleohora on melko vilkas kesällä. Kello 18:00 kadut suljetaan moottoriliikenteeltä, ja ravintoloitsijat tuovat pöydät ja tuolit ulos kaduille. Syntyy hauska sekamelska paikallisen ja turistien kesken. Haniasta on päivittäin kolme bussivuoroa Paleohoraan.
Satamasta lähtee laivavuoroja kohti Sougiaa, Agia Roumelia, Loutroa ja Sfakiaa maakunnan itäreunalla. Näiden kylien värit ovat vitivalkoinen ja tummasininen. Kylät sijaitsevat vuorten juurella ja niihin pääsee vain laivalla. Poikkeus on Sfakia, jonne pääse myös maanteitse. Tällä alueella on mahdollista patikoida lukuisia rotkoja pitkin, jotka ovat eläin- ja kasviparatiiseja. Tunnetuin rotko on Samaria, joka lähtee korkealta Valkoisilta vuorilta kohti rannikolla sijaitsevaa Agia Roumelia. Se on kova sana eurooppalaiselle patikointikansalle.

Viinit ja luostarit
– Meidän maakunta on täynnä kauniita paikkoja. Menkää maaseudulle, niin etelään kuin pohjoiseenkin. Esimerkiksi Apokoronasin alueella on monta aitoa kreetalaista kylää perinteisine tavernoineen. Moni niistä on todella sharmikas, sanoo Hanian Hotellien omistajayhdistyksen puheenjohtaja Monolis Giannoullis.
Apokoronas on vehreä alue, joka sijaitsee Haninan kaupungista itään. Kylät kuten Vrisses, Vamos tai Kalyves sopivat hyvin leppoisan päiväretken kohteeksi. Niihin pääsee kätevästi bussilla. Kalyves on monille suomalaisille jo tuttu, ja siellä on mukava uimaranta. Tällä alueella voi myös tutustua kreetalaisiin viineihin. Noin neljä kilometriä Vrissesista löytyy Alikampos, missä Dourakisin perhe pitää viinitarhaa. Dourakiswineryssa maistajaiset ja suolainen pikkupurtava maksaa vain viisi euroa. Kreetalaiset viinit on usein tehty saaren omista rypäleistä, kuten Romeiko, Vilana ja Laitiko. Valkoviinit ovat monesti punaviinejä parempia.
Hanian maakuntanmatka ei ole täydellinen, jos ei piipahda Akrotirin niemimaalla. Akrotiri sijaitsee Haniasta koilliseen. Siellä on lentokenttä ja kaksi luostaria, Agia Triada ja Moni Gouverneto. Mutta ennen lähtöä Akrotiriin kannattaa pysähtyä heti kaupungin ulkopuolella Profetta Eliaksen kukkulalla, mistä on mahtava näköala kohti Haniaa. Täällä on Kreetan ja Hanian suuren miehen, Kreikan entisen pääministerin Eleftherios Venizelosin hauta.
Agia Triadan luostari seisoo keskellä viinitarhaa. Se näyttää enemmän linnoitukselta kuin pyhältä paikalta. Kaksi venetsialaista aatelisveljestä rakennutti luostarin vuonna 1631 käännyttyään ortodoksiseen uskoon. Sisäpihan appelsiini- ja sitruunapuutarha on todella rauhallinen miljöö. Neljä kilometriä pohjoiseen on vielä mahtipontinen luostari, Moni Gouverneto. Sekin on rakennettu venetsialaisten toimesta, ja antaa vahvan italialaisen vaikutelman.

The Cretan cuisine. Cretan salad and sardines in olive oil and vinegar. ©Adrián Soto

The anciant Gods have not abandoned Crete
Loutro in the southern shore of Crete, it can be reached only by boat.©Adrián Soto

Riga ready to become a Summer Hit

Riga Panoramic: The Daugava river, the hangers of the market place and the TV-Tower: Foto: Adrián Soto

 

Text and Pics: Adrián Soto

Riga is the capital and the largest city in Latvia, with its almost 800 000 inhabitants it is also the largest city in the Baltic Countries. Riga was founded 801 years ago and it was an important centre for the Hanseatic League. The city historical centre is UNESCO Heritage Site , due to its Art Nouveau architecture. The city will be European Cultural Capital in 2014.
Riga is a cosmopolitan city with a large Russian speaking minority. A huge market operates aside the Railway Station, and close to the shores of Daugava River. It work daily at the Germans-built former Zeppelins hangers and it is the largest market place in Northern Europe.
“IT is very easy to come to Riga. Now we have good air connections and the city offers something to everybody: it is perfect site for a city-break and the cultural offers is really vast. We are improving a lot on gastronomy and the Riga´s people is easy going”; said Gastons Neimanis from Riga Tourism Development Bureau.
Among the many festivals taking place in Riga during Spring-Summer period. I can mention Go Blond-Festival. Marika Gederte is a blond from Riga, and she and her friends invited to all European blonds to have fun in Riga the first week of June.
The present article, in Finnish below, was published by Finland oldest Travel and Holidays Magazine, Matkalehti 5/2011. Hereby text are abstracts.

Pleaseant moment at Albert-Street in the Art- Nouveau quarter. Foto Adrián Soto

Riiasta uusi kesähitti

Teksti ja kuvat Adrián Soto. Kuvat
Vain tunnin lentomatkan päässä odottaa Riika, pohjolan Pariisi. Monipuolinen metropoli on aivan upea city-break-kohde. Se tarjoaa eurooppalaisemman miljöön kuin muut balttien pääkaupungit.

Nuori kokki Aleksandar Locmelis-Manevski nousee varhain joka aamu ja käy ruokaostoksilla Riian kauppatorilla. – Täältä saa parhaat raaka-aineet, mutta pitää tulla heti aamulla. Hintataso on usein halvempi kuin supermarketeissa, hän sanoo ja puntaroi kädessään komeaa kuhaa.
Kokonaisen kuhan kilohinta on noin 7,5 euroa, siis puolet siitä mitä se maksaisi Hakaniemen torilla Helsingissä. Olemme Riian kauppatorin kalaosastolla. Se on valtava halli, joka on noin neljä kertaa Hakaniemen hallin kokoinen.
– Päivittäin myymme täällä noin 3 000 kiloa kalaa, ja asiakkaita on noin 6 000. Täällä työskentelee noin 400 ihmistä, kertoo kalahallin johtaja Vineta Eihvalde.
Riian kauppahalli (Centrāltirgus) sijaitsee aivan vanhakaupungin tuntumassa lähellä rautatieasemaa. Alueella on viisi valtavaa zeppeliinihangaaria, jotka saksalaiset rakensivat Ensimmäisen maailmansodan aikana. Kauppatori on toiminut täällä yhtäjaksoisesti vuodesta 1929 lähtien. On arvioitu, että lauantaisin torilla käy jopa puoli miljoonaa ihmistä. Riian kauppatori on kirkkaasti Pohjois-Euroopan suurin.
Kokki Alex on juuri täyttänyt 30 vuotta, ja nyt hän toimii pääkokkina trendikkäässä Garage-ravintolassa. Torilta hän ostaa kuhan lisäksi keltaisia kurpitsoja, ohranjyviä ja suolattuja sieniä. Alexin valmistamalla loistavalla aterialla on alkuruokana kurpitsakeittoa ja pääruokana paistettua kuhaa sekä jyvärisottoa ja sieniä.
Garage on rento ravaintola-baari, missä voi piipahtaa vaikkapa viinilasilliselle. Ravintola sijaitsee Bergas Bazār -korttelissa lähellä rautatieasemaa. Kortteli on moderni, ja siellä toimii ravintolan lisäksi pieniä taidekauppoja sekä palkittu boutique-tyylinen Hotel Bergs. Ilmapiiri on rento ja miellyttävä.
Noin 400 metrin päässä Bergas Bazārista virtaa Pilsetas-kanava, jonka ympärille levittäytyvä laaja puisto on 800 000 asukkaan kaupungin olohuone ainakin keväällä ja kesällä. Puistosta löytyy Latvian kansallisooppera ja Latvian Vapauden muistomerkki, joka sijaitsee ylätason kävelykadulla.
Puiston pohjoisnurkalta löytyy Elisabetes- ja Alberta-katu. Täällä on Riian arkkitehtuurin ylpeys, kaksi kokonaista jugend-tyylistä korttelia. 1900-luvun alussa syntynyttä taiteen tyylisuuntausta voi ihailla rakennusten julkisivujen lisäksi myös talojen sisällä. Alberta-kadulla toimii pieni mutta hyvin viehättävä jugend-museo.
Riiassa on jopa 800 jugend-rakennusta, ja niitä löytyy myös vanhastakaupungista. Albertalla kannattaa lisäksi vierailla lukuisissa boutique-myymälöissä ja pysähtyä vaikka lasilliselle jugend-kahviloissa kuten Caffee&Launch, jonka vanhojen valokuvien näyttely on todella kiinnostava.
Kanavanvarren puiston eteläpuolella avautuu vanhakaupunki. Se ei ole niin yhtenäinen kuin Tallinnan vanhakaupunki, mutta siellä on paljon nähtävyyksiä, ja alue on ainakin kolme kertaa suurempi Tallinnan vanhaankaupunkiin verrattuna. Vecriga eli vanha keskus on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1980.
Kun kävelee sisään, ensimmäisenä tulee vastaan Liivin aukio (Livu laukums). Sen oikealla reunalla sijaitsee Mustan kissan talo, jonka katolla olevasta kissasta on tullut Riian tunnusmerkki. Tarina kertoo, että talon omistaja tilasi kissan, kun oli lähtenyt ovet paukkuen vastapäätä olevasta kauppakillasta. Oikealle lähtevä katu vie keskiaikaiselle pyöreälle tornille. Ruotsalaisten rakentama torni tunnetaan nimellä Ruutitorni, ja nyt siellä toimii sotamuseo.
Jos kävellee tornista itään, tullee Ruotsalaisten portille, mistä kiven heiton päässä on Riian komeimpiin kuuluva goottilaistyylinen Pyhän Jaakobin katedraali. Se toimii nyt katolisena tuomiokirkkona. Vasta päätä seisoo Latvian parlamenttitalo (Saeima). Tästä on helppo kävellä 200 metriä itään kohti Väinäjoen vilkaisemaan Riianlinnaa, joka toimii presidentin palatsina.
Pils-katu vie Tuomiokirkkoaukiolle (Doma laukums). Täällä toimii kesäisin Latvian suurin terassibaari, jossa istumapaikkoja on 1 200. Täällä pidetään myös hilpeät Go Blonde -festarit (kts. laatikko). Riian tuomiokirkko on Baltian maiden suurin kirkko. Sen rakentaminen aloitettiin 1271, ja sen jälkeen kaikki arkkitehtuurityylit ovat jättäneet rakennukseen oman merkkinsä. Kirkon 6 718-piippuiset urut ovat yksi Eurooppaan upeimmista. Tuomiokirkon aukiolta voi kävellä läpi käsityökojujen täyttämän City-käytävän, joka johtaa kaupungintalon aukiolle.
Tämä keskeinen aukio on myös erittäin suosittu riialaisten parissa. Vastapäätä kaupungintaloa on Mustapäiden talo. Mustapäät olivat eurooppalaisia naimattomia kauppamiehiä, jotka asuivat Riiassa. Alkuperäinen rakennus tuhoutui Toisessa maailmansodassa, mutta se on nyt entisöity. Siellä toimii viihtyisä ja edullinen kahvila.
Kaupungintalon aukiolta on vain sata metriä Pyhän Pietarin kirkolle. Alkuperäinen puukirkko on kärsinyt monessa tulipalossa. Nyt kirkossa on metallikatto, ja hissi vie matkailijat ylös kirkontornin huipulle. Se on Riian korkein piste, ja jos sää sallii, täältä on aivan upea näkymä vanhaankaupunkiin ja Väinäjoelle. Kirkkaana päivänä voi nähdä aina Jurmalan kesäkaupunkiin asti.

– Riiaan on helppo tulla, ja kaupunki tarjoaa kaikkea mitä viikonlopun city-break-matkailija voi odottaa. Meillä on paljon kulttuuritapahtumia, meidän gastronomiamme on nousussa, ja riialaisiin on helppo tutustua, sanoo kaupungin matkailutoimiston johtaja Gastons Neimanis.
Riiassa kävi viime vuonna 750 000 matkailijaa. Neimanisin mukaan luku on 16 prosenttia parempi kuin edellisenä vuonna. Matkailijoiden kotimaiden top-kolme ovat Venäjä, Saksa ja Suomi.
– Olemme satsanneet paljon neljän ja viiden tähden hotelleihin, jotka tällä hetkellä tarjoavat erittäin kilpailukykyisen hinta-laatu-suhteen, jatkaa Neimanis.
Suomalaisille Riika on kerta kaikkiaan edullinen. Esimerkiksi neljän tähden Opera-hotelli tarjoaa 6-7 eurolla lounaan, johon sisältyy alku- ja pääruoka. Suositussa B-bārs-ketjussa lounas maksaa 5-7 euroa.
Riian pubeissa puolen litran olut maksaa yleensä 2-3 euroa, mutta myös edullisempia paikkoja löytyy. Esimerkiksi kauppatorilla olevat pienet baarit tarjoavat oluen 1,5 eurolla, ja voileivät maksavat alle euron.
– Meidän kaupunki paranee koko ajan, ja haluamme, että se on tip top viimeistään vuonna 2014, kun on meidän vuoro olla Euroopan kulttuuripääkaupunki, sanoo johtaja Gastons Neimanis.

A vew of the Old Town. Foto: Adrián Soto

Marika Gederte invite all blond to Riga to join the Go-Blond-Festival: Foto Adrián Soto

Blondipomo Marika Gederte odottaa suomalaisia blondeja

Riian kesä alkaa toukokuu 28. päivänä. Silloin vanhaankaupunkiin kokoontuu suuri joukko latvialaisia ja kansainvälisiä vaaleaverikköjä. Go Blonde -festivaali järjestetään nyt kolmatta kertaa, ja tapahtumaa pidetään yhtenä Baltian maiden positiivisimmista festareista.
– Kolme vuotta sitten maatamme uhkasi kova lama. Meitä oli 14 naista, jotka päätimme silloin yhdessä perustaa Latvian blondit -yhdistyksen, ja festivaalimme on saanut riemukkaan vastaanoton, sanoo yhdistyksen johtohahmo Marika Gederte.
Tämä kosmetiikka-alan yrittäjä, vaimo ja äiti kieltää, että Go Blonde -festari olisi feministinen tai että se alistaisi naisia. – Me haluamme pitää hauskaa ja tuoda jotain positiivista tähän kurjuuteen. Me emme ole miehiä vastaan, me tarvitsemme heitä, sanoo Marika.
Hän kertoo, että tänä vuonna osa tapahtuman tuotosta menee hyväntekeväisyyteen. Rahoilla autetaan Latvian vammaisia lapsia. Avauspäivän ohjelmassa on muun muassa Marilyn Monroe -look-kilpailu.
Olemme saaneet paljon palautetta. Tänä vuonna on tulossa ryhmiä Uudesta-Seelannista, Brasiliasta, Kanadasta, Espanjasta, ja ehkä Suomestakin. Ei tarvitse olla aito blondi pitääkseen pari päivää hauskaa Riian keskustassa. Viiden vuoden kuluttua Go Blode -festari tulee olemaan yhtä iso ja komea kuin Rion karnevaali, lupaa Marika Gederte.

http://www.goblonde.lv