Category: Matkailu Travels

Riga ready to become a Summer Hit

Riga Panoramic: The Daugava river, the hangers of the market place and the TV-Tower: Foto: Adrián Soto

 

Text and Pics: Adrián Soto

Riga is the capital and the largest city in Latvia, with its almost 800 000 inhabitants it is also the largest city in the Baltic Countries. Riga was founded 801 years ago and it was an important centre for the Hanseatic League. The city historical centre is UNESCO Heritage Site , due to its Art Nouveau architecture. The city will be European Cultural Capital in 2014.
Riga is a cosmopolitan city with a large Russian speaking minority. A huge market operates aside the Railway Station, and close to the shores of Daugava River. It work daily at the Germans-built former Zeppelins hangers and it is the largest market place in Northern Europe.
“IT is very easy to come to Riga. Now we have good air connections and the city offers something to everybody: it is perfect site for a city-break and the cultural offers is really vast. We are improving a lot on gastronomy and the Riga´s people is easy going”; said Gastons Neimanis from Riga Tourism Development Bureau.
Among the many festivals taking place in Riga during Spring-Summer period. I can mention Go Blond-Festival. Marika Gederte is a blond from Riga, and she and her friends invited to all European blonds to have fun in Riga the first week of June.
The present article, in Finnish below, was published by Finland oldest Travel and Holidays Magazine, Matkalehti 5/2011. Hereby text are abstracts.

Pleaseant moment at Albert-Street in the Art- Nouveau quarter. Foto Adrián Soto

Riiasta uusi kesähitti

Teksti ja kuvat Adrián Soto. Kuvat
Vain tunnin lentomatkan päässä odottaa Riika, pohjolan Pariisi. Monipuolinen metropoli on aivan upea city-break-kohde. Se tarjoaa eurooppalaisemman miljöön kuin muut balttien pääkaupungit.

Nuori kokki Aleksandar Locmelis-Manevski nousee varhain joka aamu ja käy ruokaostoksilla Riian kauppatorilla. – Täältä saa parhaat raaka-aineet, mutta pitää tulla heti aamulla. Hintataso on usein halvempi kuin supermarketeissa, hän sanoo ja puntaroi kädessään komeaa kuhaa.
Kokonaisen kuhan kilohinta on noin 7,5 euroa, siis puolet siitä mitä se maksaisi Hakaniemen torilla Helsingissä. Olemme Riian kauppatorin kalaosastolla. Se on valtava halli, joka on noin neljä kertaa Hakaniemen hallin kokoinen.
– Päivittäin myymme täällä noin 3 000 kiloa kalaa, ja asiakkaita on noin 6 000. Täällä työskentelee noin 400 ihmistä, kertoo kalahallin johtaja Vineta Eihvalde.
Riian kauppahalli (Centrāltirgus) sijaitsee aivan vanhakaupungin tuntumassa lähellä rautatieasemaa. Alueella on viisi valtavaa zeppeliinihangaaria, jotka saksalaiset rakensivat Ensimmäisen maailmansodan aikana. Kauppatori on toiminut täällä yhtäjaksoisesti vuodesta 1929 lähtien. On arvioitu, että lauantaisin torilla käy jopa puoli miljoonaa ihmistä. Riian kauppatori on kirkkaasti Pohjois-Euroopan suurin.
Kokki Alex on juuri täyttänyt 30 vuotta, ja nyt hän toimii pääkokkina trendikkäässä Garage-ravintolassa. Torilta hän ostaa kuhan lisäksi keltaisia kurpitsoja, ohranjyviä ja suolattuja sieniä. Alexin valmistamalla loistavalla aterialla on alkuruokana kurpitsakeittoa ja pääruokana paistettua kuhaa sekä jyvärisottoa ja sieniä.
Garage on rento ravaintola-baari, missä voi piipahtaa vaikkapa viinilasilliselle. Ravintola sijaitsee Bergas Bazār -korttelissa lähellä rautatieasemaa. Kortteli on moderni, ja siellä toimii ravintolan lisäksi pieniä taidekauppoja sekä palkittu boutique-tyylinen Hotel Bergs. Ilmapiiri on rento ja miellyttävä.
Noin 400 metrin päässä Bergas Bazārista virtaa Pilsetas-kanava, jonka ympärille levittäytyvä laaja puisto on 800 000 asukkaan kaupungin olohuone ainakin keväällä ja kesällä. Puistosta löytyy Latvian kansallisooppera ja Latvian Vapauden muistomerkki, joka sijaitsee ylätason kävelykadulla.
Puiston pohjoisnurkalta löytyy Elisabetes- ja Alberta-katu. Täällä on Riian arkkitehtuurin ylpeys, kaksi kokonaista jugend-tyylistä korttelia. 1900-luvun alussa syntynyttä taiteen tyylisuuntausta voi ihailla rakennusten julkisivujen lisäksi myös talojen sisällä. Alberta-kadulla toimii pieni mutta hyvin viehättävä jugend-museo.
Riiassa on jopa 800 jugend-rakennusta, ja niitä löytyy myös vanhastakaupungista. Albertalla kannattaa lisäksi vierailla lukuisissa boutique-myymälöissä ja pysähtyä vaikka lasilliselle jugend-kahviloissa kuten Caffee&Launch, jonka vanhojen valokuvien näyttely on todella kiinnostava.
Kanavanvarren puiston eteläpuolella avautuu vanhakaupunki. Se ei ole niin yhtenäinen kuin Tallinnan vanhakaupunki, mutta siellä on paljon nähtävyyksiä, ja alue on ainakin kolme kertaa suurempi Tallinnan vanhaankaupunkiin verrattuna. Vecriga eli vanha keskus on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1980.
Kun kävelee sisään, ensimmäisenä tulee vastaan Liivin aukio (Livu laukums). Sen oikealla reunalla sijaitsee Mustan kissan talo, jonka katolla olevasta kissasta on tullut Riian tunnusmerkki. Tarina kertoo, että talon omistaja tilasi kissan, kun oli lähtenyt ovet paukkuen vastapäätä olevasta kauppakillasta. Oikealle lähtevä katu vie keskiaikaiselle pyöreälle tornille. Ruotsalaisten rakentama torni tunnetaan nimellä Ruutitorni, ja nyt siellä toimii sotamuseo.
Jos kävellee tornista itään, tullee Ruotsalaisten portille, mistä kiven heiton päässä on Riian komeimpiin kuuluva goottilaistyylinen Pyhän Jaakobin katedraali. Se toimii nyt katolisena tuomiokirkkona. Vasta päätä seisoo Latvian parlamenttitalo (Saeima). Tästä on helppo kävellä 200 metriä itään kohti Väinäjoen vilkaisemaan Riianlinnaa, joka toimii presidentin palatsina.
Pils-katu vie Tuomiokirkkoaukiolle (Doma laukums). Täällä toimii kesäisin Latvian suurin terassibaari, jossa istumapaikkoja on 1 200. Täällä pidetään myös hilpeät Go Blonde -festarit (kts. laatikko). Riian tuomiokirkko on Baltian maiden suurin kirkko. Sen rakentaminen aloitettiin 1271, ja sen jälkeen kaikki arkkitehtuurityylit ovat jättäneet rakennukseen oman merkkinsä. Kirkon 6 718-piippuiset urut ovat yksi Eurooppaan upeimmista. Tuomiokirkon aukiolta voi kävellä läpi käsityökojujen täyttämän City-käytävän, joka johtaa kaupungintalon aukiolle.
Tämä keskeinen aukio on myös erittäin suosittu riialaisten parissa. Vastapäätä kaupungintaloa on Mustapäiden talo. Mustapäät olivat eurooppalaisia naimattomia kauppamiehiä, jotka asuivat Riiassa. Alkuperäinen rakennus tuhoutui Toisessa maailmansodassa, mutta se on nyt entisöity. Siellä toimii viihtyisä ja edullinen kahvila.
Kaupungintalon aukiolta on vain sata metriä Pyhän Pietarin kirkolle. Alkuperäinen puukirkko on kärsinyt monessa tulipalossa. Nyt kirkossa on metallikatto, ja hissi vie matkailijat ylös kirkontornin huipulle. Se on Riian korkein piste, ja jos sää sallii, täältä on aivan upea näkymä vanhaankaupunkiin ja Väinäjoelle. Kirkkaana päivänä voi nähdä aina Jurmalan kesäkaupunkiin asti.

– Riiaan on helppo tulla, ja kaupunki tarjoaa kaikkea mitä viikonlopun city-break-matkailija voi odottaa. Meillä on paljon kulttuuritapahtumia, meidän gastronomiamme on nousussa, ja riialaisiin on helppo tutustua, sanoo kaupungin matkailutoimiston johtaja Gastons Neimanis.
Riiassa kävi viime vuonna 750 000 matkailijaa. Neimanisin mukaan luku on 16 prosenttia parempi kuin edellisenä vuonna. Matkailijoiden kotimaiden top-kolme ovat Venäjä, Saksa ja Suomi.
– Olemme satsanneet paljon neljän ja viiden tähden hotelleihin, jotka tällä hetkellä tarjoavat erittäin kilpailukykyisen hinta-laatu-suhteen, jatkaa Neimanis.
Suomalaisille Riika on kerta kaikkiaan edullinen. Esimerkiksi neljän tähden Opera-hotelli tarjoaa 6-7 eurolla lounaan, johon sisältyy alku- ja pääruoka. Suositussa B-bārs-ketjussa lounas maksaa 5-7 euroa.
Riian pubeissa puolen litran olut maksaa yleensä 2-3 euroa, mutta myös edullisempia paikkoja löytyy. Esimerkiksi kauppatorilla olevat pienet baarit tarjoavat oluen 1,5 eurolla, ja voileivät maksavat alle euron.
– Meidän kaupunki paranee koko ajan, ja haluamme, että se on tip top viimeistään vuonna 2014, kun on meidän vuoro olla Euroopan kulttuuripääkaupunki, sanoo johtaja Gastons Neimanis.

A vew of the Old Town. Foto: Adrián Soto
Marika Gederte invite all blond to Riga to join the Go-Blond-Festival: Foto Adrián Soto

Blondipomo Marika Gederte odottaa suomalaisia blondeja

Riian kesä alkaa toukokuu 28. päivänä. Silloin vanhaankaupunkiin kokoontuu suuri joukko latvialaisia ja kansainvälisiä vaaleaverikköjä. Go Blonde -festivaali järjestetään nyt kolmatta kertaa, ja tapahtumaa pidetään yhtenä Baltian maiden positiivisimmista festareista.
– Kolme vuotta sitten maatamme uhkasi kova lama. Meitä oli 14 naista, jotka päätimme silloin yhdessä perustaa Latvian blondit -yhdistyksen, ja festivaalimme on saanut riemukkaan vastaanoton, sanoo yhdistyksen johtohahmo Marika Gederte.
Tämä kosmetiikka-alan yrittäjä, vaimo ja äiti kieltää, että Go Blonde -festari olisi feministinen tai että se alistaisi naisia. – Me haluamme pitää hauskaa ja tuoda jotain positiivista tähän kurjuuteen. Me emme ole miehiä vastaan, me tarvitsemme heitä, sanoo Marika.
Hän kertoo, että tänä vuonna osa tapahtuman tuotosta menee hyväntekeväisyyteen. Rahoilla autetaan Latvian vammaisia lapsia. Avauspäivän ohjelmassa on muun muassa Marilyn Monroe -look-kilpailu.
Olemme saaneet paljon palautetta. Tänä vuonna on tulossa ryhmiä Uudesta-Seelannista, Brasiliasta, Kanadasta, Espanjasta, ja ehkä Suomestakin. Ei tarvitse olla aito blondi pitääkseen pari päivää hauskaa Riian keskustassa. Viiden vuoden kuluttua Go Blode -festari tulee olemaan yhtä iso ja komea kuin Rion karnevaali, lupaa Marika Gederte.

http://www.goblonde.lv

The best Walking in Tenerife

The Village of Aguas. From here departure the coastline route. ©Adrián Soto
The mountain route goes through an impressive Pine forest. ©Adrián Soto
The Mountain route goes through an impressive Pine Forest. ©Adrián Soto

Pics and text by Adrián Soto
The present article was published by Finland´s evening paper Ilta-Sanomat, on February 9.02.2011. The below version in Finnish is the full original version of the article. The following are abstracts.

The Island of Tenerife possesses a unique diversity in its landscapes and scenery which makes it ideal for people how enjoy getting out on foot.
For nature loving people, the best face of Tenerife is its Green Northern side. In the article i present three walking route. Thiers difficulties is from middle to low. The local bus company TITSA provides wide covering of the spots.
The first route, is along the coastline: From San Pedro de la Rambla to Puerto de la Cruz. The route lead through banana plantations and past delightful old haciendas to a tropical coastline dotted with palm groves, hidden coves and a solitary fort. Absolutely exquisite before getting into town at the El Jardin volcanic sand beach.
The second route is from La Caldera to Aguamansa (Can be extended to La Orotava) The route starts at an impressive pine forest paths and eucalyptus glades lead to impressive vistas of the lush valley sweeping to the coast below whilst the sleeping giant of Mount Teide looms benignly above. The explorer and scientist Alexander von Humboldt described the Orotava Valley  one of the most beautiful places in the world.
The third route: Walking in the Mount Teide crater. It is an unique experience. You don´t any other place in world like this. The highest mountain dominates, whilst weird and wonderful volcanic rock formations create an incredible landscape above the clouds that is a wonder to explore on foot.

Teneriffa kutsuu patikoimaan

 

Teksti ja kuvat Adrián Soto

 

Suomalaisten suursuosikki Teneriffa on monipuolinen lomakohde. Vuoristomaisemien, hiekkarantojen ja kauniiden kaupunkien lisäksi tarjolla on nyt uudenlaista lomailuohjelmaa. Patikoinnin suosio on kovassa nousussa. Parhaat reitit löytyvät saaren vehreästä ja kukoistavasta pohjoisosasta. Patikointi on suhteellisen helppoa, sillä paikallisella TITSA-bussiyhtiöllä on laaja verkosto, ja reittien lähtö- ja päätepisteisiin on hyvät yhteydet.

 

Rannikkoretiti: San Juan de la Rambla – Puerto de la Cruz

Reitti on kaksiosainen, pituudeltaan noin 15 kilometriä ja matka taittuu noin 3,5 tunnissa.

Bussit 363 ja 364 vievät Puerto de la Cruzista San Juan de la Ramblaan. Bussista noustaan pois San Juanin kirkon vieressä. Sieltä pitää kävellä tulosuuntaan noin 50 metriä, kunnes vastaan tulee vasemmalla alamäki, joka johtaa Las Aguasin kylään. Tämä noin 400 asukkaan kylä on aivan meren rannalla, ja sieltä löytyy muutamia hyviä kalaravintoloita ja kesällä myös yleinen uima-allas. Las Aguasista polku lähtee rannikkoa pitkin ja pian vastaan tulee banaaniplantaasi. Reitti kulkee noin 50 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella. Muutama sata metriä rantaviivasta näkyy vulkaanisia kallioita, missä elää paljon lintulajeja. Sitten vastaan tulee La Ramblan kylä, joka roikkuu rinteessä meren yläpuolella.

Vielä edempänä on La Rambla de los Caballosin kylä, mistä polkua voisi jatkaa jyrkästi alas meren rantaan, mutta viime aikojen myrskyt ovat tehneet tästä osuudesta käyttökelvottoman. Tässä kohtaa on talo, jonka edessä loikoilee aina paljon kissoja. Talon kohdalta kannattaa kävellä ylös aivan TF5-tielle asti. Tämä osuus menee viiniviljelmien läpi. Tien varrelta löytyy virkistys- ja pysäköintialue, kioski sekä bussipysäkki.

Täältä kannatta ottaa bussi kohti Mirador San Pedroa. Bussimatkan pituus on noin 5 kilometriä. Bussista poistuttua täytyy kävellä alamäkeen, mistä lähtee reitti kohti Puerto de la Cruzia. Polun alkuosa kulkee palmu- ja banaaniviljelmien keskellä. Reitin nimi on Rambla de Castro. Muutaman jyrkän nousun jälkeen Puerto de la Cruz näkyy jo. Tämä on erittäin suosittu reitti. Eikä ihme, sillä se on hyvin hoidettu ja näkymät ovat todella kauniit. Noin puolentoista tunnin patikoinnin jälkeen vastaan tulee avokadotarha, ja nyt ollaan jo melkein Puerton esikaupungissa.

Reitti päätyy, tai alkaa, aivan Maritium-hotellin. Loro Parque -papukaijapuisto ja Playa Jardinin musta hiekkaranta ovat parin sadan metrin päässä.

 

Vuoristoreitti La Caldera-Aguamansa

Reitti kulkee noin 900 metriä meren pinnan yläpuolella. Sen pituus on noin 6,5 kilometriä ja kesto 1,40 tuntia.

Bussi 345 Puerto de la Cruzista ajaa aivan reitin alkupisteen La Calderaan.

Lähtöpaikassa on pieni ravintola ja leirintäalue. Heti sen jälkeen alkaa mahtava mäntymetsä (Pinus Canariensis). Noin viiden minuutin kävelyn jälkeen polku haarautuu, ja tässä pitää lähteä Los Organosin suuntaan. Eroosio on veistänyt kallioihin mahtavat kiviset urkumuodostelmat. Muutaman minuutin jälkeen tulee taas vastaan risteys, missä kannattaa kääntyä vasemmalle.

Täällä männyt saavat jo seuraa, jo patikoija voi ihailla isoja lehtipuita kuten pyökkejä ja laakeripuita. Metsä tarjoaa myös muita yllätyksiä: sieniä on runsaasti ja yksilöt ovat komeita. La Calderan maastossa polut ovat hyvin leveitä, koska ne ovat vanhoja teitä. Pilvettömänä päivänä täältä voi ihailla merta, Orotavan laaksoa ja Puerto de la Cruzin kaupunkia. Muutaman minuutin kuluttua vastaan tulee kivirakennus, jossa toimii vesipumppuasema. Tästä kannattaa kääntyä jyrkästi vasemmalle ja lähteä kulkemaan alaspäin. Kasvillisuus tiivistyy ja monipuolistuu.

Tie lähtee jyrkästi alas, kun kävelijä tulee ulos metsästä. Vastaan tulee jo kastanjapuita ja pieniä maatiloja. Reitti kulkee nyt vasemmalle kapean tien kautta Aguamansan kylään. Kylän pääkatua kannattaa nousta vielä noin 200 metriä ylös vasemmalle, missä on bussipysäkki. Bussi Puerto de la Cruziin lähtee kerran tunnissa.

 

 

Teiden kansallispuisto

 

Las Cañadas del Teide. Teiden ylätasanko on 2 100 metriä merenpinnan yläpuolella.

Bussi 348 Puerto de la Cruzista Teideen (Parador-hotelli) lähtee kello 9:15. Paluu Paradorista klo 16:00.

Playa de Las Americasista lähtee bussi 342 Teidelle klo 9:15. Paluu Paradorista 16:00.

Paradorista lähtee monta reittä. Tavallisen kävelijän kannattaa valita reitti numero 3 nimeltään Roques de Garcia. Sen pituus on noin 2,5 kilometriä, ja aikaa patikointiin voi varata 1,20 tuntia.

Reitti lähtee Mirador de la Ruletan näköalapaikalta hotellin tuntumasta. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen polku kulkee Roque Cinchadon alapuolelle. Tällä komealla kalliomuodostelmalla on paljon nimiä. Englantilaiset kutsuvat sitä jumalan sormeksi. Noin 10 minuutin kuluttua vastaan tulee laavajoki ja vähän myöhemmin viimeinen kalliomuodostelma, Roque Blanco. Oikealla näkyy Teiden vanha huippu (Pico viejo). Täällä ollaan jyrkänteellä, ja alhaalla näkyy Ucancan tasanko, jonne on noin 15 minuutin matka. Tasangolla kohoaa vielä yksi iso kalliomuodostelma, joka on nimeltään Catedral eli tuomiokirkko.

Tässä eri reitit haarautuvat. Reitti 3 nousee jyrkästi takaisin Mirador de la Ruletaan, ja tiukka nousu vie noin 20 minuuttia. Vasemmalle jää majesteettinen Teiden huippu, joka on 3 718 metriä korkea.

The costline route goes through a huge banana plantation. ©Adrián Soto
Cañadas del Teide, National Park, Roque Cinchado or God´s Finger. ©Adrián Soto

 

 

<

Ernest Hemingway. Papa, the Sea and the Tropic

This is the view that Hemingway had over Havana toward the Sea. ©Adrián Soto

Diaquirí-drink at Floridita-Bar. It tastes like in Hemingway´s time. ©Adrián Soto

Pics and text by Adrián Soto     The present article was published in the Finnish evening paper Ilta Sanomat on 17th of May, 2010. The Following are abstracts:

Just some 20 minutes drive from downtown Havana, is Finca Vigía, Nobel writer Ernest Hemingway´s home museum. Hemingway lived here the last 21 years before he committed suicide in July 1961 in Ketchum, Idaho.
The Finca, land property. was so dear to Hemingway that he wrote: “From here I can see the Sea and the Tropic vegetation. These give peace to my soul”. The property is four hectares, and there grow hundreds of palm trees, mango tree, and banana plants. The melodies of birds singing is all over. The place is a real oasis of peace  just beside the hurry and noisy Cuban capital city.
When the revolution conquest Havana, Hemingway saw it as a beside observer. He saw the Cuban youth rebelling against the old regime from Floridita-bar. In that bar he enjoyed daily is favourite drink, rum based Diaquirí. Today, Floridita is still open at the same place, and really has suffered very little changes from time of Hemingway. After the victory of the revolution, the writer got to know personally the revolutionary leader, Fidel Castro, they even went occasionally fishing together. The restless soul of Hemingway got more calm with the years, it was by then when he bought Finca Vigía in 1939.
The finca is half hour drive from tiny fishing village Cogimar, where Hemingway anchored his beloved boat Pilar. In Cojimar lived also the sea captain Gregorio Fuentes, that is the main character in the book “The Old man and the Sea”. Because of the book Hemingway was awarded with the Pulietzer-prize and later in 1954 with the Nobel Prize of literature.

Ernest Hemingway. Papa, meri ja trooppista kasvillisuutta

Vain 20 minuutin ajomatkan päässä Havannan keskustasta sijaitsee Finca Vigia, kirjailija Ernest Hemingwayn kotimuseo. Nobel-palkinnon saanut kirjailija asui talossa elämänsä viimeiset 21 vuotta ennen kuin teki itsemurhan heinäkuussa 1961 Ketchumissa, Idahossa.

Finca eli maatila oli Hemingwaylle niin rakas paikka, että hän kirjoitti ”Tästä näen meren ja trooppista kasvillisuutta. Se antaa sielulleni rauhaa”. Maatila on kooltaan neljä hehtaaria, ja siellä kasvaa satoja kookospalmuja, mangopuita sekä banaanipensaita. Lintujen laulu soi kaikkialla. Paikka on rauhan keidas kiireisessä ja meluisessa Havannassa.

Kun Kuubassa tehtiin vallankumous, Hemingway oli sivustakatsoja. Hän näki Floridita-baarista, kuinka Kuuban nuoriso kapinoi. Baarissa hän nautti päivittäin lempijuomaansa, rommipohjaista daiquiria. Floridita on edelleen Havannan keskustassa, eikä se ole muuttunut Hemingwayn ajoista. Vallankumouksen voiton jälkeen kirjailija tutustui Fidel Castroon, ja he kävivät jopa kalastamassa yhdessä. Seikkailunhaluinen Hemingway oli jo hieman rauhoittunut, kun hän osti Finca Vigian vuonna 1939.

Maatilalta on puolen tunnin ajomatka Cojimarin pieneen satamakaupunkiin, missä Hemingwayllä oli oma vene nimeltään Pilar. Cojimarissa asui myös kippari Gregorio Fuentes, joka oli Vanhus ja meri -teoksen päähenkilön esikuva. Teos toi Hemingwaylle Pulietzer-palkinnon sekä kirjallisuuden Nobelin vuonna 1954.

Hemingway asui Kuuban-kodissaan aluksi kolmannen vaimonsa Martha Gellhornin kanssa, ja myöhemmin taloa emännöi kirjailijan neljäs vaimo, Mary Welsh. Hemingwayn kuoleman jälkeen La Vigia jäi talon palvelijoiden haltuun. Kuubalaiset kutsuivat kirjailijaa aina ”papaksi”, ja kunnioittivat häntä suunnattomasti. Ehkä tämä selittää sen, että suurin osa Hemingwayn henkilökohtaisista esineistä on edelleen tallella talossa.

Myöhemmin Kuuban valtio otti tilan haltuunsa. Nyt se on jo hyvässä kunnossa, ja sitä korjataan koko ajan. Siellä on hänen lukulasinsa ja kirjoituskone. Siellä on myös hänen kuuluisa ensimmäisen maailmansodan sotareportteri-univormu. Hemingwayn tyylikkäässä kirjastossa, joka tunnettiin nimellä Venetian Room, on arvokkaita kokoelmia. Nähtävillä on myös kirjailijan saapaskokoelma ja kiikari, millä hän tutki Karibian tähtitaivasta, sekä metsästystrofeita Afrikan safareilta, karttoja ja monia muita esineitä.

Pilar-vene seisoi vuosikausia Havannanlahdella rapistumassa. Nyt tämä 32 metriä pitkä ja 12 metriä leveä vene on tuotu La Vigiaan, ja ammattimiehet entisöivät sitä. Hemingway sanoi aina, että ”vain merellä olen todella vapaa”. Talon uima-altaan viereen hän hautasi neljä koiraansa: Blackin, Negritan, Lindan ja Neron.

Alueelle rakennetaan nykyään autotallia. Ernest Hemingwayllä oli neljä amerikkalaista autoa vuonna 1961. Viranomaiset ovat nyt löytäneet niistä yhden, joka on yksityisessä omistuksessa, ja suunnittelevat sen ostamista. Muut kolme autoa saattavat olla vielä liikenteessä, vaikkapa takseina Havannassa.

Hemingway´s studio. Here he wrote “The Old Man and the Sea”, ©Adrian Soto
Fidel castro and Hemingway used to fish together. © Adrián Soto
The boot collection. These boots walked througout Europe, Africa, America. ©Adrián Soto

72 visa-free hours at the Capital of Tsars

The following are abstracts of articles published in Finland`s Travel and holidays magazine Matkalehti, 5/2010, and also in the travels supplement of Spain main daily, El País (Viajero, 08.05.2010)

By Adrián Soto
From Spring 2010 the western passengers don´t need to bother with bureaucratic papers, if they want to have a short visit to Russia. A new ferry connection from Helsinki to St. Petersburg makes possible to stay in Russian soil for 72 without visa requirement.
The ferry, Princess Maria departure from Helsinki port every 3 or 4 days a week on evening. The voyage takes 12 hour to arrive in the morning to St. Petersburg The ferry belong to the Russian company St. Peter Line and her name comes from Maria Feodorovna, wife the Tsar Alexander III.
The ferry itself is a comfortable Finnish-made vessel with capacity to 1 600 passengers. On board, the passengers can enjoy a magnificent Russian show, as well as buffet dinner rich in fishes. Drinks on board are fearly ship.
The arrive to St. Petersburg is impressive, but even more impressing is the cultural offer that city provide to the visitors.

Magnificent show on board of Princess Maria. ©Adriá n Soto
The Princess Maria at the Port of Helsinki. © Adrián Soto

72 horas en San Petersburgo

Adrián Soto
Ya es posible viajar desde la UE a Rusia sin necesidad de trámites burocráticos. La linea de ferry Helsinki-San Petersburgo-Helsinki acaba de inaugurarse conectando estas dos capitales del Báltico, ofreciendo además,  visado libre para las ciudadanos de la UE. Esta es una medida especial otorgada por el parlamento ruso (Duma) al turismo de la antigua capital de los zares.
El visado libre es por un máximo de 72 horas y el único protocolo a seguir es que el viajero compre un sightseeing o tour guiado a la naviera por 15€, o en su defecto tenga su debida reserva en uno de los hoteles de la ciudad.
El ferry, Princess Maria, zarpa por las tardes (19:00 hora local) 3 o 4 veces por semana. Para echar amarras por las mañanas (09:00) en el terminal de pasajeros de San Petersburgo. El Princess Maria pertenece a la naviera rusa St. Peter Line y es un buque construido en los astilleros finlandeses en 1981. Desde entonces ha navegado en el Mar Báltico y en el Mar del Norte. Su última modernización data del año pasado y su capacidad es de 1 600 pasajeros y 400 vehículos. Su nombre es en honor a María Fiódorovna, esposa del emperador Alejandro III.
El viaje inaugural estuvo animado con bastante champaña y por un magnífico show de variedades, que incluía portentos de la canción romántica rusa, un estupendo cuarteto de jazz, violinistas de primer orden, etc. Según Igor Glukhov, consejero delegado de St. Pter Line el show no fue una puesta en escena sólo para el viaje inaugural.
“Hemos establecido un acuerdo con la Unión de Artistas de San Petersburgo, y esto nos permite mantener durante todo el año un show de alto nivel” declara Glukhov.
La cena ofrecida a bordo es un buffet nórdico con abundantes especies de pescados de esas latitudes, servidos por lo general, fríos. El almacén tax-free ofrece algunas gangas en cuanto a vinos del Tercer Mundo o vodkas rusos. El casino, otro gran atractivo del buque, sobre todo después que fueran prohibidos en territorio ruso, estaba aún en obras. Según Glukhov “Será de lo más animado que ofrezca el Báltico”.
A la llegada a San Petersburgo el buque navega a unos cien metros de la mítica isla de Kronstadt. Se puede apreciar con nitidez la cúpula de la Catedral Naval. Una vez en tierra, el viajero tiene delante una metrópolis con cinco millones de habitantes y una oferta cultural única e inacabable.
Comprando ida y vuelta, el precio más barato es de 51 euro por pasajero. Un camarote doble cuesta desde 255 para ida y vuelta. Los camarotes más caros y lujosos cuestan entre 561 y 1190 euros.

Departure from Helsinki. © Adrián Soto

Viisumivapaasti Helsingista Pietariin

Teksti Adrián Soto
Nyt se on totta. Tsaarien pääkaupunkiin Pietariin voi matkustaa ilman viisumia. Tämä pitkään odotettu mahdollisuus sai lopullisen lähtölaukauksen viime torstaina, kun Princess Maria -aluksen neitsytmatka starttasi Helsingin Olympia-terminaalista. Hankkeen takana on pietarilainen laivavarustamo St. Peter Line.
Ensimmäisellä matkalla kohti Pietaria oli mukana noin 300 suomalaista, 450 venäläistä ja 50 muiden maiden kansalaista. Tunnelma laivalla oli korkealla. Monikymmenpäinen artistijoukko piti huolen siitä, että matka sujui rattoisasti. Mukana oli tunnettu venäläinen iskelmälaulaja Rodin, huipputasoinen jazzkvartetti, loistava viulisti, upea tanssiryhmä ja monia muita. Neitsytmatkalle osallistui myös St. Peter Linen toimitusjohtaja ja suuromistaja Igor Glukhov.
Onko tämä huippushow vain neitsytmatkan ohjelmassa?
”Ei suinkaan. Tämä on normaali risteilykonsepti. Me olemme tehneet sopimuksen Pietarin artistiyhdistyksen kanssa, ja se takaa meille, että ohjelmassa on jatkuvaa vaihtelua, ja taso säilyy”, sanoi toimitusjohtaja Glukhov.
St. Peter Line on jo neljäs varustamo, joka koettaa onneaan Helsinki-Pietari-reitillä. Nyt Venäjän Duuma on antanut luvan, että laivaturistit voivat oleskella kaupungissa 72 tuntia ilman viisumia. Se edellyttää, että matkustaja osallistuu varustamon järjestämään 15 euroa maksavaan kiertoajeluun kaupungilla tai majoittuu itse hotelliin.
Varustamo lupaa, että  laivalinja toimii ympäri vuoden. Mutta kumpaan varustamo luottaa enemmän, Suomen vai Venäjän markkinoihin?
”Uskomme että alussa suomalaiset lähtevät liikenteeseen. Venäläisille risteilykulttuuri on jotain aivan uutta. Mutta uskon, että pikku hiljaa hekin oppivat”, sanoi Glukhov Matkalehdelle.
Princess Maria on entinen Silja Linen Finlandia, joka rakennettiin Wärtsilän telakalla Turussa 1981. Laiva oli tanskalaisessa omistuksessa ja palveli ympäri Itä- ja Pohjanmerta. Laivassa on tehty monia uudistuksia, ja nyt se seilaa Maltan lipun alla. Sen kapasiteetti on 1600 matkustajaa, ja sen lisäksi laivaan mahtuu noin 400 henkilöautoa ja toistakymmentä bussia.
Princess Marian buffet-illallinen on tasoltaan Ruotsinlaivojen veroinen ja maksaa 24 euroa. Aamiainen on hinnaltaan 12 euroa. Baareissa ja ravintoloissa olut, siideri, 12 cl viiniä ja 4 cl vodkaa maksaa 3,50 euroa per annos. Tax-free-osasto on laaja ja valoisa. Ainakin aluksi jotkut viinit ja venäläiset vodkat ovat hyvin edullisia. Merkkivaatteiden ja kosmetiikan hinnat ovat Ruotsin-laivojen tasoa. Kasino-osasto oli vielä rakenteilla.
Laiva saapuu Pietarin Vasilin saarella sijaitsevaan Morskoy Voksal -terminaaliin. Täältä  lähtevät kaupunkikiertoajelut. Passikontrollimuodollisuudet Pietarissa olivat neitsytmatkalla hitaat. Terminaalilta on helppo saada taksi, ja lähin metroasema, Primorskaja, on noin 15 minuutin kävelymatkan päässä.
Perjantain paluumatkalla Helsinkiin laivalla oli 600 venäläistä matkustajaa. ”Avausviikolla meillä on kiitettävä määrä asiakkaita. Laivoilla on aina vaikeaa alussa. Kesäkaudelle olemme jo myyneet noin 70 prosenttia paikoista. Eli kaikki näyttää hyvältä”, sanoi St. Peter Linen tyytyväinen myynti- ja markkinointijohtaja Andrei Mushkarev. Tavallaan tuo oli hänen vastauksensa kaikille epäilijöille. Nyt Pietariin voi lähteä parin tunnin varoitusajalla ilman hankalia etukäteisjärjestelyjä.
Laivan hyttihinnasto ja aikataulut löytyvät osoitteesta http://www.stpeterline.com

Exciting arriving at St. Petersburg. ©Adrián Soto
Ferry Company St. Peter Line CEO Igor Glukhov and a painting of Maria Fiodorovna. ©Adrián Soto

Gdansk, the jewel of the Baltic is ready for tourism

A painting of Camille Pissarro? No. The Dluga pedestrian street downtown. © Adrián Soto

Beer and Fish at the Motlawa River. © Adrián Soto

Text and Pics Adrián Soto

To walk in the streets of Gdansk is to breath history. Definitely this daughter of the Baltic has been one of the hottest city in history of Europe. Now, the changes started in 1980 at the Gate of the Lenin Shipyard in the heart of the city, seem to have come to an end. The city now offers a warm and clean face.

The best way to feel the sense of history is to walk from the Golden Gate into the Old Town. The Dluga pedestrian street is wide and richly decorated. At the center of it, just by the City Hall there is a square on which you find the Neptune Fountain, is a symbol of the city´s relationship with the sea. According to a popular legend, at the beginning the fountain poured  alcoholic herb beverage for the citizens for free. Then one day, a stupid neighbour took some of the beverage home.From that day the Fountain has been pouring only water.

The Dlugi Targ goes to east and end at the Green Gate, where Solidarity Movement father, and Nobel PeacePrize winner Lech Walesa has his office. Beyond the gate is the Motlawa River, on whose banks the traveler can enjoy great sun sets comfortably sitting and at terraces, while tasting the local drinks like Goldwasser or Zubrobka flavored vodka.

Not far from the city, actually walking distance, the visitor can become acquainted with the Solidarity Movement.In a wide square you can find the shipyard gates where everything started. At the center of the square there are three huge and fairly ugly cement crosses from where hangs anchors, in memory of the  workers shot during strike in 1970 .

There also stands the famous shipyard gate. Today is fairly quit. There used to be 20 000 workers, now the shipyards employ less than one thousand. In the nearby quarters, there are a number of noising bars where the unemployed workers keep pouring down the local stuff.

Itämeren helmi Gdansk odottaa sinua

Kävely Gdanskin vanhankaupungin kaduilla on kuin hengittäisi historiaa. Tämä Baltian tytär on ollut Euroopan kuuma piste. Täältä, Leninin telakalta, alkoi 1980-luvun muutosaalto sähköasentaja Lech Walesan johdolla. Nyt näyttää siltä, että muutos on tuottanut tulosta. Gdansk tarjoaa tänään matkailijalle ystävälliset ja puhtaat kasvonsa.

Paras tapa tuntea historia omalla iholla on aloittaa tutustumiskierros Kultaiselta Portilta, mistä avautuu komea Dluga-bulevardi. Tämä pitkä ja leveä katu toimii kaupunkilaisten olohuoneena. Kadun puolivälissä on aukio ja siinä Neptuno-suihkulähde, joka symboloi kaupungin ja meren hyviä suhteita. Tarina kertoo, että aluksi 1600-lvulta peräisin olevasta lähteestä pulppusi alkoholipitoista yrttijuomaa, jota kaikki kaupunkilaiset saivat nauttia. Eräänä päivänä yksi asukas vei juomaa kotiinsa. Sen jälkeen suihkulähteestä on tullut vain vettä.

Dluga vaihtaa edetessään nimeä. Siitä tulee Dlugi Targ, joka jatkuu itään kohti vanhaa kuninkaallista palatsia, joka muodostaa Vihreän Portin. Tässä rakennuksessa Nobelin rauhanpalkinnon saaneella Puolan entisellä Presidentillä Walesalla on työhuoneensa.Portin takana virtaa Motlawa-joki. Joen molemmilla rannalla on lukuisia mukavia terasseja, missä voi nauttia upeista auringon laskuista ja maistella paikallisia juomia kuten Goldwasser tai Zubrobka-aromivodka.

Tästä kilometrin päässä sijaitsee Solidaarisuus-aukio ja -museo sekä Gdanskin telakan pääportti. Aukiolla on kolme 42-metristä rumaa betoniristiä, joista riippuu ankkureita kadonneiden telakkatyöläisten muistoksi.

Telakan pääportti on tänään hiljainen. Kun portilta 1980-luvun kiihkeinä vuosina lähti viestejä kaikkialle maailmaan, telakallatyöskenteli noin 20 000 ihmistä. Nyt työläisiä on alle tuhat. Naapurikorttelissa on muutama vilkas kapakka, missä työttömät viettävät aikaansa päivästä toiseen.

History was made here, at the Gate of the Lenin Shipyard. © Adrián Soto

Dorota Laitinen, a local girl, guides in English and Finnish. © Adrián Soto