Lecture on the book Viheltäen lumisateessa / Silbando bajo la nieve

On August 31, the book Whistling Under the Snow (ed. Adrián Soto, 2023) was presented at the main public library of Helsinki, Oodi. The 288-page book and two large blocks of photographs, is a narrative exercise between recent history and journalism.

The rich testimonies of the protagonists also represent a rescue of memory. The book offers a background to the events of 1973, in both Chile and Finland. During a peak period of the Cold War, Finland opened its doors, for the first time in its history, to a small number of refugees from Chile. Now, half a century later, these refugees tell their personal story that is also collective.

 

Lanzamiento libro Silbando bajo la nieve al micrófono el editor Adrián Soto.
Photo © Luis Bustamante.

The book is bilingual, Finnish and Spanish and its name in Finnish is Viheltäen lumisateessa and Spanish is Silbando bajo la nieve. 

The following text is the presentation made by the editor, Adrián Soto, before the members of the Association of Spanish Teachers of Finland, in Helsinki, December 2, 2023

Many essayists and columnists advise us that we should go to the Greek classics to seek answers to the ills of modern society. I would like to start there. The first playwright of Classical Greece, Aeschylus, in the 5th century BC, upon being expelled from Athens, asked the question:
Can an strange land become our homeland?
The answer from us, Chilean refugees who arrived in Finland in the seventies, is Yes, it is possible, but the process is long and difficult.

The tragic events in Chile in September 1973 led the Finnish government at the time, headed by Prime Minister Kalevi Sorsa, to accept one hundred refugees from Chile. Such a decision had significant importance in the recent history of Finland. From that moment on, policies towards refugees and later also immigration policies began to be forged and regulated.

Two years ago I received the task of editing the book about the Chilean exile in Finland. My first task was to carry out a search of secondary sources, that is, published literature. I must say that in addition to a couple of degree theses there are two publications that indirectly deal with the topic: The book Kuoleman Lista by Professor Heikki Hiilamo published in 2010 which deals with the work of the diplomat Tapani Brotherus in Chile after the military coup, and in which The television series Invisible Heroes is based, which premiered in April 2019.
In 2021, journalist Pirjo Houni published Salatu diplomattiaa, which is a biography of Tapani Brotherus and his long diplomatic career.

Nor have the ethnic groups settled in Finland published much, with the exception of the book Suomen tataarit (the Tatars of Finland), which recounts the 150 years since the arrival of this group to Finland, constituting the first Islamic community in the country. The book is the work of researcher Antero Leitzinger.
I told my compatriots that we should not wait 150 years to tell our story. What 50 years is enough for us!

Works on several archives 

After searching for secondary sources I went to the primary sources. For that, I did research work in the Archives of the Ministry of Foreign Relations, in the archive of the Red Cross and in the Archive of Kalevi Sorsa. I also reviewed the newspaper archive of the time. From these investigations, article 2 of the book was born entitled: This is how the decision to receive refugees from Chile was made.

Finland knocked on many European doors, as it was organizing the great conference on Security and Cooperation (Etyk) that was finally held in 1975. In all European capitals the events in Chile had had a great impact. On October 23, 1973, Antti Lassila, division head of the Ministry of Foreign Affairs, wrote a memorandum in which he proposed to the government to receive 30-40 refugees from Chile. In that memorandum Lassila stressed that a week earlier Switzerland had decided to receive 200 refugees from Chile. Switzerland was always an exception in Europe for not receiving refugees. On October 24, the Government of Kalevi Sorsa made the decision to receive one hundred refugees from Chile.

In Finland, to manage the arrival of refugees, two Special Commissions (Pakolaiskomissiot) were formed, the first was led by the Finnish Red Cross and the second by the Ministry of Labor.

The initial number of one hundred refugees was increased to 150 in 1976. The following year in 1977, Chile’s refugee program ended, whose number had increased by 182. By that same time, Sweden had received 2,648 refugees and France 2,021. The total cost of this operation to the Finnish public treasury was 2.5 million markaa, or about 400,000 euros.

In the seventies and eighties, a handful of Chileans arrived and, with the pain of broken dreams, began to forge new lives in these Nordic lands.
As exiles we have had to compose our lives through memory. Many of us have lived outside of real time, like living ghosts, with a suitcase ready for our return. Today the first refugees are all older people, so soon we will be gone. That is why we consider rescuing our memory.
But the exercise of rescuing memory is not easy. The exact time on calendars does not always agree with memory. Furthermore, the time of the exile clock has its own rhythm and its hands do not always move forward. It is an eternal battle against mirages.

We belong to a generation that dreamed of social reforms, but in response we received lead and savage repression. This included the loss of the country where our cultural roots were. Added to that was the loss of the utopia where our ideals were placed. All these elements are part of a bitter cocktail that Chilean refugees have had to drink from. These reflections can be found on page 87 of the book.

The book is divided into three well-defined parts, the first describes the background of the repressive policies in Chile and the dilemma of Finland’s decision to welcome refugees. In a second part, the life course of four refugees is described, two women and two men, who managed to develop their lives in very different work activities. in a cultural environment very different from what Chile could offer them.
In a third part is the cultural contribution of Chileans to the cultural media of Finland. We have the work of renowned artists, the 30 years of work of the Gabriela Mistral Children’s Club and the work of a good number of musicians. We can say that Latin American music also arrived with us, and that today, it is already part of the musical landscape of Finland.

The entire theme of the book is, from a graphic point of view, well documented. It contains two large blocks of photographs, one black and white for the period of the seventies and eighties; and a block of color photographs to document more recent times. Let me tell you that: being a bilingual book, Spanish-Finnish, it is, for you, an ideal work tool. The book contains 288 pages of which 60% are in Spanish and 40% in Finnish.

The book is well documented with photographs

The Pinochet dictatorship in Chile was tragically long-lived and installed a draconian economic model, an extreme neoliberalism, which still persists today, after 30 years of democratic regimes. The levels of inequality in Chile are simply scandalous. 1% of the population receives 29% of the national wealth annually.

Both cover of the book, designed by Kati Vera

Of the 182 Chileans who arrived as refugees, about 50 remained in Finland. A good number returned to Chile at the end of the dictatorship. In those 17 years of dictatorship, other refugees had formed Finnish families and return was no longer a simple thing. Later, as the years go by, the refugees also age. At 55 or 60 years old it is very difficult to start a new life in a country like Chile where 65% of the population is under 35 years old. As the years went by, the reality of the country also became blurred.

The motto or nickname of Whistling Under the Snow is a narrative exercise between recent history and journalism. At the time of our arrival, Finland was undergoing notable structural changes: It must be said that Finland in the seventies was politically and culturally speaking very different from the Finland we have today. This topic is well elaborated from page 42 onward.

The solidarity movement with Chile was transversal where all the living forces of society participated. And it lasted a whole decade. Afterwards, an attempt was made to emulate it, without results. The movement marked an entire generation of Finns and Chileans. The newspaper archive is very rich in testimonies.

The first months of our stay in Finland were marked by obvious uncertainty. The country was not prepared to receive us, and most of us had no real idea of where we were. The officials of the Red Cross and the Ministry of Labor improvised one day and the next as well. At the end of its activities in 1977, the second Special Commission became self-critical and regretted not having attended to the psychological and emotional side of the Chilean refugees. Several of the refugees arrived directly from the torture centers.

Another of the Commission’s recommendations was to teach mother tongue to school-age children. With the education of their native language, the child strengthens their self-esteem and will be better prepared for school life. This recommendation reached Parliament and a law was legislated in 1979, but at the beginning there were no Spanish teachers. From that moment on, the Gabriela Mistral Children’s Club was born to strengthen children’s Spanish and instruct them in Latin American culture. See page 150.

In 1972 Finland legislated a new and successful school law. 21 refugee children joined the classrooms. All the children who remained in Finland successfully completed the basic cycles of Finnish school. These boys and girls are currently 55-60 years old and are integrated into Finnish society. See page 37.

The Finnish authorities obtained valuable experiences with the Chilean refugees that could soon be put into practice with the arrival of the Vietnamese refugees at the end of the seventies. These teachings were also useful with the arrival of Somali refugees after the fall of the Soviet Union and of Kosovo Albanians in 1992, who arrived through international commitments.

Integration policies had to wait a long time. The first comprehensive law (kotouttamislaki) was only enacted in 1999, 25 years after our arrival. And the first law instructing municipalities to manage the arrival of foreigners was enacted in 1995 (kotikuntalakia 201/1994) twenty years after our arrival.

Laivahostel S/S Bore on vuoden 2022 paras hostelli Suomessa

S/S Bore löytyy satamasta aivan Turun linnan tuntumassa.

The best hostel in Finland for year 2022 is in Turku

Teksti ja kuvat Adrián Soto

The old cruiser is shored now in the Aura river, just close to the Middle ages Castle of Turku.

The ship has 120 cabins where travelers can have a peaceful nights and enjoy friendly meals on board.

The Finnish Hostel Association include in its network some 50 hostel. The Association work on the principles of sustainable tourism and not profit bases.


Suomen Hostellijärjestön pääsihteeri Rita Huttu ojentaa palkinnon hostellipäällikkö Sari Murtomäki-Eskeliselle.

Built in 1960 as steamship S/S Bore was at that time the most modern cruiser in the Nordic Countries, and covered the line Turku- Stockholm, In this route the ship operated for 10 years. In her very colorful history sailed in many seas. In 1987 a new owner renamed her Kristina Regina with new diesel engines. During the decade of 90’s the ship operated as international cruiser on the Atlantic, in the Mediterranean and the Red Sea.

Since 2012 S/S Bore offers from the waters of Aura River, lodging, meeting, restaurant and museum services, and facilities for event and happenings like weddings.

Borella matkustivat myös Urho Kekkonen ja rouva Sylvi Kekkonen

– Boren historia on värikäs ja monipuolinen. Esimerkiksi 1970-luvulla Tukholmaan matkustivat Presidentti Urho Kekkonen ja rouva Sylvi Kekkonen, kertoo hostellipäällikkö Sari Murtomäki-Eskelinen

Laivan historiaan voi perehtyä yläkannella sijaitsevassa museonäyttelyssä.


Bar Maneouvressä on kuultu paljon tarinoita.

Valinnan Vuoden hostellista tekee Suomen Hostellijärjestön hallitus, ja valinta perustuu asiakkaiden palautteeseen.

– Tällä kertaa tuli yli 800 ääntä, ja monissa niistä kehuttiin Boren omaleimaisuutta. Sen palvelun laadukkuus ja henkilökunnan ystävällisyys nousi esiin useimmissa vastauksissa, kuten myös aamupalan monipuolisuus ja runsaus, kertoo Suomen Hostellijärjestön pääsihteeri Rita Huttu.

– Meidän meihistö on tehnyt valtavan ison työn, varsikin näinä kahtena koronavuotena, jotka onnellisesti alkavat olla takana päin. Monet miehistön jäsenet ovat Turun ammatti-instituutin työharjoittelijoita. Aika usein, kun opiskelijat valmistuvat, he jäävät laivalle vaikituiksksi työtekijöiksi, jatkaa hostellipäällikkö Murtomäki-Eskelinen.

– Korona-aikana meillä on ollut asiakkaita, jotka ovat tulleet työskentelemään etänä muutamiksi päiviksi. Meillä on esimerkiksi turkulainen kirjailija, jotka tulee tekemään töitä laivalle ja käyttää kaikkia palveluita, lisää hostellipäällikkö.

Jos matka kesän aikana suuntautuu kohti Varsinais-Suomea, jätä aikaa tutustua S/S Boreen.


Laivalla on 120 hyttiä.

Hörylaiva Bore rekenettiin 1960 Ruotsissa. Kuva Digimuseo.

Relaxed and easy going Cádiz offers culinary experiences and unforgettable sunsets

Cádizin vanhakaupunki ja tuomiokirkko. Taustalla kaupungin uusi osa, jonka hiekkaranta on yhdeksän kilometriä pitkä.

Huom! Englanninkielisen tekstin jälkeen on suomenkielinen versio.

Text and Pics Adrián Soto

In the southwest corner of Spain lies fascinating Cádiz, one of the oldest settlements in Europe. It is a city on a narrow peninsula washed by the Atlantic, with a strong Andalusian mark.

The legend says that the Greek hero Hercules separated the continents of Europe and Africa and established a settlement on the edge of the known world. Later, about 3,000 years ago, the Phoenicians founded Gadir on the same site. This was followed by the Carthaginians and Romans, who built the city wall and the grand theater and named the city Gades.

Later on the Moorish also left their mark, before they were send away by the Christian Spanish forces. So to walk through the street and park of Cádiz is to walk along history.

One the the main attractions of Cadiz is the Fish Market in the old part of the city. There are hundreds of sales desks and there is plenty of buzz. The number of fresh fish and shellfish caught in the Atlantic is huge, and there are so many species that many probably don’t even have a name in Finnish. One must: buy a boiled portion of boiled shrimp (€ 2.5). Outside the hall there are small bars and beer stalls offering tasty and inexpensive tapas for the hungry and thirsty.

Cádiz’s old town is two kilometers long and a kilometer wide, you can’t get lost there.

These are abtracts. The full version was published in Finnish Guild of Travel Writers.

Rento ja mutkaton Cádiz tarjoaa
kulinaarisia elämyksiä ja unohtumattomia auringonlaskuja

Espanjan lounaisnurkassa sijaitsee kiehtova Cádiz, yksi Euroopan vanhimmista asutuskeskuksista. Se on Atlantin huuhtomalla kapealla niemellä sijaitseva kaupunki, jossa on vahva Andalusian leima. Alkusyksyllä turistilaumat ovat poissa.

Tuomiokirkon aukiolla on aina hulinaa.

Taru kertoo, että kreikkalainen sankarihahmo Herakles erotti Euroopan ja Afrikan mantereet toisistaan ja perusti asutuksen tunnetun maailman reunalle. Myöhemmin, noin 3 000 vuotta sitten, foinikialaiset perustivat samalle paikalle Gadirin. Sen jälkeen tulivat karthagolaiset ja roomalaiset, jotka rakensivat kaupunginmuurin sekä suuren teatterin ja antoivat kaupungille nimen Gades.

Kaupunkikierrokselle kannattaa lähteä viehättävältä kaupungintalon aukiolta (Plaza San Juan de Dios). Kaupungin vaakunaa koristaa Herakleen kuva. Aukiolta kannattaa jatkaa tuomiokirkon aukiolle (Plaza Catedral Nueva). Neoklassista tyyliä edustava kirkko rakennettiin 1800-luvulla, kun Cádiz kukoisti Amerikan siirtomaakaupan ansiosta. Tuomiokirkon takana on pienempi rakennus, joka aikoja sitten oli moskeija, ja jota nyt kutsutaan vanhaksi katedraaliksi. Sen vetonaula on kuuluisa musta Jeesus -veistos.

Samassa kaupunginosassa sijaitsee muinainen roomalainen teatteri museoineen. Gades oli roomalaisaikana (200 eKr. – 400 jKr) merkittävä kauppakaupunki, suolakalan, hopean ja kuparin tuontisatama. Tuosta ajasta kertoo mahtava amfiteatteri, joka kaivettiin esiin vasta 1968. Teatterin merkittävyydestä kertoo sen kapasiteetti: katsomoon mahtui jopa 1 200 ihmistä.

Euroopan komein kalahalli

Tuomiokirkon aukiolta kannattaa kävellä Compañía-katua pitkin noin 400 metrin päässä sijaitsevalle Plaza de las floresille. Sieltä löytyy kauppahalli (Mercado Central), yksi Cádízin hienoimmista nähtävyyksistä.

Kauppahallin kalaosasto on vaikuttava.

Hallin keskiosa on varattu kalakauppiaille. Myyntipöytiä on satoja, ja hulinaa riittää. Atlantilta pyydettyjen tuoreiden kalojen ja äyriäisten määrä on valtava, ja lajeja niin paljon, ettei monille liene suomen kielellä nimiäkään. Yksi must: osta paperitötteröön pakattu keitetty katkarapuannos (2,5 €). Hallin ulkopuolella on pieniä baareja ja olutkojuja, jotka tarjoavat nälkäisille ja janoisille maukkaita ja edullisia tapaksia.

Cádizin vanhakaupunki on kaksi kilometriä pitkä ja kilometrin leveä, siellä ei voi eksyä.

Jos kauppahallilta kulkee kohti merta, kannattaa mennä kalastajien kaupunginosaan, Barrio de la viñaan. Täältä löytyy kaupungin suosituimmat ruokapaikat kuten Casa Manteca (Corralon de los Carros), Taberna el Tio de la Tiza (Plaza Tio de la Tiza) ja La Tabernita (Calle Vigen de la Palma 32).

La Caleta on vanhankaupungin alueen ainoa uimaranta. Se on viehättävä mutta pieni, vain noin 500 metriä pitkä. Rantaa suojaa kaksi linnoitusta, San Sebastian ja Santa Catalina.

Kiehtova historia ja ilmaiset museot

Santa Catalina -linnoituksen jälkeen tulee vastaan Parque Genovés, upea kasvitieteellinen puisto meren rannalla. Vastapäätä lahden toisella puolella sijaitsee Puerto Santa María, joka on kuuluisa sherrystään.

Kasvitieteellisen puiston reunalla nousee uljas Parador-hotelli, mihin voi poiketa viinilasilliselle. Puiston lähellä sijaitsee myös Gran Teatro Falla. Espanjalaisen musiikin suuri nimi Manuel de Falla on Cádizin oma poika, ja hänet on haudattu tuomiokirkkoon.

Foinikialaiset sarkofagit Cádizin Museossa

Kasvitieteellisen puiston reunalla nousee uljas Parador-hotelli, mihin voi poiketa viinilasilliselle. Puiston lähellä sijaitsee myös Gran Teatro Falla. Espanjalaisen musiikin suuri nimi Manuel de Falla on Cádizin oma poika, ja hänet on haudattu tuomiokirkkoon.

Cádiz on tornien kaupunki. Koska kaupunkia uhattiin aina mereltä, rakennettiin 1700-luvulla lukuisia torneja, joista pystyi valvomaan Atlantilta tulevia laivoja. 45-metriseen Torre Taviraan (Marquéz del Real Tesoro10) pääsee nykyisin tutustumaan. Sen kattoterassi on kaupungin paras näköalapaikka.

Cádiz tarjoaa myös kulttuuria. Yksi kiinnostava paikka on arkeologis-etnografinen Museo de Cádiz (Plaza Mina). Museossa on myös maalauksia ja veistoksia, ja se sijaitsee rauhallisella alueella entisen luostarin tiloissa.

Jos aika ei riitä kaikkeen, kannattaa keskittyä ensimmäisen kerroksen foinikialaiseen osastoon, missä on esillä muun muassa kaksi todella harvinaista marmorisarkofagia 400-luvulta eKr. Lisäksi nähtävillä on paljon esineitä kreikkalais-roomalaiselta ajalta.

Taidemuseon toisessa kerroksessa voi ihailla muun muassa Murillon, Zurbarán, El Grecon, Rubensin ja Riberan teoksia. Cádizissa kaikkiin kaupungin ylläpitämiin museoihin pääsee ilmaiseksi.

Croquetas-tapas Café Royaltyssa.

Auringonlasku La Caletan rannalla

A trip to the end of the world

Glacier Italia in the Beagle Channel.
The glacier Italia is impressive in an amazing setting.

Through the Glaciers’ boulevard in the Beagle Channel

Text and pics Adrián Soto

(Huom! Englanninkielisen tekstin jälkeen on suomenkielinen versio, joka on julkaistui www.matkailutoimittajienkilta.com)

The ferry Yaghan departures from Punta Arenas harbour in northern shores of the Strait of Magellan. Ahead we have 32 hours of unforgettable navigation. The 66 meters long and 15 meters wide ferry took us to the labyrinthine islands and fjords before reaching Puerto Williams South America’s southern most town.

The Yaghan Ferry itinerary is 32 hour of seiling.

The distance of the sealing was 558 kilometres. Puerto Williams is a small Chilean town administrative center of the Cap Horn municipality. During the first hours of seiling, we past closely to Dawson island, where the Pinochet’s dictatorship established an infamous concentration camp. Before arriving to the islands labyrinth we left to starboard the Saint Isidro lighthouse which marks the end of the mainland continent.

We sailed through the Cockburn channel before arriving to the Ballenero Channel, by this time our ferry was joined by a majestic Albatross. At the shores we could see a group of whales. Were sailing in February, in the austral Summer, but the temperature was only 2 or 3 degree Celsius.

After sailing through a very narrow strait, the Captain of Yaghan informed us that we have entered in the mythical Beagle Channel.

A 240 kilometres long waterway

The Channel is 240 kilometres long and is a waterway from Atlantic Ocean into Pacific Ocean. The Strait separates the Tierra del Fuego from minor islands. The Eastern part of the strait serves as border line between Argentina and Chile.

Charles Darwin was an English naturalist, geologist and biologist. He is considered father of of the theory of biological evolution by natural selection. He sailed these waters on board of HMS Beagle between 1826 and 1830. Thereafter the name of this extraordinary waterway.

The Holland glacier

In the Western side of the channel, its Northern shores are sharp, there stands the Darwin Mountains that reach 1800 meters high, and their top is covered by ice fields. Six rivers of ice come down into the Channel forming amazing glaciers.

The glaciers and name after European expeditions that explored them some 150 years ago. The most impressive of themis Glacier Italia. Also the Holland Glacier is magnificent. The Spain glacier shows marks of the climate changes.

The Spain glacier has lost 1/3 of its ice.

The glaciers flow majestically toward the channel, Some of them goes down to the waterfront, some stop just short from the ice fields. From the ferry deck we keep gazing at the unmatched beauty of the wild and remote scenery.

Maailmanlopun tiellä: Valaita, jäätiköitä

Autolautta Yaghan lähtee kerran viikossa Punta Arenasin satamasta, myyttisestä Magalhãesinsalmesta kohti Puerto Williamsia, joka on Kap Hornin kunnan hallintokeskus. Matka eteläisen Tyynenmeren kanavalabyrinttien kautta kestää 32 tuntia. Yaghan on 70 metriä pitkä ja 16 metriä leveä. Se voi kuljettaa 200 matkustajaa ja 70 henkilöautoa. Yaghanin kanssa samaan aikaan satamasta lähtee myös Bahamalle rekisteröity luksusristeilyalus Crystal Serenity.

The luxury ship Cristal Serenity sailed in the front of us.

Elämme eteläisen pallonpuoliskon kesäaikaa. Silti lähdön hetkellä on koleaa ja tihuttaa vettä. Tulimaan siluetti salmen toisella puolella näkyy kehnosti. Kolmen tunnin seilaamisen jälkeen ohitamme Etelä-Amerikan eteläisimmän maamerkin San Isidron majakan, ja salmen vastakkaisella puolella kohoavat Dawsonin saaren korkeat kukkulat. Saarella on traaginen menneisyys. Sata vuotta sitten italialainen veljeskunta internoi täällä Tulimaan alkuperäiskansan, Seik´namien, viimeiset edustajat. Törmäys läntisen sivilisaation kanssa oli intiaaneille kohtalokas. Myöhemmin diktaattori Augusto Pinochet avasi saarella keskitysleirin oppositiojohtajille.

Aamun koitteessa seilaamme Lohduttomuuden lahdelle (Bahía Desolución), ja laiva keikkuu jonkin verran, koska olemme lähes avomerellä. Huomaan, että edessämme seilaa Crystal Serenity. Meillä on vielä muutakin matkaseuraa. Albatrossien upea lento on todella vaikuttavaa. Lämpötila on pudonnut +8 asteeseen, ja laivan kokka on kohti Valaanpyytäjien kanavaa (Canal Ballenero). Kun tulemme kanavan suuhun, häiritsemme patagonianmerileijonia, jotka touhuavat aamuleikeissään.

Down at the Beagle Channel.

Albatrossin kilpailijaksi täällä on noussut keisarimerimetso. Merellä on kova kuhina, kun tonina– eli chilendelfiiniparvi ui laivan lähelle. Delfiini on noin puolitoista metriä pitkä, ja se seuraa usein laivoja. Kello 14 Yaghan seilaa myyttiseen Beaglen kanavaan. Kapea ja syvä kanava jakaa Tulimaan ja Kap Hornin saariston leveyssuunnassa kahtia. Tulimaan puolella kohoava 2 500 metriä korkea Darwinin vuoristo on Andien eteläisin osa. Ensimmäiset jäätiköt näkyvät jo, ja lämpötila on +3 astetta.

Olemme seilanneet pari tuntia pitkin Beaglen kanavaa, kun laivan miehistö huutaa:

− Valaita oikealla!

Näen vain vesisuihkuja, joita valaat puhaltavat pintaan noustessaan. Nyt täytyy olla tarkkana. Puolen tunnin päästä valaat ovat kanavan vasemmalla puolella. Nyt näen ne todella hyvin, ja sitten yksi niistä vilauttaa nopeasti komeaa pyrstöään. Olemme miekkavalasparven (Orcinus orca) lähellä.

The author with the Italia Glacier in the background.

Beaglen kanavaa kutsutaan myös jäätiköiden bulevardiksi. Pian selviää miksi. Ensin tulee vastaan vuorilta hitaasti valuva valtava Roncaglin (España) jäätikkö ja sen jälkeen vielä suurempi Italian sekä Hollannin jäätikkö.

− Kun kävin täällä ensimmäisen kerran 1982, Roncagli ulottui vielä kanavan rantaan asti. Nyt se on vetäytynyt noin 200 metriä. Täällä näkee, että ilmastonmuutos on todellinen, sanoo kokenut merimies Hugo Ramirez.

Jäätiköiden bulevari

Näen vain vesisuihkuja, joita valaat puhaltavat pintaan noustessaan. Nyt täytyy olla tarkkana. Puolen tunnin päästä valaat ovat kanavan vasemmalla puolella. Nyt näen ne todella hyvin, ja sitten yksi niistä vilauttaa nopeasti komeaa pyrstöään. Olemme miekkavalasparven (Orcinus orca) lähellä.

Puerto Williams with the Catholic church in the center of the pic.

Pimeys tulee 21.30. Kanavan pohjoispuolella näkyvät jo Ushuaian kaupungin valot. Se on Argentiinan Tulimaan pääkaupunki ja laivamme seuralaisen, Crystal Serenityn, seuraava satama. Me jatkamme matkaa vielä neljä tuntia. Tulemme Puerto Williamsiin noin kahden aikaan yöllä. Aamulla kaupungissa sataa vettä ja lähellä olevilla kukkuloilla lunta. Pieni ja nuori kaupunki, 2 500 asukasta. Puolet väestöstä työskentelee kuningasrapujen pyynnin parissa, ja toinen puoli saa elantonsa matkailusta ja Chilen laivaston palveluksessa. Täältä lähtevät Kap Hornin seikkailijat.

The beagle channel: Map: https://commons.wikimedia.org

Almería Spain´s capital of gastronomy for 2019

Text and Pics by Adrián Soto

Almería has been appointed as Spain´s gastronomic capital for 2019. The middle size city in the south-eastern corner of the country, looks at the sea and has more than 300 days of sun in a year. Despite that, she attract fewer visitors than the rest of Andalusia.

With the new nomination the local gastronomy will be in the spotlight. The splendid seafood fresh from the Mediterranean combined with local fresh vegetables are the best presentation card. But in the food scene is also very much present the Islamic flavours, for century the city was governed by Arabs and the trade connection between Almería and the Arab world has not stop. Even today there is ferries connections to Algeria and Marocco.

The below article in Finnish was published by Matkalehti travel magazine in October 2013.

 

Serrano Ham at Tabernas, near Almería. July will be the Ham month.

 

Almerian kuppilat, maurilainen linnoitus ja John Lennon

Kun saapuu Almerían alueelle, ensimmäisenä pistää silmään kasvihuoneiden valtava määrä. Muovin alle on peitetty peräti 400 neliökilometriä maata. Täällä viljellään tomaatteja, paprikaa, kurkkua ja muita vihanneksia, ja satoa saadaan kolme tai neljä kertaa vuodessa. 75 prosenttia tuotannosta menee PohjoisEurooppaan. Suomalainen opas Anne Laaksonen vakuuttaa, että nykyään viljelmät ovat hyvin hoidettuja.

Splendid fresh seafood.

– Tehoviljely on alueen tärkein tulonlähde, ja matkailu tulee hyvänä kakkosena, kertoo Almerian matkailutoimiston johtaja Natalia Díaz. Almería on merkittävä satamakaupunki, jossa asuu noin 200 000 ihmistä. Täältä on myös laivayhteys Afrikan puolelle.

Kaupunki on hyvin espanjalainen, ja turismi on aivan uusi ilmiö. Katujen varsilla on vielä pieniä vanhanaikaisia putiikkeja ja loistavia tapas-baareja, kuten Casa Puga (Calle Jovellanos 7). Hyvä valinta on myös Taberna Entrefinos (Calle Alonso Torres 8).

Pääkatu, Paseo de Almerían bulevardi, on varsinainen shoppailukatu. Jos on kiinnostunut kengistä, Almería on oikea paikka. Bulevardi kulkee koko keskustan läpi ja päättyy Plaza Purchenan aukiolle, joka on kaupungin sydän.

Bulevardin varrelta löytyy kauppahalli, ja vain 150 metrin päässä Paseo Almeríalta on Plaza Floresin pieni aukio. Siellä istuu pronssinen John Lennon. Beatles-legenda tuli Alemeríaan 1960-luvulla osallistuakseen How I won the War -elokuvan tekemiseen ja viipyi kaupungissa kuusi viikkoa.

John Lennnon at Plaza Flores

Tuolloin Lennon sävelsi ikimuistoisen kappaleen Strawberry Fields for Ever. Ringo Starr ja George Harrison kävivät tervehtimässä Lennonia Almeríassa, kun hän täytti 26 vuotta. Kun Lennon lähti takaisin Englantiin, hänellä oli uudet pyöreäkehyksiset aurinkolasit, jotka hän oli hankkinut suojaksi Almerían armotonta valoa vastaan. Noista laseista tuli hänen tavaramerkkinsä. Plaza Floresin aukiolla on myös kiva varjoisa terassi, jolla voi nauttia lasillisen John Lennonin seurassa.

– John Lennon on niin legendaarinen hahmo, että totta kai me haluamme hyödyntää häntä, sanoo matkailutoimiston johtaja Díaz.

Kaupungin parhaimpiin nähtävyyksiin kuuluu maurien rakentama Alcazaban linnoitus. Se sijaitsee tietysti kukkulalla, mistä avautuu mukava näkymä kohti kaupunkia ja Almeríanlahtea. Toinen kiinnostava nähtävyys on tuomiokirkko, joka on peräisin 1500-luvulta. Ulkopuolelta kirkko näyttää linnoitukselta, mutta sisältä paljastuu barokkityylinen pyhättö.

 

Clint Eastwood ja Mini-Hollywood

John Lennon ei ole ainoa tähti, joka tuli Almeríaan 1960-luvulla. Alueella on kaksi paikkaa, jotka sopivat vaativille elokuvatuottajille. Yksi on Tabernasin autiomaa, ja toinen Cabo de Gatan luonnonpuisto.

Clint Eastwood filmasi Tabernasissa Sergio Leonen johdolla lähes kaikki spagettiwesterninsä. Täällä on filmattu myös elokuva Arabian Lawrence, ja tähdet kuten Brigitte Bardot ja Ursula Andress olivat vakituisia vieraita.

A view of Alamería from the Alcazaba fort.
At Tabernas Clint Eastwood filmed many Western movies.

– Meillä on täällä elokuviin ylivoimaisesti parhaiten sopiva valo, sanoo Natalia Díaz. Alemeríassa auringosta saadaan nauttia 320 päivää vuodessa.

Tabernas muistuttaa paljon Yhdysvaltojen autiomaita. Nyt täällä toimii kolme teemapuistoa, jotka tarjoavat rajuja villin lännen näytöksiä. Puitteet ovat loistavat: on villin lännen kyliä, karjapaimenia, pankkirosvoja, intiaaneja, sheriffejä, saluunoita ja tietenkin can-can-tyttöjä. Täällä tapellaan ja ammutaan. Yhdessä kylässä toimii myös eläintarha, mikä tekee tarjonnasta täydellisen varsinkin lapsiperheille.

A girl from Mini-Hollywood in Tabernas

– Nyt elokuvateollisuus on tulossa takaisin, ja pian aloitetaan uuden ja mahtavan Exodus-elokuvan filmaukset, kertoo Díaz.

Tabernasin teemapuistoihin on tunnin ajomatka turistien suosima Roquetas de Marista.

 

Granada ja Cabo de Gatan luonnonpuisto

Roquetas de Marista voi tehdä päiväretken Granadan kaupunkiin. Matka pitkin upean Sierra Nevadan vuoristomaiseman halki kestää kolmisen tuntia. Granada on eloisa yliopistokaupunki, jossa asuu 250 000 ihmistä.

La Alahambra in Granada

Kaupungin tärkein nähtävyys on Alhambran linnoitus palatseineen ja puistoineen. Alhambraa (eli punainen) pidetään yhtenä maailman kahdeksasta ihmeestä. Linnoitus rakennettiin 1300-luvulla, ja se oli Euroopan islamilaisen kuningaskunnan helmi. Tänään Alhambra on Espanjan vetovoimaisimpia matkailukohteita, jossa vierailee noin 2,5 miljoonaa ihmistä joka vuosi. Alue on laajuudeltaan 14,2 hehtaaria.

Alhambrassa on lukuisia palatseja, jotka kertovat Nasriidien vallassuvun hienostuneesta elämäntyylistä. Joka puolella on näkyvissä arabiankielinen lause “Vain Allah on voittaja”, joka oli suvun tunnus.

Hallinnollisen palatsin keskipiste on hieno Leijonapiha, missä 12 leijonapatsasta kannattelee upeaa suihkulähdettä. Pihaa ympäröi 124 marmoripylvästä. Yksityispalatsien keskipiste on Myrttipiha, missä suihkulähteet ja kukkakäytävät johtavat palatsiin. Alhambran linnoituksen, palatsien ja puistojen tutkiminen vie ainakin 2,5 tuntia.

Mutta Granada on paljon muutakin kuin Alhambra. Se on vilkas kaupunki, missä voi shoppailla vaikkapa Espanjan Stockmanniksi sanotussa El Corte Inglés -tavaratalossa. Kaupungin tuomikirkon lähettyvillä on kauppakujia, jotka muistuttavat arabialaisia basaareja. Kaupungissa on lukusia hyviä ja edullisia ravintoloita, jotka tarjoavat andalusialaisia herkkuja.

Pedestrian street in Granada

Cabo de Gatan niemimaa on Almerianlahden itäpuolella. Matka Roquetas de Marista kestää tunnin verran. Cabo de Gatan sekä meri- että rannikkoalueet on tarkasti suojeltu, ja Manner-Espanjan parhaat sukellus- ja snorklausvedet löytyvätkin juuri täältä. Rannikolla on hienoja uimarantoja, joille pääsee helposti kävellen, kuten Genovesesin ja Mónsulin rannat.

Flamenco evening in Granada

Luonnonpuistoalueen keskus on 750 asukkaan idyllinen San Josén kylä. Täältä voi lähtee veneretkelle pitkin rannikkoa aina Cabo de Gatan majakalle asti. Luonnonpuisto tarjoaa upeat mahdollisuudet täydelliseen päivään luonnon helmassa.

The Villege of San José in Cabo de Gata

– Teemme kovasti työtä, jotta Almería voisi tarjoa matkailijoille, myös suomalaiselle, hyvää, ystävällistä ja monipuolista palvelua ympäri vuoden, sanoo johtaja Natalia Díaz.

Tourists relaxing at Roquetas de Mar beach

Throughout Spring Cordoba smells of orange blossom

When Spring arrives to Southern Spain, the city of Cordoba, the third largest in Andalusia, after Seville and Malaga, became  a magic place, that for sure, deserves a visit. The Exiting fragrance of oranges blossom cover all parks, squares,  and streets.

Text and Pics Adrián Soto

Cordoba, is located at the shores of Guadalquivir-river and close Sierra Morena´s mountain range. The weather in Spring is lovely but in Summer it very hot. Today the city has 340 000 inhabitants. Thousand years ago it was European biggest city and one of the main cultural center. It was the capital of the Western Caliphate, and second only the center of the Islam world, Baghdad.

The Islamic Moorish arrived to Spain in 711 and their rule lasted for 700 years. Before that Cordoba was an important Roman center. It was the home town of Philosopher Seneca who also was teacher of Emperor Nero. During the Islam-era, the population grew to half a million, the were established University, the main library of Europe. During that period Muslim, Christian and Jews live in harmony.  That period ended in 1236 when the Christian took over the city.

The main monument remaining from that period is the Big Mosque, (La Mezquita). Is the city main tourist attraction, and today is acting as Catholic Cathedral. The building is 23 000 square meters, and inside has 1 300 marble and granite columns. These column had red and white arcs on their top and they form a column sea which symbolizes a palm forest.

The article was published in the travel website Matka24.com this are abstracts. The full version of the article is in Finnish below.

The Big Mosque ( Mezquita) has 1 300 columns of marble and granite. Photo © Adrián Soto

Cordoban puutarhoissa
tuoksuvat appelsiininkukat

Kun kevät saapuu Etela-Espanjaan, kannattaa matkustaa Cordobaan. Andalucia komanneksi suuri kaupunki Sevillan ja Malagan jälkeen on todella elämys. Puistossa, aukiolla, kaduilla ja kujilla leijuu voimakas appelsiininkukkien tuoksu.

Cordoba sijaitsee Andalusian sydämessä, Guadalquivir-joen rannalla ja Sierra Morenan vuoriston juurella. Sijainti takaa miellyttävän kevätsään, mutta toisaalta kesällä on todella kuumaa.

Nykyään kaupungissa asuu 340 000 ihmistä. Tuhat vuotta sitten se oli Euroopan suurin ja tärkein kulttuurikeskus. Se oli kalifaatin pääkaupunki ja islamilaisen maailman toiseksi tärkein keskus Bagdadin jälkeen.

Islamilaiset maurit saapuvat Espanjaan vuonna 711. He ottivat Cordoban haltuunsa visigooteilta, kaupungin silloisilta hallitsijoilta. Aikaisemmin Cordoba oli tärkeä roomalainen keskus. Sieltä on kotoisin muun muassa Seneca, merkittävä filosofi ja keisari Neronopettaja.

The Romans built this bridge more than 2000 year ago over the Guadalquivir-river.

Umaijadihallitsijoiden kalifikunta kesti yli 400 vuotta. Cordoban asukasluku nousi tuolloin yli puoleen miljoonaan, kaupunkiin perustettiin yliopisto, suurmoskeija ja mittava kirjasto, jossa oli yli puoli miljoonaa kirjaa. Islaminuskoiset, katoliset ja juutalaiset elivät kalifikunnan aikaan sovussa. Tämä kausi loppui 1236, kun liittoutuneet kristityt valloittivat kaupungin.

Pylväsmeri symboloi palmumetsää

Cordoban suuri moskeija, mezquita, on pystyssä edelleen. Se on kaupungin tärkein matkailunähtävyys. Rakennuksen pinta-ala on 23 000 neliömetriä, ja siinä on yhteensä 1 300 marmorista, jaspiksesta ja graniitista tehtyä pylvästä. Punavalkoisten kaarien yhdistämä pylväsmeri on jaettu 19 eri laivaan.

Mezquitan päärakennukseen mennään upean appelsiinipuutarhan kautta (Patio de los Naranjos). Yksinkertainen geometrinen pylväsmeri luo rauhallisen vaikutuksen. Kristityt rakensivat oman kirkkonsa valtavan moskeijan sisälle, ja tämä massiivinen goottilainen katedraali tehtiin latinalaisen ristin muotoiseksi. Katedraalin takia rakennuksesta poistettiin 63 alkuperäistä pylvästä. Tarina kertoo, että pylväsmeri symbolisoi palmumetsää.

A typical square downtown Cordoba. Photo © Adrián Soto

Cordoba kuuluu Unescon kulttuuriperintölistalle, ja sen moskeija on tärkein maurilainen rakennus Espanjassa, Granadan Alhambran ohella.

Matkailijan kannattaa kävellä Cordoban vanhaan kaupunkiin Almodóvarin portin kautta. Upea esplanadi johtaa suoraan vanhaan juutalaiskortteliin. Kapeat kujat, joiden varsilla on edelleen paljon käsityöläisten pajoja, vievät kohti suurmoskeijaa ja jokea.

Guadalquivir leikkaa Andalusian maisemaa kuin hopeinen veitsi. Cordoban kohdalla joki tekee monta mutkaa. Täällä seisoo edelleen yksi Euroopan komeimmista muinaisten roomalaisen insinöörityön esimerkeistä, Puente romano eli roomalainen silta, jonka roomalaiset rakensivat kaksi tuhatta vuotta sitten.

The Victory-avenue offer very relaxing atmosphere. Photo © Adrián Soto

Siltakatselmuksen jälkeen kannattaa vain vaellella

kaupungin kapeilla kujilla ja pienillä vehreillä aukioilla ja ihmetellä talojen upeita kukkaistutuksia, jotka keväällä ovat kauneimmillaan. Totta kai kannatta myös maistaa paikallisia herkkuja, kuten hunajalla kuorrutettuja paistettuja munakoisoviipaleita tai tuhtia häränhäntäpataa.

Malagasta Cordobaan on 150 kilometriä. Automatka kestää noin kaksi tuntia. Junalla matka taittuu tunnissa.

A flower street with the Cathedral tower. Photo © Adrián Soto

Torres del Paine: One of the world´ s most fascinating places

Torres del Paine view from Laguna Amarga. Photo © Adrián Soto

Text, Pictures and video Adrián Soto

In the deep south of South America, in the large and enigmatic Patagonia, nature has created one amazing place, the Paine Cordillera. The center piece of this mountain range is formed by three splendid granite peaks that rise up to 3000 meters above the sea level. These granite peaks, towers, give the name to the crown jewel park of Chile, The Torres del Paine National Park.
The park is 242.000 hectares large and it was established in 1959. It is located 112 kilometers North of Puerto Natales and 312 kilometers North of Punta Arenas. It is crossed by several rivers and has five lakes, water falls. These waterways emerge from four glaciers that make their way into the park and make it possible to grow flora and fauna. There is visible pumas, guanacos, rheas, South American deer, black-necked swans and condors. The park was listed as a World Biosphere Reserve by UNESCO in 1978.

Video © Adrián Soto

The park has been elected as the fifth most beautiful place in the world in 2013 in a special issue of National Geographic. No wonder that it has become one of the most popular hiking destinations of South America.  There are a plenty of facilities for trekking. There are well-marked trails and well equipped mountain shelters. Regular buses take trekkers from Puerto Natales to the heart of the park. The traveler can hike for a few hours and up to one week, in one of the most breathtaking landscape of the world.
An extensive reportage was published in the website of the Finnish Guild of Travel Writers. Below you find text in Finnish. The above text contains abstracts.

The Paine mountain range view from the Pehoé lake. Photo © Adrián Soto

Patagonian historiassa romantiikka on kaukana

Kun eurooppalaiset saapuivat näille kaukaisille seuduille, he olivat todella hämmästyneitä. Paikannimet kertovat hyvin heidän mielentiloistaan: Turhalahti, Nälkäsatama, Viimeisen Toivon vuono, Lohduttomuuden saari, Kärsimyksen käytävä. Portugalilainen löytöretkeilijä Fernão de Magalhães löysi jalanjälkiä, jotka olivat kaksi kertaa suuremmat kuin Iberian niemimaan miehen omat jäljet. Hän nimesi paikalliset asukkaat isojalkaisiksi eli Patagoneiksi. Sen jälkeen alue pysyi suhteellisen rauhallisena, ja intiaanit, Tehuelchesit, jatkoivat elämäänsä ikivanhojen perinteidensä mukaan.
Argentiina ja Chile jakavat Patagonian, joka on tasankojen, laaksojen ja vuorten peittämä alue Atlantin ja Tyynenmeren välillä. Alueen pinta-ala on noin miljoona neliökilometriä, eli kolme kertaa Suomen kokoinen. Täällä tuuli on armoton ja kondori on ilman herra. Kasvillisuus on niukkaa. Kun 1800-luvun alussa teollinen vallankumous lähti Euroopassa koville kierroksille, Patagoniassakin alkoi tapahtua.
Falklandin saarelta Patagoniaan tuodut lampaat vaativat paljon ruohoa ja siten isoja maatiloja. Käsittämättömästi Argentiinan ja Chilen valtiot lahjoittivat miljoonia ja miljoonia hehtaareja espanjalaiselle, saksalaisille, englantilaiselle ja ranskalaiselle yrittäjille, jotka alkoivat hävittää guanakoa, Tehuelche-intiaanien tärkeintä saaliseläintä. Myöhemmin intiaaneja metsästettiin maanomistajien toimesta. Kaikki tämä tapahtui vain sata vuotta sitten. Suurmaanomistajien kerhoon mahtui kourallinen miehiä.
Patagoniassa voi vielä nähdä tuhansia lampaita piikkilankojen takana. Se tarkoittaa, että vaikka villa- ja lihabisnes on nähnyt parempiakin aikoja, se on edelleen kannattavaa puuhaa. 1970-luvulla toimittaja ja kirjailija Bruce Chatwin julkaisi teoksen Patagonia, Patagonia, joka nousi suureen suosioon. Chatwin oli alueella puoli vuotta ja haastatteli ihmisiä, jotka olivat paenneet kotimaastaan, mutta ei juuri antanut tilaa alueella tapahtuneille julmuuksille.
Eteläisimmän Chilen tunnetuin nähtävyys on kansallispuisto Torres del Paine. Vuonna 1959 perustettu puisto on kooltaan 120 242 hehtaaria. Alueen tunnus on kolme graniittitornia, joka nousevat 3000 metriä korkeiden vuorten keskeltä. Puistossa on puoli tusinaa järveä, useita jokia ja vesiputouksia. Suurin osa vesistä on peräisin neljästä jäätiköstä, jotka ulottuvat puiston asti.
1978 Unesco julisti Torres del Painen maailman biosfäärin suojelukohteeksi. Täällä elävät rauhassa guanakot, kondorikotkat, nandut ja puumat. Puisto sijaitsee 120 kilometrin päässä Puerto Natalesista, joka on luonnollinen tukikohta alueella vieraileville.
Upeasta puistosta on tullut kasainvälinen patikointiparatiisi. Vuosittain noin 250 000 ihmistä saapuu nauttimaan paikallisen luonnon kauneudesta. Patikointireittejä on joka lähtöön, kestoltaan muutamasta tunnista kokonaiseen viikkoon.

The elegant guanaco were hunted to almost extinction by the large land owners. Photo © Adrián Soto

South America´s ostrich, Rhea also lives in the park. Photo © Adrián Soto

The black-necked swans are common visitors in the park. Photo © Adrián Soto

The Paine mountain range viewed from the Toro Lake at sun set. Photo© Adrián Soto

Madrid, Fascinating museums, gastronomy, shopping.

Text and Pics: Adrián Soto

Down Town Madrid. Cibeles Square and Alcalá- Street. Photo © Adrián Soto
Down Town Madrid. Cibeles Square and Alcalá- Street. Photo © Adrián Soto

The Spanish capital, is an open and friendly city, on which the traveler always fills at home. The city lives extensively and its cultural offer is huge. Spanish love to eat out and so gastronomy is at the centre of the daily life. You can have a meal or a “tapa” at any the the bars that populated all over the city. Right now, Madrid is also one the leading shopping capital in Europe. The Golden Mile for shopping departure from Colon Square (Plaza Colón).

“On the weekend down town Madrid is full of local people. Around midnight when in Barcelona people goes to sleep, here people start to have fun”, said Mónica Díaz from Madrid`s Tourism Cluster.
One of the most popular area is Barrio de las Letras, writers quarters, which centre is Plaza Santa Ana, only five minute walk from the main square of Madrid, Plaza Sol. In Plaza Santa Ana is located the National Theatre and in the plaza stands the statues of two big Spanish dramatists. Francisco García Lorca and Calderón de la Barca.
In this area is also the family house of Miguel de Cervantes the writer of El Quijote. From this area is easy to walk to Paseo del Prado, where the traveler will find the Art Mile. Prado Museum is one the the leading European Museum. To the enormous treasure of artists like Botticeli, Tiziano, Tintoretto, Rubens Jan Breughel Bosch, the traveler can also admire the Spanish masters like Francisco de Goya or Diego Velazquez.
Almost facing Prado, on the other side of the boulevard stand Thysen Museum that house one of the main collections of European art. There is Renoir, Monet, Degas, Picasso, Van Gogh, Munch, Kandinsky, Hopper and many others.
On the Southern end the boulevard facing the Atocha railway stations is the Reina Sofia Museum of Modern Arts. Here the traveler will find Picasso famous anti-war painting La Guernica.In addition to Picasso there are many works of Salvador Dalí and Joan Miró.
An extensive reportage on Madrid was published in Finland´s main travel website Matka24.com. The text above are abstracts.

Two Spanish girls in a Terrace. Photo © Adrián Soto
Two Spanish girls in a Terrace. Photo © Adrián Soto

Tilastojen mukaan Madrid on Lontoon jälkeen suosituin shoppailukaupunki. Meillä kauppojen aukioloajat on täysin vapautettu. Periaatteessa, jos kauppias haluaa, hän voi pyörittää bisnestä 24 tuntia viikon jokaisena päivänä. Meillä on suuria kaupunginosia kuten Salamanca, jotka ovat erikoistuneet nimenomaan shoppailuun, kertoo Madridin Matkailun edistämiskeskuksen toimitusjohtaja Joaquín Castillo.
Salamanca on hienostokaupunginosa, jonka symmetrinen katualue rakennettiin sata vuotta sitten. Se sijaitsee kivenheiton päässä Madridin vanhasta keskustasta. Colonin aukio on hyvä paikka lähteä tutkimaan Salamancaa. Jos espanjalaisilla on synonyymi shoppailulle, se on Salamancan Serrano-katu.
Madridin Kultainen maili on juuri Serrano ja sen naapurikadut kuten Velazquez, Ortega y Gasset sekä Goya. Alueelta löytyy kansainväliset muottifirmat kuten Hermés, Prada, Carolina Herrera, Bvlgari, Tiffany ja monet muut. Siellä on myös espanjalaiset muotimerkit kuten, Caramelo, Corte Fiel, Desigual, U de 50, Zara jne. Madridilaiset tietävät, että jos kalliit muotiliikkeet ovat Serranolla, Goyan puolella hinnat ovat edullisempia.

Kultaisella maililla on myös kaksi ostoskeskusta, joista löytyy satoja kauppoja: Jardin de Serrano, (Goya 6) ja ABC Serrano (Serrano 61). Colonin aukiolla avattiin kesällä aivan uusi gastronominen keskus Platea (www.plateamadrid.com), joka on saanut lämpimän vastaanoton.
– Tämä keskus oli todella tarpeellinen Serranon alueella. Se täydentää shoppailuhetkiä. Saman katon alla on huippukokkeja, jotka valmistavat tapaksia, lounaita ja drinkkejä, sanoo Mónica Diaz, Madridin matkailuklusterin toimitusjohtaja.
Mutta Madridin shoppailua ei voi ymmärtää ilman El Corte Inglés -tavarataloa, jonka on sanottu olevan Espanjan Stockmann. El Corte Inglésillä on kuusi tavarataloa Madridissa. Niistä suosituimmat ovat keskustan Sol-alueella ja Serrano-kadulla.

Euroopan kiinnostavin kirpputori
Kaupungin vanhan keskustan Plaza Mayorin alueella on myös ostoskatujen keskittymä. Täällä on edelleen monia vanhan hyvän ajan erikoisliikkeitä kuten nappi- ja lelukauppoja, kelloseppiä, jne. Noin 300 metriä Plaza Mayorin aukiosta etelään, Calle Toledo -kadun ympäristössä toimii joka sunnuntai El Rastro, Euroopan ehkä kiinnostavin kirpputori, mistä voi helposti löytää antiikkiakin. Rastrolla kiertely on sekä turistien että espanjalaisten suurta huvia. Alue on täynnä katutaiteilijoita ja baarit ja ravintolat tarjoavat parastaan.
Chuecan kaupunginosa sijaitsee noin puoli kilometriä Plaza Mayorin aukiosta pohjoiseen, ja se tunnetaan gay-kulttuurin alueena. Siitä on tullut varsinkin espanjalaisten suosima shoppailuseutu. Hortaleza- ja Fuencarral-kadut lähtevät Gran Via -mahtikadulta kohti pohjoista. Alueella on paljon pieniä putiikkeja ja se on loistava paikka kenkien ja kosmetiikan hankkimiseen.
Kaupungin ulkopuolella, noin 40 kilometriä keskustasta luoteeseen sijaitsee Las Rosas Village, mistä on tullut varsinainen ostoskeidas. Siellä on noin sata kansainvälisten ja espanjalaisten muotifirmojen outlet-putiikkia, joissa tuotteet ovat noin 40-60 prosenttia edullisempia kuin kaupungin keskustassa. Las Rosas Villagessa löytyy ravintoloita, vapaa WiFi, kampaamoita ja monia muitakin palveluita. Täällä voi helposti viettää kokonaisen päivän miellyttävän shoppailun parissa.

Restaurant Los Galayos at the Plaza Mayor is one of the best known restaurants in Madrid. Photo © Adrián Soto
Restaurant Los Galayos at the Plaza Mayor is one of the best known restaurants in Madrid. Photo © Adrián Soto

Kuninkaallisen palatsin edessä sijaitsevan Oriente-aukion reunalta löytyy Café de Oriente -ravintola terasseineen. Tässä hienostuneessa paikassa voi nähdä silloin tällöin myös kuninkaallisen perheen jäseniä. Aukion tuntumassa on myös kuuluisa Madridin oopperatalo.
Kaupungin vanhaa keskustaa kutsutaan myös itävaltalaiseksi Madridiksi. Kun Madridista 1560-luvulla tuli Espanjan pääkaupunki, sinne rakennettiin palatseja ja komeita aukioita kuten Plaza Mayor. Tuolloin Habsburgien kuningasperhe tuli juuri Itävallasta.
Plaza Mayor oli alkujaan madridilaisten olohuone. Siellä vietettiin kaikki juhlat ja seurattiin härkätaisteluja. Keskellä aukiota ratsastaa hevosella Felipe II. Aukiota ympäröivissä rakennuksissa asuu nykyään tavallisia vuokralaisia. Rakennusten kivijaloissa on lähes pelkästään ravintoloita ja baareja. Tämä on hyvä paikka lähteä tutustumaan tapas-kulttuuriin. Plaza Mayorilta löytyy kuitenkin myös tasokkaita ravintoloita kuten länsilaidalla sijaitseva Los Galayos.
Aukion lähellä toimii San Miguelin kauppahalli. Komeasta rakennuksesta on tullut kulinaarinen keskus, missä voi maistella monenlaisia herkkuja kuten ostereita. Plaza Mayorin tuntumasta löytyy myös maailman vanhin ravintola, Casa Botin (Cuchilleros 17), joka on toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 1725.

Jos matkailija lähtee Plaza Mayorilta itään, noin 300 metrin jälkeen tulee vastaan kirjailijoiden kaupunginosa, Barrio de las letras. Nimensä alue on saanut siksi, että täällä ovat asuneet monet Espanjan kirjallisuuden isot nimet kuten Don Quijoten kirjoittanut Miguel de Cervantes. Alueen keskipiste on aukio Plaza Santa Ana. Siellä seisoo kahden Espanjan kulttuurin suurmiehen patsasta: runoilija Francisco Garcia Lorca ja dramaturgi Calderon de la Barca.
Santa Anan aukiolla on aina vipinää. Se on myös yöelämän keskus. Lähellä on paljon ravintoloita ja baareja, jotka ovat auki aamun asti. Santa Anan aukion tuntumassa toimii Cafe Central, missä voi lähes joka päivä nauttia elävästä jazz-musiikista. Aukion lähellä toimii myös nuorison suosima Club Planet.
Santa Anan aukiolla sijaitsee yksi Madridin tunnetuimmista ravintoloista, Cerveceria Alemana, joka oli Ernest Hemingwayn lempikapakka Madridissa. Kuppila on edelleen hyvin leppoisa, ja sen ilmakuivattu kinkku (Jamón Serrano) on todella herkullista.
Lähellä oleva Calle Huertas -katu on tunnettu lukuisista baareistaan. Yksi legendaarisista on Casa Alberto (Huertas 18). Täällä voi maistaa Madridin uusinta villitystä, edullista hanavermuttia. Casa Alberto on toiminut vuodesta 1827. Espanjassa on nautittu vermuttia perinteisesti sunnuntaisin ennen lounasta. Nyt Madridissa monessa paikassa tarjoillaan kylmää hanavermuttia yhden oliivin ja jäiden kera. Se on vuoden hitti.

Pablo Picasso´s La Guernica is in the Reina Sofia Art Museum. Photo © Adrián Soto
Pablo Picasso´s La Guernica is in the Reina Sofia Art Museum. Photo © Adrián Soto

Mahtavat museot

Jos kerran ollaan kirjailijoitten kaupunginosassa, kannattaa kävellä kohti yhtä Madridin pääkatua, Alcaláa. Osoitteesta Alcalá 42 löytyy Taidetalo (Círculo de Bellas artes). Sen katutasossa toimii mukava ja tasokas ravintola. Mutta jos haluaa kokea yhden kaupungin häikäisevimmistä näköalapaikoista, kannata ottaa hissi ja ajaa kattoterassille. Terassilla toimii kaksi baaria, ja hissikyyti maksaa kolme euroa. Viikonloppuisin täällä voi olla tungosta.

Alcalá vie Paseo del Pradoon, eli museobulevardille. Madridin museotarjonta on niin mittavaa, että jopa kulttuurin harrastaja voi väsyä. Museo del Pradossa on yksi Euroopan johtavista taidekokoelmista. Tutustumiseen kannattaa varata aikaa ainakin yksi aamupäivä. Espanjalaiset mestarit ovat hyvin edustettuina. Francisco de Goyalta on esillä 114 taulua kuten Mustat maalaukset ja Diego Velazquezilta kuuluisa Hovinaiset ja 49 muuta teosta. Italian taidetta edustavat Botticelli, Tiziano ja Tintoretto. Flaamilaisen koulukunnan edustajia Pradossa ovat muun muassa Rubens, Jan Breughel ja Van Dyck.
Pradoa vastapäätä sijaitsee taidemuseo Thyssen. Museolla on yksi Euroopan huomattavimmista yksityisistä taidekokoelmista. Thyssenillä on ranskalaisen impressionismin suuria nimiä kuten Renoir, Monet, Degas, Manet ja Pizarro. Myös postimpressionismin koulukunta on hyvin edustettu: Van Gogh, Cézanne ja Munch. Yhdysvaltalaista modernia taidetta edustaa Edward Hopper ja venäläistä Wassily Kandinsky.

Pradon bulevardin eteläosan suihkulähdettä vastapäätä on Atochan rautatieasema, ja kadun toisella puolella vielä yksi madridilaisten ylpeys, Reina Sofian modernin taiteen museo. Museossa on loistava kokoelma 1900- ja 2000-luvun taideaarteita. Täällä on muun muassa Pablo Picasson kuuluisa sodan vastainen teos Guernica. Esillä on myös Salvador Dalín ja Joan Mirón teoksia.
Ja vielä on pakko mainita yksi museo, joka on erittäin suosittu turistien kesken: Santiago Bernabéun stadionilla sijaitseva Real Madrid -jalkapalloseuran museo. Se on interaktiivinen ja kävijä pääsee jopa tutustumaan kuuluisaan vihreään kenttään. Real Madridin museo on Santiago Bernabéun metroasemalla, ja ympäristössä on lukuisia hyviä ravintoloita, missä voi syödä leppoisissa tunnelmissa.

Joan Miró, Pájaro Lunar 1956, on the garden of Reina Sofia Museum. Photo  © Adrián Soto
Joan Miró, Pájaro Lunar 1956, on the garden of Reina Sofia Museum. Photo © Adrián Soto

Shoping in Serrano- street. Photo © Adrián Soto
Shoping in Serrano- street. Photo © Adrián Soto

Jamón Serrano, Spanish Ham in San Miguel market, down town Madrid. Photo © Adrián Soto
Jamón Serrano, Spanish Ham in San Miguel market, down town Madrid. Photo © Adrián Soto

Alcalá-Gate is one of landmark of Madrid. Photo © Adrián Soto
Alcalá-Gate is one of landmark of Madrid. Photo © Adrián Soto

The Viennese Cafés keep their Amazing Charm

Text and Pics by Adrián Soto

Vienna is an impressive Imperial capital, the home of Waltz, as well as the main city for European Cafe culture
Downtown between Imperial buildings American and Italian Cafe has grow during the last years like mushrooms in Autumn. However the old traditional Viennese Cafés do not loss their charms. The Viennese are very loyal to their cafes, and they might spend hours there meeting friends, talking about politics, musics, gastronomy or just reading newspapers.
There are some 580 kaffeehäuser, cafes in town, and some 300 bakeries. Almost every cafe has a long story. In a way, for the Viennese there are a sort of temple. There are a number of classic cafe like Cafe Mozart located just behind the famous Opera House where it is said that Wolfgang Amedeus himself just to come for a cup of coffee or a drink. Café Central is one of the European top-3. It is an elegant, but not expensive cafe. It has an spacious main room with a fine neo-classic ceiling. Here Leo Trotsky and other intellectual planned the European revolutions. In Café Landtmann, bust behind the National Theater, use to come Sigmund Freud during his therapy break for a drink.
These are abstracts of the larger below article was published by the new Finnish Travel Journalism website Matka.24.com as well as for the main weekly in Finland Seura.

In Café Mozart writter Graham Green wrote most of his novel The Third Man. Photo © Adrián Soto
In Café Mozart writter Graham Green wrote most of his novel The Third Man. Photo © Adrián Soto

The elegant Café Central has been the home of many intellectuals. Photo © Adrián Soto
The elegant Café Central has been the home of many intellectuals. Photo © Adrián Soto

Wien on valssin ja eurooppalaisten kahviloiden pääkaupunki. Lähes jokaisella vanhalla kahvilalla on oma kiehtova tarinansa.

   Vaikka Wienin keskustaan on ilmestynyt monia amerikkalaisia ja italialaisia kahvilaketjuja, vanhat paikalliset kahvilat pitävät tiukasti pintansa. Jos wieniläiseltä tiedustelee mukavaa kahvilaa, tämä ottaa asian tosissaan ja voi kahvilan nimen lisäksi kertoa jopa perustelut suositukselleen. Kaupungissa toimii arviolta 580 kahvilaa ja lähes 300 konditoriaa, joilla on myös A-oikeudet ja jotka kilpailevat keskenään yhtä kiivaasti kuin kahvilatkin.
  Kahvilat ovat olleet wieniläisille pitkään eräänlaisia temppeleitä, joissa istutaan keskimäärin kolme tuntia päivässä. Siellä tavataan tuttuja, sukulaisia ja yhteistyökumppaneita, luetaan lehtiä, puhutaan politiikasta, kulttuurista ja gastronomiasta. Ja jos ei keksitä muuta puhuttavaa, päivitetään kaupungin juoruja. Kahvila on niin vahva instituutio, että tunnetut poliitikot, kulttuurivaikuttajat ja muut julkkikset saavat lempikahviloissaan aina oman nimikkopöydän.
   Monet klassikkokahvilat ovat toimineet reilusti yli sata vuotta, ja ne valmistavat leivoksia vanhojen salaisten reseptien mukaan. Keittiöt sen sijaan ovat omaksuneet kansainvälisiä virtauksia.

Kahvilat ovat wieniläisille eräänlaisia temppeleitä,joissa istutaan keskimäärin kolme tuntia päivässä.

   Wieniläiskahviloiden seinät, lattiat ja pöydät on usein tehty marmorista, ja tarjoilijoiden pukukoodi on tyyliltään klassinen tumma takki tai liivi ja valkoinen paita. Henkilökunta on tärkeä osa menestyksekästä instituutiota. Tarjoilijat ovat rauhallisia eivätkä hermostu edes silloin, kun sisään eksyy huonosti käyttäytyviä matkailijoita. Kun istahtaa kahvilan pöytään, pari tuntia hujahtaa nopeasti hyvän kahvin ja kiinnostavan lehden seurassa.
  Legendan mukaan turkkilaiset piirittivät Wieniä 1600-luvun loppupuolella. Armenialainen kauppias Kolschitzky kävi kauppaa molempien rintamalinjojen puolella, ja ilmoitti puolalaisten kuninkaalle Wienin ahdingosta. Puolalaiset tulivat wieniläisten avuksi, ja kaupunki vapautui. Palkinnoksi Kolschitzky sai luvan avata kaupungin ensimmäisen kahvilan Pyhän Stephanin tuomiokirkon vieressä. Siitä lähtien wieniläiset ovat rakastaneet kahvia ja kahviloita.
   Wiener Kaffeehäuser on maaginen sanapari. Näissä kahviloissa ovat istuneet ja viihtyneet muun muassa Mozart, Beethoven, Strauss, Haydn, Lenin, Trotski, Andy Warhol, Marlene Dietrich, Hillary Clinton ja Paul McCartney.
 

Café Central
   Wienin entisen pörssin tiloissa toimiva kahvila on ehkä Euroopan kuuluisin Venetsian Florianin jälkeen. Vuodesta 1876 lähtien toiminut kahvila on ollut yksi kaupungin politiikan ja kulttuurin näyttämö. Kerrotaan, että Lenin ja Trotski suunnittelivat täällä Venäjän vallankumousta, ja että nuori ja köyhä Adolf Hitler kävi myymässä maalauksiaan kahvilan asiakkaille.
   Korkeat, jättiläismäiset goottilaispylväät tuovat mieleen kirkkosalin. Takaseinältä katselevat Itävalta-Unkarin keisari Franz Josef ja keisarinna Elizabeth. Keskellä salia on piano, joka soi arkipäivisin viiden jälkeen. Kahvilassa on paikallisen runoilijan Peter Altenbergin patsas. Runoilija teki kahvilasta lähes oman kotinsa. Kunniavieraista voi mainita muun muassa nimet Franz Kafka, Alfred Polgar ja Sigmund Freud.
   Yksi kahvilan bravuureista on tryffelikakku. Hyvä wieniläinen kahvi ison kakkupalan kera maksaa 9 euroa, ja lounaankin saa alle 20 eurolla. Täällä voi lukea rauhassa kaikkia johtavia eurooppalaisia lehtiä.
Herrengasse 14 Strauchgassen kulmassa
www.palaisevents.at
 
Café Mozart
   Kun kirjailija Graham Green ja ohjaaja Carol Reed etsivät filmauspaikkaa elokuvalle Kolmas mies, he löysivät tästä kahvilasta sitransoittaja Anton Karasin, joka teki elokuvan kuuluisan musiikin. Kahvila sijaitsee Oopperatalon takana Albertina-aukiolla, ja sen iso terassi on kaupungin must-paikka. Itse Wolfgang Amadeus kävi täällä kahvilla. Myöhemmin aukiolle pystytettiin Mozartin patsas, mutta sittemmin se on siirretty Wienin kaupunginpuistoon.
   Salia valaisevat mahtavat kristallikruunut ja seiniä koristavat komeat peilit. Tarjoilijat ovat aina rauhallisia, tapahtuipa mitä tahansa. Oopperailtoina kahvilassa käy paljon musiikinystäviä alkuillasta, ja näytöksen jälkeen siellä voi nähdä oopperadiivoja ja kuuluisia tenoreja. Yksi kahvilan bravuureista on tafelspitz-naudanlihapata.
Albertinaplatz
www.cafe-wien.at

Café Griensteidl is very popular among the Viennese. Photo © Adrián Soto
Café Griensteidl is very popular among the Viennese. Photo © Adrián Soto

In Café Landtmann Sigmund Freud has his own table. Photo © Adrián Soto
In Café Landtmann Sigmund Freud has his own table. Photo © Adrián Soto

Café Griensteidl
Yksi Wienin vanhimmista kahviloista sijaitsee vastapäätä keisarillista palatsia. Se on paikallisten suosiossa, koska hinnat ovat pysyneet kohtuullisina. Tomaatti-mozzarella-basilika -salaatti maksaa 7,40 euroa ja 16 senttilitraa viiniä 3,70 euroa. Griensteidl on suosittu myös siksi, että se sijaitsee aukiolla, jolta pääsee Wienin tärkeimmille kauppakaduille; Kohlmarktille ja Grabenille. Vastapäätä kahvilaa toimii maailmankuulu espanjalainen ratsastuskoulu. Esitykset ovat joka aamu kello 11. Aikuisten lippu maksaa 16 euroa, alle 16-vuotiaan 8 euroa.
Michaelerplatz 2
www.cafe.griensteidl.at

Café Landtmann
Mahtava kahvila-ravintola sijaitsee parlamenttia vastapäätä kansallisteatterin takana. Se on tällä hetkellä päivisin poliitikkojen ja liikemiesten kokoontumispaikka, ja illalla siellä viihtyvät teatteri-ihmiset. Landtmann oli Sigmund Freudin kantapaikka, ja siellä viihtyi myös Hollywood-tähti Burt Lancaster kaupungissa työskennellessään. Kahvila on toiminut vuodesta 1873. Upeisiin puitteisiin nähden paikka on melko edullinen. Esimerkiksi tartar-pihvi maksaa 14 euroa. Keittiön loistavinta antia ovat Apfelstrudel-omenakakku ja Wieninleike.
Dr.Karl-Lueger-Ring 4
www.landtmann.at

Konditoria Demel
Itävaltalaisista konditorioista kuuluisin on Demel, joka on toiminut vuodesta 1786 ja palveli aikoinaan keisariakin. Demel sijaitsee suuren Kohlmarkt-kauppakadun alkupäässä lähellä keisarillista palatsia. Jos pitää leivoksista ja makeasta, tämä on oikea valinta. Asiakkaat pääsevät kurkistamaan, kun kondiittorimestarit työskentelevät lasin takana. Wienin legendaarinen konditoriasota puhkesi 1930-luvulla. Itävalta-Unkarin kuuluisan diplomaatin, prinssi von Metternichin lempileivos oli Sacherkakku, jota hän sai maistaa hotelli Sacherissa. Perinteisessä wieniläisessä suklaakakussa on kerros aprikoosihilloa sekä suklaakuorrutus. Sacher-hotellin perilliset taistelivat saadakseen yksinoikeuden kakun nimeen, joka oli jossakin vaiheessa siirtynyt Demelille. Kiista ratkaistiin kompromissilla siten, että hotelli kirjoittaa kakun nimen yhtenä sanana väliviivan kanssa ja Demel kahtena.
Demelin henkilökunta on pelkästään naisia. Konditorian pohjakerroksessa toimii marsipaanimuseo.
Kohlmarkt 14
www.demel.at

Café Landtmann has been open since 1873. Photo © Adrián Soto
Café Landtmann has been open since 1873. Photo © Adrián Soto

Cafeé Central has been open since 1876 and here use to be the Vienna Stock Exchange. Photo © Adrián Soto
Cafeé Central has been open since 1876 and here use to be the Vienna Stock Exchange. Photo © Adrián Soto

Luxor, Probably the most Impressive Open Air Museum

The main facade of the TEmple is franked by pylons, colossi and obelisk. Photo ©Adrián Soto
The main facade of the TEmple is franked by pylons, colossi and obelisk. Photo ©Adrián Soto

A young Egyptian Student at Luxor Temple . Photo ©Adrián Soto
A young Egyptian Student at Luxor Temple . Photo ©Adrián Soto

Pics and text: Adrián Soto

Luxor is placed on East Bank of the Upper Nile. The impressive Luxor Temple stands almost in the hear of the modern city just beside the waterfront. The temple is dedicate to the Theban Triad ( Amun, Mut and Khonsu). The temple was built in less than 200 years by two main rulers, Amanhoterp III and Ramses II between 1400 and 1200 BC (circa). Also Tutankkhamun built its own court.
The entrance of the temple open the huge open Avenue of Sphinxes, hundred of monuments of lioness with human faces has been excavated. The avenue connected the Luxor Temple with Karnak Temple some three kilometres distant. The excavation work is still half way. The temple gateway is flanked by two massive pylons and four Colossi figuring Ramses II. The facade also included two 25 meter high obelisks, but one of them now decorated Place de la Concorde, in Paris.
Across the Nile from Luxor in the West Bank if the ancient Egypt Capital of Theba. The Egyptians were obsessed with death and resurrection. That is why the buried their pharaohs and noble men deep in the dry mountains, where they could meet Osiris as the sun set over the mountains and descended into the underworld.
The way into the Necropolis is guided by two 28 meters height Memnon Colossi. These two red marble monuments shattered to Ancient Greek great writer Homer when he arrived to the area more than 2 000 years ago. The Necropolis most interesting sites, and where the main tombs have been found are in the Valley of Kings, Valley of the Queens and the Toms of the Nobles. Among the most important tombs that have been discovered are those of Tutankhamun, Ramses III and Queen Nefertari.
These are abstracts of a large reportage published by Matkalehti Finland´s oldest travel Magazine in its issue of 11/2014. Also the Finnish version below is a summary of the original article.

A Guard at the feet of one of the colossi, Photo. ©Adrián Soto
A Guard at the feet of one of the colossi, Photo. ©Adrián Soto

The shattering Memnon Colossi have been guarding the Necropolis more than 3 000 years. Photo © Adrián Soto
The shattering Memnon Colossi have been guarding the Necropolis more than 3 000 years. Photo © Adrián Soto

MAAILMAN MAHTAVIN ULKOILMAMUSEO

LÄHES MILJOONAN asukkaan Luxor sijaitsee Niilin itälaidalla.
Kaupungista löytyy temppeleitä, joissa hallitsijat aikoinaan
hoitivat rauhan ja sodan kysymyksiä. Kaupungin keskustassa
olevan Luxorin temppelin rakensivat Amenhotep III ja Ramses
II, ja myös Aleksanteri Suuri rakensi siihen oman siipensä 300
vuotta ennen ajanlaskun alkua.
Ramses II varusti temppelin fasadin lisäksi neljällä jättiläiskokoisella
itseään esittävällä patsaalla ja kahdella 23-metrisellä
graniittiobeliskilla. Toinen niistä koristaa nyt Pariisin kuuluisaa
Place de la Concorde –aukiota, sillä ottomaanien hallitsija
lahjoitti sen Ranskan kansalle 1830-luvulla.
Luxorin temppeliä ja parin kilometrin päässä olevaa Karnakin
temppeliä yhdisti aikanaan leveä katu, jonka molempia
puolia vartioi rivi sfinksejä, ihmispäisiä leijonapatsaita. Sfinksien
bulevardista on kaivettu esiin vasta kolmasosa. Temppelit
oli rakennettu kolmen jumalan, Amonin, Mutin ja Khonsun
kunniaksi.
LUXOR ON rakennettu Egyptin muinaisen pääkaupungin Theban
päälle. Kun antiikin Kreikan suurmies Homeros saapui Niilin laaksoon
2700 vuotta sitten, Theba oli jo tuhat vuotta vanha. Homeros
kutsui sitä sadan oven kaupungiksi ja totesi hämmästyneenä:
– Tämä on maailman rikkain ja mahtavin kaupunki.
Homeroksen käynnin jälkeen alueella on tapahtunut vain vähän
muutoksia. Tällä hetkellä Luxor on maailman mahtavin ulkoilmamuseo.
NIILIN LÄNSIRANTA oli kuninkaiden kuoleman jälkeinen lepopaikka.
Egyptiläiset uskoivat jälleensyntymiseen, ja hautasivat
ainakin 500 vuoden ajan hallitsijansa Kuninkaiden laaksoon,
jossa haudat olivat turvassa ryöstäjiltä. Tähän mennessä alueella
on kaivettu esiin 62 faaraoiden hautaa. Kuuluisin niistä
on Tutankhamonin hauta, joka löydettiin vuonna 1923. Faaraon
sarkofagi, kuolinnaamio ja muut aarteet ovat näytteillä Kairon
Egyptiläisessä museossa.
Alueella on myös Ramses II:n hautatemppeli Ramesseum
ja Kuningatar Hatshepsutin temppeli. Koko aluetta vartioivat
Memnonin 28 metriä korkeat graniittikolossit, jotka hämmästyttivät
niin muinaisia kreikkalaisia kuin roomalaisiakin.
LUXOR ON hyvä paikka lähteä jokiristeilylle etelään kohti Assuania
tai pohjoiseen kohti Kairoa. Joella pääsee myös päivittäin
purjehtimaan tyypillisillä egyptiläisillä yhden purjeen Falukka-
veneillä.
Kaupungissa toimii vilkas basaari, jossa monet tuotteet
ovat halvempia kuin esimerkiksi Kairossa. Aluella voi tehdä
hyviä löytöjä, kuten mausteita, käsitöitä, mattoja ja kenkiä.
Basaariin kannattaa mennä Kalesh-hevoskyydillä, mutta hintaneuvottelussa
pitää olla tarkkana. Noin seitsemän euroa on
sopiva taksa tunnin ajelusta. Taksimatka kaupungin alueella
maksaa 3-4 euroa. Basaarin pääkatu Sharia Souk on kivenheiton
päässä temppelistä. Luxorista on myös junayhteys sekä assuaniin että Kairoon.

The Avenue of Sphinxes connected Luxor Temple and Karnak Temple. Photo © Adrián Soto
The Avenue of Sphinxes connected Luxor Temple and Karnak Temple. Photo © Adrián Soto

There are a lot of stories written in the Stones of the Temple. Photo © Adrián Soto
There are a lot of stories written in the Stones of the Temple. Photo © Adrián Soto

At full Sails in the Baltic

The Stern sails.  Photo © Adrián Soto
The Stern sails. Photo © Adrián Soto

The Gulden Leeuw in the Estonian port of Kuresaare. Photo © Adrián Soto
The Gulden Leeuw in the Estonian port of Kuresaare. Photo © Adrián Soto

Text and pics by Adrián Soto

Build in 1937 in Danish docks The Gulden Leeuw is a real beauty. With 57 meters of length, eight meter beam and 14 sails she is one of the Queen of the Northern Sea. In Summer 2013, The Tall Ship´s Race meet in Helsinki, which turned to be a wonderful venue. In the occasion the The Gulden Leeuw, own from 2008 by the Dutch Shipping Charters Company P & P was one of the main attractions.
The ship is a three-masted topsail schooner and has been been redesigned for charters and maritime training. Some of its splendid authentic details have been retained after necessary restoring. The ship keep its magnificent atmosphere from 1930`s.
We left the port of Helsinki in a sunny day, guided by capitan Robert Postuma and 12 crew members. On board were also 15 young students from all over Europe, which were in their training program. As soon as we left the bay of Helsinki, the Crew and the students raised the Prow sails. Our next stop was Kuresaari, in the Estonian Island of Saaremaa, 240 kilometres distant.
By the evening of the departure day we reached the exit of Golf of Finland and entered on the wide Baltic. Our speed was 7,5 knots.
Our second sailing say memorable. The sun shined in the sky and the wind blow just at right speed. By the evening we viewed the island of Hiidenmaa to our port side. Here we reached 10,3 speed knots. In the evening we left behind Saarenmaa island and entered in the Gulf of Riga. By midnight the lights of Latvian port of Ventspils shined at starboard.
The morning the the third sailing day, we were already heading toward Kuresaare. Went we reached the cost, the first thing that we saw was the magnificent Bishop Castle built by German monks in 1260. At midday after 46 hour of memorable sailing we entered in the port of Kuresaare.
The article, below, was published by Finland´s Oldest Travel Magazine, Matkalehti, as cover feature in issue 3/2014. The present text are abstracts.

Captain Robert Postuma and student Ander Mailhus from Norway. Photo © Adrián Soto
Captain Robert Postuma and student Ander Mailhus from Norway. Photo © Adrián Soto

Crew member Kevin Ludwig and training students. Photo © Adrián Soto
Crew member Kevin Ludwig and training students. Photo © Adrián Soto

Unohtumaton purjehdusmatka Itämerellä

Historiallinen Gulden Leeuw on yksi Euroopan merien kuningattarista.Matkalla Helsingistä Saarenmaan pääkaupunkiin Kuressaareen mukana oli toistakymmentä nuorta harjoittelijaa kymmenkunnasta kansallisuudesta. Merisää oli loistava, ja tunnelma yhtä korkealla kuin päämaston isoseeli.

Komea kolmemastoinen Gulden Leeuw -purjelaiva oli kesän Tall Ships Races -tapahtuman suosituimpia aluksia. Laiva on 57 metriä pitkä ja 8 metriä leveä. Se rakennettiin Tanskassa 1937, ja toimi vuosia tutkimusaluksena. Vuonna 2008 laiva siirtyi hollantilaisen varustamon omistukseen. Nyt Gulden Leeuw toimii osittain koulutuslaivana ja huviristeilyaluksena.
Kun laiva lähti Hietalahden satamasta, mukana oli 13 miehistön jäseniä, 15 koulutettavaa nuorta ja neljähenkinen suomalais-hollantilainen perhe. Koulutettavien joukossa oli myös arkitehtuuriopiselija Iida Metso.

Ensimmäinen purjehduspäivä

Laiva lähtee liikkeelle 1 200 hevosvoiman moottorilla. Kapteeni Robert Postuma ja perämies Peter Scherm-Pratt kertovat matkasuunnitelman. Seuraava satama on Kuressaare, Saarenmaan pääkaupunki. Matkaa sinne on 240 merimailia, noin 390 kilometriä. Heti Suomenlinnan jälkeen miehistö ja koulutettavat harjoittelijat kokoontuvat keulamaston juurella, ja kaksi miehistön jäsentä kiipeää mastoon.
Köysien vetäminen on kovaa työtä. Pian kuitenkin kaksi ensimmäistä purjetta nousee mastoon. Laiva seilaa Harmajan majakan ohi. Moottori hiljenee, ja kaksi kliivaripurjetta nousee laivan keulassa. Tuli puhaltaa koillisesta.
Gulden Leeuw navigoi Suomenlahdella Ruotsin-laivojen väylän eteläpuolella kohti Hangon ja Paldiskin välistä kapeaa kohtaa. Suomenlahti jää taakse kymmenen tunnin purjehduksen jälkeen, ja edessä on jo avoin Itämeri. Tuuli puhaltaa 11 metriä sekunnissa, ja laiva käyttää nyt yhdeksää 14:sta purjeestaan. Vauhti on kiitettävät 7,5 merisolmua. Aallot nousevat 4-5-metrisiksi, ja ensimmäiset nuoret harjoittelijat alkavat tuntea itsensä merisairaaksi.

Suomalais-hollantilainen perhe rakastaa meriä

Toinen purjehduspäivä on loistava. Aurinko paistaa, ja tuuli puhaltaa sopivasti. Miehistön jäsenet kertovat navigoinnin tekniikasta ja mysteereistä nuorille purjehtijoille. Gulden Leeuwin purjeiden pinta-ala on yhteensä 1 600 neliömetriä, ja köysiä aluksella on lähes 8 kilometriä.
– Olemme huomanneet, että yhdeksän koulutuspäivän jälkeen nuoret voisivat ottaa koko laivan haltuun, kertoo kapteeni Robert Postuma.
Koulutus on varustamolle tärkeää liiketoimintaa samoin kuin huviristeilyt Hollannin rannikolla ja Pohjanmerellä.
– Koulutuspurjehdus on pituudeltaan noin 7 kuukautta, ja huviristeily noin 4 kuukautta, kertoo kapteeni.
– Tällä hetkellä nuoret tulevat meille kansainvälisten järjestöjen kautta. Mutta tätä loistavaa mahdollisuutta ei vielä tunneta riittävän hyvin, kertoo kapteeni Postuma.
Iida Metso sai purjehduspureman seitsemän vuotta sitten, kun hän asui Kotkassa, ja siellä järjestettiin Tall Ships Races -tapahtuma.
– Nyt kun oli mahdollisuus, päätin heti tarttua tilaisuuteen. Tämä on hieno tapa tutustua muihin nuoriin. Täällä pitää tehdä työtä yhdessä, syödä yhdessä ja nukkua ahtaissa paikoissa. Kaikki kertovat, että viikon laivalla oleskelun jälkeen sinulla on elinikäisiä ystäviä, kertoo Iida Metso.
Laivassa on myös suomalais-hollantilainen kutsuvierasperhe. Pia ja Arno van der Kamp ja heidän lapsensa, 5-vuotias Lucas ja 3-vuotias Alex, ovat matkalla Helsingistä Riiaan. Arno on entinen merimies ja purjehtinut 8 vuotta pitkin Euroopan rannikkoa. Siitä lähtien hän on ollut ystävä Kapteeni Postuman kanssa. Nyt perhe asuu Lohjalla, ja Arno työskentelee puuseppänä. Pia on lastentarhanopettaja.
– Se on selvä, että purjehdus on meidän juttu. Tapasimme kuusi vuotta sitten Tall Ships -tapahtuman yhteydessä, ja Lucas syntyi 5 vuotta sitten, nauraa Pia.

Kaukana paapuurin puolella on Vilsandin majakka

Nyt Gulden Leeuw purjehtii kohti etelää. Hiidenmaan saari jää paapuurin puolelle. Toisena purjehduspäivänä keskipäivän jälkeen laivan nopeus on 10,3 solmua, joka on myös reissun huippunopeus. Aallot pysyvät koko ajan korkeina, ja vesi pärskähtelee voimalla toisen kannen käytävään. Laivalla on kolme kantta.
Kello 16:00 horisontissa näkyy Saarenmaan Vilsandin majakka. Laiva jatkaa kohti etelää. Tuuli puhaltaa nyt lounaasta.
Illan tultua laiva kääntää suunnan kohti itää, ja keskellä yötä tullaan Irbensalmeen, joka on portti Riianlahdelle. Nyt ollaan jo Latvian vesillä, Ventspilsin satamakaupunki jää tyyrpuurin puolelle. Tuuli puhaltaa suojan puolelta, ja meri on tyynen rauhallinen.
Kolmannen purjehduspäivän aamu on edelleen aurinkoinen. Laiva etenee kolmen solmun vauhdilla, ja miehistö ja harjoittelijat ovat laskeneet suurimman osan purjeista. Ensimmäiset lokit tulevat laivan luokse Sörven niemimaalta Saaremaan eteläkärjestä. Pian tyyrpuurin puolella näkyy Abrukan saari, joka on viiden kilometrin päässä Kuressaaresta.
Kun laiva lähestyy Kuressaaren satamaa, ensimmäinen maamerkki on komean piispanlinnan punainen katto. Saksalaiset munkkiritarit rakensivat linnan vuonna 1260. Kello 11:30, 46 purjehdustunnin
jälkeen, Gulden Leeuw saapuu Kuressaaren satamaan.

The Gulden Leeuw has 8 kilometers of knots. Photo © Adrián Soto
The Gulden Leeuw has 8 kilometers of ropes. Photo © Adrián Soto

The Ancient Gods have not abandoned Crete

Hermes the messenger of Zeus gave the lyre to Apollo. Here a modern Apollo playing in Fragokastelo in the southern shore of Crete ©Adrián Soto

Hania. A view from the Hill of Prophet Elias ©Adrián Soto

Text and pics from Adrián Soto

Crete is a magnificent island. It is a land of legends, of an impressive natural beauty and of fascinating people. Even now, when Greece is in the centre of an economic turmoil and going through a deep depression, the Cretans look the future with optimism. “In time like this one, I go back to our Minoan and Ancient Greek legends, and there I find the necessary peace for my soul” told me a school teacher in the city of Hania.
It was here where Rhea gave birth to her son Zeus, that later on was the master of the Olympia mountain. Everything in the island makes feels the visitor why this place was chosen by the Gods as the scene of their doing, great and small. The valleys provide a great view with endless olive plantation and the colourful orange trees. In Crete there are some 35 million olive tree and 5 million orange trees.
Crete join Greek state only in 1913, and they did so on their own free will. They still said first to be Cretans than Greeks. For centuries they have kept their identity. Not even the tourist invasion that started in 1970`s have weakening that particular identity. “Here in Crete, we have a better situation than in the big cities like Athens or Thessaloniki where people have lost 30-40% of their incomes in the last four years, Here we are better off, because we have a efficient tourist industry and because we have a very productive country side”, told me Crete Vice-Regional Governor Apostolos Voulgarakis.
The economic crisis affecting Greece is so tough that for four years now there is not public money for keeping the tourist infrastructure, that might start to damage very soon. Private local business men are going extraordinary efforts to keep the hotels and taverns in good shape. “We re doing our best to keep the tourists happy, but this is also difficult because there is not money flowing from the bank”. told Hania´s Hotels Associations President Manolis Giannoulis.
The present article, in Finnish below, was published by Finland oldest Travel and Holidays Magazine, Matkalehti 6-7/2012. Hereby text are abstracts.

Alennusmyynnissä KREETAN HANIA

Kriisi iski, turistiale -30% mutta kapakoitsija aikoo kestää. Suomalaisten suosimassa lomakohteessa talouskriisi vaikuttaa matkailun, ja hinnat rukapaikoissa ovat pudonneet

Kreetan Haniasta on tullut muutamassa vuodessa suomalaisten suosituin kesäviettopaikka Kreikassa. Finanssikriisi vaikuttaa matkailuun, ja hinnat tavernoissa ja ravintoloissa ovat pudonneet jopa 30 prosenttia. Paikalliset matkailuyrittäjät luottavat sinnikkäästi Pohjoismaiden matkailijoihin.

Apostolis Apostolakis on Hanian tunnetuimpia ravintoloitsijoita. Hänen kalaan erikoistunut ravintolansa sijaitsee Venetsialaisen sataman itäisellä laiturilla. Ravintola Apostolis avasi ovensa jo vuonna 1976, ja se on sekä kreetalaisten että matkailijoiden suosiossa.
− 2007 oli vielä hyvä vuosi. Sen jälkeen asiat ovat menneet huonoon suuntaan. Minä olen joutunut pudottamaan hintoja jopa 30 – 40 prosenttia, sanoo 60-vuotias herra Apostolakis.
− Kreikkalaisten palkat ja eläkkeet ovat laskeneet, ja heidän rahankäyttönsä on supistunut huomattavasti. Samaan aikaan raaka-aineiden hinnat ovat pysyneet ennallaan. Hyvänä kesäpäivänä minä myyn täällä ravintolassa jopa 100 kiloa tuoretta kalaa, jatkaa ravintolanpitäjä.
− Kaiken lisäksi ravintolapalveluiden ALV on noussut 13.sta 23 prosenttiin. Minä luotan siihen, että kesän aikana tilanne alkaa parantua. Myös turistit tuovat oman hyvän panoksensa meidän arkipäivään, sanoo Apostolakis.
Tunnetulla ravintoloitsijalla on 14 työntekijää, joista viisi on hänen oman perheensä jäseniä. Entinen kalakauppias, herra Apostolakis, aikoo lähteä eläkkeelle vuoden kuluttua. Hänen tyttärensä Niki on valmis ottamaan ravintolan haltuunsa.
− Me työskentelemme kovasti. Kyseessä on Kreikan maine, sanoo Niki.
Herra Apostolakis kertoo, että vuosien varrella hän on tullut hyväksi tutuksi monien suomalaisten kanssa.
− Minulle tulee postikortteja Suomesta, ja olen saanut kutsun vierailla Helsingissä, mutta en vielä uskalla lähteä, nauraa ravintola Apostolisin isäntä.
Hanian kauppahallin lähistöllä taksiyrittäjä Ioannis Dousmanis odottaa matkailusesongin vilkastumista. Hän on ollut alalla viisi vuotta, ja hänen autonsa on viittä vaille maksettu.
− Tilanne on todella kurja. Bensalitran hinta on jo 2 euroa, vakuutusmaksut nousevat ja taksipalvelujen ALV nousi 13:sta 23 prosenttiin. Tämä kaikki tarkoittaa, että työtä on vähemmän. Tällä hetkellä en voi elättää perhettäni, hän sanoo.
− Jopa turistien käyttäytyminen on muuttunut huomattavasti. Nyt joka ikinen ajo vaati pitkät neuvottelut, jatkaa 42-vuotias Dousmanis
Hanian vanhassakaupungissa, Zemaeliou-kadulla, Alexandros Spanoudakis pitää matkamuistoliikettä. Hän on ollut kahdeksan vuotta alalla.
− Minä myyn lähes ainoastaan kreetalaista tavaraa. Vuosi 2011 oli vielä hyvä. Nyt asiat ovat epävarmalla kannalla, mutta voi olla, että pääsemme samoihin myyntilukuihin kuin viime vuonna, sanoo 37-vuotias Alexandros.
Hänen liikkeensä on hyvällä paikalla vilkkaassa kadunkulmassa. Liikehuoneisto on kooltaan noin 70 neliömetriä, mutta Alexandros on laajentanut reviiriään melkoisesti kadun puolelle. Hänen myydyimmät tuotteensa ovat oliiviöljy, hunaja ja keramiikka.
− Turistien käyttäytyminen on muuttunut jonkun verran. Minä uskon, että se johtuu matkanjärjestäjistä ja matkatoimistoista, jotka neuvovat asiakkaita tinkimään hinnoista. Nyt ei kuitenkaan olla Turkissa tai Egyptissä, hän sanoo.
Spanoudakis kertoo myös, että viranomaiset valvovat nyt tiukasti verotusta.
− Lähes kaikkien tuotteiden ALV on noussut. Minun voitoistani valtio ottaa 40 prosenttia, ja sen lisäksi tulee vakuutus, sähkö- ja puhelinkulut. Minä en valittaisi, vaikka valtio ottaisi jopa 70 prosenttia, mutta haluaisin jotain vastiketta, ja tällä hetkellä en saa mitään, sanoo Alekxandros, joka pitää liikettä vaimonsa kanssa.
Kuten monet maanmiehensä, hän on menettänyt uskonsa Kreikan
poliittiseen eliittiin.
– Poliittiset puolueet ovat osa ongelmaa eikä sen ratkaisu. 40 vuoden aikana ne ovat johtaneet tätä maata, ja tuskin ne vievät Kreikan ulos tästä kriisistä, sanoo Aleksandros Spanoudakis.

Hanian vanhakaupunki: Historia ja kulttuuri
Hanian maakuntaan tulee vuonna 2011 peräti 800 000 turistia, ja 80 prosenttia heistä Pohjoismaista. Suomesta Haniaan saapuu 85 000 matkailijaa. Näin Suomi on Hanian alueella kolmanneksi suurin turistimaa, Ruotsin ja Norjan jälkeen. 75 prosenttia alueen tuloista saadaan matkailusta.
Hanian kaupungissa on noin 100 000 asukasta, ja se on saaren toiseksi suurin kaupunki Iraklionin jälkeen. Kaupungin kirkkain vetonaula on Venetsialainen satama, jonka leveällä promenadilla on aina vilkasta. Se on kaupungin ylpeys, olohuone ja suosituin kohtauspaikka niin paikallisten kuin ulkomaalaistenkin keskuudessa.
Satama on nousevan kuun muotoinen, ja sen etulinjassa on lukuisia 1500-luvulta peräisin olevia venetsialaistyylisiä rakennuksia. Niiden seassa on turkkilaistyylisiä rakennuksia, ja jopa yksi moskeija nousee paraatipaikalla. Tämä kertoo kaupungin rikkaasta ja pitkästä historiasta.
Oikeastaan historiakierros on hyvä aloittaa Arkeologisesta museosta (Halidon-katu 30), joka sijaitsee entisessä venetsialaisessa basilikassa. Täällä voi ihmetellä Kreetan 4500 vuotta vanhaa upeaa historiaa aina Minolaiskultuurista lähtien. Halidon-kadun varrella on myös Hanian tuomiokirkko.
Tästä on hyvä jatkaa kapean kujan kautta vanhankaupungin länsiosaan. Aluetta kutsutaan nimellä Topanas. Se on täynnä huviloita ja pieniä yllätyksiä. Dominoiva rakennus on entinen venetsialainen linnoitus, missä toimii nyt kiinnostava Merimuseo.
Vanhankaupungin itäpuolella sijaitsee Splanzia-korttelit. Alue on hyvin suosittu paikallisten keskuudessa. Pikkuputiikit ja opiskelijapaikat nukkuvat päivällä ja vilkastuvat illan tullen. Alueen merkittävin rakennus on Agios Nikolaosin kirkko, jossa on kellotornin lisäksi myös minareetti. Se kertoo italialaisten ja turkkilaisten ajoista.
Vanhassakaupungissa kannattaa kävellä vielä Halidon-kadun kautta Shridlof- kadulle, joka tunnetaan nahkakatuna. Nahkatuotteita on tarjolla runsaasti, mutta kaikki ei ole aitoa kreetalaista tavaraa. Tämän kadun kautta on hyvä jatkaa Kauppahalliin, joka on vanhankaupungin muurien ulkopuolella. Vuonna 1913 rakennettu ristinmuotoinen halli on paras paikka ihailla kreetalaisia tuotteita maalta ja mereltä. Hinnat ovat hieman korkeammat kuin supermarketeissa, mutta ne takaavat tuoreuden ja hyvän laadun. Täällä juhlittiin virallisesti Kreetan liittymistä Kreikan valtioon vuonna 1913.
Kesäaikaan vanhassakaupungissa voi vierailla jopa 10 000 ihmistä päivässä. Se pistää silmään, että onneksi alueelle ei ole rakennettu isoja hotelleja.

The Anciant Gods have not abandoned Crete
Kalives, a lovely spot in the northern shores of Crete.©Adrián Soto

The Anciant Gods have not abandoned Crete
Apostolos Vouylgarakis the Vice-regional Governor of Crete, a Pasok man. ©Adrián Soto

Hanian maakunnan kolme upeaa hiekkarantaa
Lapsiperheelle voi historiapäivän jälkeen suositella vesipuistoa. Hyvätasoinen Limnoupolisin vesipuisto sijaitsee noin 7 kilometriä kaupungista sisämaahan päin. Hanian uimaranta-alue sijaitsee kaupungista länteen, ja se on noin 25 kilometriä pitkä. Agioi Apostolin ranta- ja puistoalue on noin viiden kilometrin päässä kaupungista. Siellä on kaksi hyvää uimarantaa, ja paikka on hyvin suosittu kaupunkilaisten keskuudessa. Eteenpäin kohti länttä on rantoja, jotka ovat tuttuja monille suomalaiselle, kuten Staros ja Platanias.
Tie jatkuu rantaviivan tuntumassa. Kun tullaan Rodoposin niemimaalle, kannattaa poiketa oikealle kohti Kolimbaria. Se on pieni satama, jonka tuntumaassa on merkittävä ortodoksiluostari Moni Gonias, missä on ainutlaatuisia ikoneja.
Rantatie jatkuu Kissamosin 3 000 asukkaan pieneen kaupunkiin kahden niemimaan välissä. Täällä kannattaa käydä syömässä vaikka ravintola Cellerissä, missä omistaja Stellios Milonakis tarjoaa paikallista ruokaa ja itse tehtyjä viinejä.
Kissamosista pääsee veneellä Gramvousan saarelle, jossa on Balosin hieno turkoosi laguuni ja uimaranta. Laiva lähtee aamulla klo Kissamosista 10:00, ja paluu Balosilta on 16:30. On sanottu, että Balos on yksi Kreikan kuvatuimmista paikoista. Täällä vierailivat myös Prinssi Charles ja Prinsessa Diana. Balosin niemimaa on suojeltu, ja se tarjoaa häikäiseviä maisemia niille, jotka patikoivat 16 kilometriä Kissamosista Balosiin.
Kissamosista voi myös ajaa noin 10 kilometrin päähän länsirannikoille Falassarnan ranalle. Se kuulu Kreetan uimarantojen top 5:een. Rannan vieressä on arkeologinen alue, joka kertoo hellenistisestä ajasta. Falassarnasta löydetyt aarteet ovat Kissamosin arkeologisessa museossa. Täältä tie lähtee kohti etelää. Matkan aikana voi ihailla oliivilehtojen runsautta. Kreetan saarella on noin 35 miljoonaa oliivipuuta ja noin viisi miljoona appelsiinipuuta. Matkalla kohti vuoria voi nähdä myös paljon kastanjametsiköitä ja katajia.
Tie vie muutamaan vuoristokylään kuten Elos ja Kefali, missä voi pysähtyä ja syödä alueen erikoisuuksia, kuten vuohen- ja kaninlihasta valmistettuja herkkuja. Tie jatkuu kohti saaren lounaisosassa sijaitsevaa Elefonessin uimarantaa. Jos kaipaa valkoista hiekkaa ja paljon aurinkoa, on Elefonessi oikea paikka. Se näyttää enemmän Karibianmeren rannalta kuin Välimereltä. Tämä matala ranta sopii erinomaisesti lapsiperheille. Alue on myös suojeltu, ja se kuuluu EU:n Natura 2000 -ohjelmaan. Kesällä voi olla tungosta ja palvelut ovat niukat.

Valkoiset kylät, vuoristojen rotkot
Elefonessista on jo helppo piipahtaa saaren etelärannikolle. Tie vie kohti Paleohoraa. Noin 2 000 asukkaan kylä sijaitsee kapealla niemimaalla Libyanmeren rannalla. Kylän neljä katua kulkevat suoraan pohjois-etelä-suunnassa, ja molemmille puolille jää hiekkaranta. Itäpuolella on kivikkoinen ranta ja satama. Länsipuolella on kylän ylpeys: leveä, upea ja puhdas hiekkaranta, missä voi katsella saaren komeimpia auringonlaskuja.
Paleohora on melko vilkas kesällä. Kello 18:00 kadut suljetaan moottoriliikenteeltä, ja ravintoloitsijat tuovat pöydät ja tuolit ulos kaduille. Syntyy hauska sekamelska paikallisen ja turistien kesken. Haniasta on päivittäin kolme bussivuoroa Paleohoraan.
Satamasta lähtee laivavuoroja kohti Sougiaa, Agia Roumelia, Loutroa ja Sfakiaa maakunnan itäreunalla. Näiden kylien värit ovat vitivalkoinen ja tummasininen. Kylät sijaitsevat vuorten juurella ja niihin pääsee vain laivalla. Poikkeus on Sfakia, jonne pääse myös maanteitse. Tällä alueella on mahdollista patikoida lukuisia rotkoja pitkin, jotka ovat eläin- ja kasviparatiiseja. Tunnetuin rotko on Samaria, joka lähtee korkealta Valkoisilta vuorilta kohti rannikolla sijaitsevaa Agia Roumelia. Se on kova sana eurooppalaiselle patikointikansalle.

Viinit ja luostarit
– Meidän maakunta on täynnä kauniita paikkoja. Menkää maaseudulle, niin etelään kuin pohjoiseenkin. Esimerkiksi Apokoronasin alueella on monta aitoa kreetalaista kylää perinteisine tavernoineen. Moni niistä on todella sharmikas, sanoo Hanian Hotellien omistajayhdistyksen puheenjohtaja Monolis Giannoullis.
Apokoronas on vehreä alue, joka sijaitsee Haninan kaupungista itään. Kylät kuten Vrisses, Vamos tai Kalyves sopivat hyvin leppoisan päiväretken kohteeksi. Niihin pääsee kätevästi bussilla. Kalyves on monille suomalaisille jo tuttu, ja siellä on mukava uimaranta. Tällä alueella voi myös tutustua kreetalaisiin viineihin. Noin neljä kilometriä Vrissesista löytyy Alikampos, missä Dourakisin perhe pitää viinitarhaa. Dourakiswineryssa maistajaiset ja suolainen pikkupurtava maksaa vain viisi euroa. Kreetalaiset viinit on usein tehty saaren omista rypäleistä, kuten Romeiko, Vilana ja Laitiko. Valkoviinit ovat monesti punaviinejä parempia.
Hanian maakuntanmatka ei ole täydellinen, jos ei piipahda Akrotirin niemimaalla. Akrotiri sijaitsee Haniasta koilliseen. Siellä on lentokenttä ja kaksi luostaria, Agia Triada ja Moni Gouverneto. Mutta ennen lähtöä Akrotiriin kannattaa pysähtyä heti kaupungin ulkopuolella Profetta Eliaksen kukkulalla, mistä on mahtava näköala kohti Haniaa. Täällä on Kreetan ja Hanian suuren miehen, Kreikan entisen pääministerin Eleftherios Venizelosin hauta.
Agia Triadan luostari seisoo keskellä viinitarhaa. Se näyttää enemmän linnoitukselta kuin pyhältä paikalta. Kaksi venetsialaista aatelisveljestä rakennutti luostarin vuonna 1631 käännyttyään ortodoksiseen uskoon. Sisäpihan appelsiini- ja sitruunapuutarha on todella rauhallinen miljöö. Neljä kilometriä pohjoiseen on vielä mahtipontinen luostari, Moni Gouverneto. Sekin on rakennettu venetsialaisten toimesta, ja antaa vahvan italialaisen vaikutelman.

The Cretan cuisine. Cretan salad and sardines in olive oil and vinegar. ©Adrián Soto

The anciant Gods have not abandoned Crete
Loutro in the southern shore of Crete, it can be reached only by boat.©Adrián Soto

Riga ready to become a Summer Hit

Riga Panoramic: The Daugava river, the hangers of the market place and the TV-Tower: Foto: Adrián Soto

 

Text and Pics: Adrián Soto

Riga is the capital and the largest city in Latvia, with its almost 800 000 inhabitants it is also the largest city in the Baltic Countries. Riga was founded 801 years ago and it was an important centre for the Hanseatic League. The city historical centre is UNESCO Heritage Site , due to its Art Nouveau architecture. The city will be European Cultural Capital in 2014.
Riga is a cosmopolitan city with a large Russian speaking minority. A huge market operates aside the Railway Station, and close to the shores of Daugava River. It work daily at the Germans-built former Zeppelins hangers and it is the largest market place in Northern Europe.
“IT is very easy to come to Riga. Now we have good air connections and the city offers something to everybody: it is perfect site for a city-break and the cultural offers is really vast. We are improving a lot on gastronomy and the Riga´s people is easy going”; said Gastons Neimanis from Riga Tourism Development Bureau.
Among the many festivals taking place in Riga during Spring-Summer period. I can mention Go Blond-Festival. Marika Gederte is a blond from Riga, and she and her friends invited to all European blonds to have fun in Riga the first week of June.
The present article, in Finnish below, was published by Finland oldest Travel and Holidays Magazine, Matkalehti 5/2011. Hereby text are abstracts.

Pleaseant moment at Albert-Street in the Art- Nouveau quarter. Foto Adrián Soto

Riiasta uusi kesähitti

Teksti ja kuvat Adrián Soto. Kuvat
Vain tunnin lentomatkan päässä odottaa Riika, pohjolan Pariisi. Monipuolinen metropoli on aivan upea city-break-kohde. Se tarjoaa eurooppalaisemman miljöön kuin muut balttien pääkaupungit.

Nuori kokki Aleksandar Locmelis-Manevski nousee varhain joka aamu ja käy ruokaostoksilla Riian kauppatorilla. – Täältä saa parhaat raaka-aineet, mutta pitää tulla heti aamulla. Hintataso on usein halvempi kuin supermarketeissa, hän sanoo ja puntaroi kädessään komeaa kuhaa.
Kokonaisen kuhan kilohinta on noin 7,5 euroa, siis puolet siitä mitä se maksaisi Hakaniemen torilla Helsingissä. Olemme Riian kauppatorin kalaosastolla. Se on valtava halli, joka on noin neljä kertaa Hakaniemen hallin kokoinen.
– Päivittäin myymme täällä noin 3 000 kiloa kalaa, ja asiakkaita on noin 6 000. Täällä työskentelee noin 400 ihmistä, kertoo kalahallin johtaja Vineta Eihvalde.
Riian kauppahalli (Centrāltirgus) sijaitsee aivan vanhakaupungin tuntumassa lähellä rautatieasemaa. Alueella on viisi valtavaa zeppeliinihangaaria, jotka saksalaiset rakensivat Ensimmäisen maailmansodan aikana. Kauppatori on toiminut täällä yhtäjaksoisesti vuodesta 1929 lähtien. On arvioitu, että lauantaisin torilla käy jopa puoli miljoonaa ihmistä. Riian kauppatori on kirkkaasti Pohjois-Euroopan suurin.
Kokki Alex on juuri täyttänyt 30 vuotta, ja nyt hän toimii pääkokkina trendikkäässä Garage-ravintolassa. Torilta hän ostaa kuhan lisäksi keltaisia kurpitsoja, ohranjyviä ja suolattuja sieniä. Alexin valmistamalla loistavalla aterialla on alkuruokana kurpitsakeittoa ja pääruokana paistettua kuhaa sekä jyvärisottoa ja sieniä.
Garage on rento ravaintola-baari, missä voi piipahtaa vaikkapa viinilasilliselle. Ravintola sijaitsee Bergas Bazār -korttelissa lähellä rautatieasemaa. Kortteli on moderni, ja siellä toimii ravintolan lisäksi pieniä taidekauppoja sekä palkittu boutique-tyylinen Hotel Bergs. Ilmapiiri on rento ja miellyttävä.
Noin 400 metrin päässä Bergas Bazārista virtaa Pilsetas-kanava, jonka ympärille levittäytyvä laaja puisto on 800 000 asukkaan kaupungin olohuone ainakin keväällä ja kesällä. Puistosta löytyy Latvian kansallisooppera ja Latvian Vapauden muistomerkki, joka sijaitsee ylätason kävelykadulla.
Puiston pohjoisnurkalta löytyy Elisabetes- ja Alberta-katu. Täällä on Riian arkkitehtuurin ylpeys, kaksi kokonaista jugend-tyylistä korttelia. 1900-luvun alussa syntynyttä taiteen tyylisuuntausta voi ihailla rakennusten julkisivujen lisäksi myös talojen sisällä. Alberta-kadulla toimii pieni mutta hyvin viehättävä jugend-museo.
Riiassa on jopa 800 jugend-rakennusta, ja niitä löytyy myös vanhastakaupungista. Albertalla kannattaa lisäksi vierailla lukuisissa boutique-myymälöissä ja pysähtyä vaikka lasilliselle jugend-kahviloissa kuten Caffee&Launch, jonka vanhojen valokuvien näyttely on todella kiinnostava.
Kanavanvarren puiston eteläpuolella avautuu vanhakaupunki. Se ei ole niin yhtenäinen kuin Tallinnan vanhakaupunki, mutta siellä on paljon nähtävyyksiä, ja alue on ainakin kolme kertaa suurempi Tallinnan vanhaankaupunkiin verrattuna. Vecriga eli vanha keskus on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1980.
Kun kävelee sisään, ensimmäisenä tulee vastaan Liivin aukio (Livu laukums). Sen oikealla reunalla sijaitsee Mustan kissan talo, jonka katolla olevasta kissasta on tullut Riian tunnusmerkki. Tarina kertoo, että talon omistaja tilasi kissan, kun oli lähtenyt ovet paukkuen vastapäätä olevasta kauppakillasta. Oikealle lähtevä katu vie keskiaikaiselle pyöreälle tornille. Ruotsalaisten rakentama torni tunnetaan nimellä Ruutitorni, ja nyt siellä toimii sotamuseo.
Jos kävellee tornista itään, tullee Ruotsalaisten portille, mistä kiven heiton päässä on Riian komeimpiin kuuluva goottilaistyylinen Pyhän Jaakobin katedraali. Se toimii nyt katolisena tuomiokirkkona. Vasta päätä seisoo Latvian parlamenttitalo (Saeima). Tästä on helppo kävellä 200 metriä itään kohti Väinäjoen vilkaisemaan Riianlinnaa, joka toimii presidentin palatsina.
Pils-katu vie Tuomiokirkkoaukiolle (Doma laukums). Täällä toimii kesäisin Latvian suurin terassibaari, jossa istumapaikkoja on 1 200. Täällä pidetään myös hilpeät Go Blonde -festarit (kts. laatikko). Riian tuomiokirkko on Baltian maiden suurin kirkko. Sen rakentaminen aloitettiin 1271, ja sen jälkeen kaikki arkkitehtuurityylit ovat jättäneet rakennukseen oman merkkinsä. Kirkon 6 718-piippuiset urut ovat yksi Eurooppaan upeimmista. Tuomiokirkon aukiolta voi kävellä läpi käsityökojujen täyttämän City-käytävän, joka johtaa kaupungintalon aukiolle.
Tämä keskeinen aukio on myös erittäin suosittu riialaisten parissa. Vastapäätä kaupungintaloa on Mustapäiden talo. Mustapäät olivat eurooppalaisia naimattomia kauppamiehiä, jotka asuivat Riiassa. Alkuperäinen rakennus tuhoutui Toisessa maailmansodassa, mutta se on nyt entisöity. Siellä toimii viihtyisä ja edullinen kahvila.
Kaupungintalon aukiolta on vain sata metriä Pyhän Pietarin kirkolle. Alkuperäinen puukirkko on kärsinyt monessa tulipalossa. Nyt kirkossa on metallikatto, ja hissi vie matkailijat ylös kirkontornin huipulle. Se on Riian korkein piste, ja jos sää sallii, täältä on aivan upea näkymä vanhaankaupunkiin ja Väinäjoelle. Kirkkaana päivänä voi nähdä aina Jurmalan kesäkaupunkiin asti.

– Riiaan on helppo tulla, ja kaupunki tarjoaa kaikkea mitä viikonlopun city-break-matkailija voi odottaa. Meillä on paljon kulttuuritapahtumia, meidän gastronomiamme on nousussa, ja riialaisiin on helppo tutustua, sanoo kaupungin matkailutoimiston johtaja Gastons Neimanis.
Riiassa kävi viime vuonna 750 000 matkailijaa. Neimanisin mukaan luku on 16 prosenttia parempi kuin edellisenä vuonna. Matkailijoiden kotimaiden top-kolme ovat Venäjä, Saksa ja Suomi.
– Olemme satsanneet paljon neljän ja viiden tähden hotelleihin, jotka tällä hetkellä tarjoavat erittäin kilpailukykyisen hinta-laatu-suhteen, jatkaa Neimanis.
Suomalaisille Riika on kerta kaikkiaan edullinen. Esimerkiksi neljän tähden Opera-hotelli tarjoaa 6-7 eurolla lounaan, johon sisältyy alku- ja pääruoka. Suositussa B-bārs-ketjussa lounas maksaa 5-7 euroa.
Riian pubeissa puolen litran olut maksaa yleensä 2-3 euroa, mutta myös edullisempia paikkoja löytyy. Esimerkiksi kauppatorilla olevat pienet baarit tarjoavat oluen 1,5 eurolla, ja voileivät maksavat alle euron.
– Meidän kaupunki paranee koko ajan, ja haluamme, että se on tip top viimeistään vuonna 2014, kun on meidän vuoro olla Euroopan kulttuuripääkaupunki, sanoo johtaja Gastons Neimanis.

A vew of the Old Town. Foto: Adrián Soto

Marika Gederte invite all blond to Riga to join the Go-Blond-Festival: Foto Adrián Soto

Blondipomo Marika Gederte odottaa suomalaisia blondeja

Riian kesä alkaa toukokuu 28. päivänä. Silloin vanhaankaupunkiin kokoontuu suuri joukko latvialaisia ja kansainvälisiä vaaleaverikköjä. Go Blonde -festivaali järjestetään nyt kolmatta kertaa, ja tapahtumaa pidetään yhtenä Baltian maiden positiivisimmista festareista.
– Kolme vuotta sitten maatamme uhkasi kova lama. Meitä oli 14 naista, jotka päätimme silloin yhdessä perustaa Latvian blondit -yhdistyksen, ja festivaalimme on saanut riemukkaan vastaanoton, sanoo yhdistyksen johtohahmo Marika Gederte.
Tämä kosmetiikka-alan yrittäjä, vaimo ja äiti kieltää, että Go Blonde -festari olisi feministinen tai että se alistaisi naisia. – Me haluamme pitää hauskaa ja tuoda jotain positiivista tähän kurjuuteen. Me emme ole miehiä vastaan, me tarvitsemme heitä, sanoo Marika.
Hän kertoo, että tänä vuonna osa tapahtuman tuotosta menee hyväntekeväisyyteen. Rahoilla autetaan Latvian vammaisia lapsia. Avauspäivän ohjelmassa on muun muassa Marilyn Monroe -look-kilpailu.
Olemme saaneet paljon palautetta. Tänä vuonna on tulossa ryhmiä Uudesta-Seelannista, Brasiliasta, Kanadasta, Espanjasta, ja ehkä Suomestakin. Ei tarvitse olla aito blondi pitääkseen pari päivää hauskaa Riian keskustassa. Viiden vuoden kuluttua Go Blode -festari tulee olemaan yhtä iso ja komea kuin Rion karnevaali, lupaa Marika Gederte.

http://www.goblonde.lv

The best Walking in Tenerife

The Village of Aguas. From here departure the coastline route. ©Adrián Soto

The mountain route goes through an impressive Pine forest.  ©Adrián Soto
The Mountain route goes through an impressive Pine Forest. ©Adrián Soto

Pics and text by Adrián Soto
The present article was published by Finland´s evening paper Ilta-Sanomat, on February 9.02.2011. The below version in Finnish is the full original version of the article. The following are abstracts.

The Island of Tenerife possesses a unique diversity in its landscapes and scenery which makes it ideal for people how enjoy getting out on foot.
For nature loving people, the best face of Tenerife is its Green Northern side. In the article i present three walking route. Thiers difficulties is from middle to low. The local bus company TITSA provides wide covering of the spots.
The first route, is along the coastline: From San Pedro de la Rambla to Puerto de la Cruz. The route lead through banana plantations and past delightful old haciendas to a tropical coastline dotted with palm groves, hidden coves and a solitary fort. Absolutely exquisite before getting into town at the El Jardin volcanic sand beach.
The second route is from La Caldera to Aguamansa (Can be extended to La Orotava) The route starts at an impressive pine forest paths and eucalyptus glades lead to impressive vistas of the lush valley sweeping to the coast below whilst the sleeping giant of Mount Teide looms benignly above. The explorer and scientist Alexander von Humboldt described the Orotava Valley  one of the most beautiful places in the world.
The third route: Walking in the Mount Teide crater. It is an unique experience. You don´t any other place in world like this. The highest mountain dominates, whilst weird and wonderful volcanic rock formations create an incredible landscape above the clouds that is a wonder to explore on foot.

Teneriffa kutsuu patikoimaan

 

Teksti ja kuvat Adrián Soto

 

Suomalaisten suursuosikki Teneriffa on monipuolinen lomakohde. Vuoristomaisemien, hiekkarantojen ja kauniiden kaupunkien lisäksi tarjolla on nyt uudenlaista lomailuohjelmaa. Patikoinnin suosio on kovassa nousussa. Parhaat reitit löytyvät saaren vehreästä ja kukoistavasta pohjoisosasta. Patikointi on suhteellisen helppoa, sillä paikallisella TITSA-bussiyhtiöllä on laaja verkosto, ja reittien lähtö- ja päätepisteisiin on hyvät yhteydet.

 

Rannikkoretiti: San Juan de la Rambla – Puerto de la Cruz

Reitti on kaksiosainen, pituudeltaan noin 15 kilometriä ja matka taittuu noin 3,5 tunnissa.

Bussit 363 ja 364 vievät Puerto de la Cruzista San Juan de la Ramblaan. Bussista noustaan pois San Juanin kirkon vieressä. Sieltä pitää kävellä tulosuuntaan noin 50 metriä, kunnes vastaan tulee vasemmalla alamäki, joka johtaa Las Aguasin kylään. Tämä noin 400 asukkaan kylä on aivan meren rannalla, ja sieltä löytyy muutamia hyviä kalaravintoloita ja kesällä myös yleinen uima-allas. Las Aguasista polku lähtee rannikkoa pitkin ja pian vastaan tulee banaaniplantaasi. Reitti kulkee noin 50 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella. Muutama sata metriä rantaviivasta näkyy vulkaanisia kallioita, missä elää paljon lintulajeja. Sitten vastaan tulee La Ramblan kylä, joka roikkuu rinteessä meren yläpuolella.

Vielä edempänä on La Rambla de los Caballosin kylä, mistä polkua voisi jatkaa jyrkästi alas meren rantaan, mutta viime aikojen myrskyt ovat tehneet tästä osuudesta käyttökelvottoman. Tässä kohtaa on talo, jonka edessä loikoilee aina paljon kissoja. Talon kohdalta kannattaa kävellä ylös aivan TF5-tielle asti. Tämä osuus menee viiniviljelmien läpi. Tien varrelta löytyy virkistys- ja pysäköintialue, kioski sekä bussipysäkki.

Täältä kannatta ottaa bussi kohti Mirador San Pedroa. Bussimatkan pituus on noin 5 kilometriä. Bussista poistuttua täytyy kävellä alamäkeen, mistä lähtee reitti kohti Puerto de la Cruzia. Polun alkuosa kulkee palmu- ja banaaniviljelmien keskellä. Reitin nimi on Rambla de Castro. Muutaman jyrkän nousun jälkeen Puerto de la Cruz näkyy jo. Tämä on erittäin suosittu reitti. Eikä ihme, sillä se on hyvin hoidettu ja näkymät ovat todella kauniit. Noin puolentoista tunnin patikoinnin jälkeen vastaan tulee avokadotarha, ja nyt ollaan jo melkein Puerton esikaupungissa.

Reitti päätyy, tai alkaa, aivan Maritium-hotellin. Loro Parque -papukaijapuisto ja Playa Jardinin musta hiekkaranta ovat parin sadan metrin päässä.

 

Vuoristoreitti La Caldera-Aguamansa

Reitti kulkee noin 900 metriä meren pinnan yläpuolella. Sen pituus on noin 6,5 kilometriä ja kesto 1,40 tuntia.

Bussi 345 Puerto de la Cruzista ajaa aivan reitin alkupisteen La Calderaan.

Lähtöpaikassa on pieni ravintola ja leirintäalue. Heti sen jälkeen alkaa mahtava mäntymetsä (Pinus Canariensis). Noin viiden minuutin kävelyn jälkeen polku haarautuu, ja tässä pitää lähteä Los Organosin suuntaan. Eroosio on veistänyt kallioihin mahtavat kiviset urkumuodostelmat. Muutaman minuutin jälkeen tulee taas vastaan risteys, missä kannattaa kääntyä vasemmalle.

Täällä männyt saavat jo seuraa, jo patikoija voi ihailla isoja lehtipuita kuten pyökkejä ja laakeripuita. Metsä tarjoaa myös muita yllätyksiä: sieniä on runsaasti ja yksilöt ovat komeita. La Calderan maastossa polut ovat hyvin leveitä, koska ne ovat vanhoja teitä. Pilvettömänä päivänä täältä voi ihailla merta, Orotavan laaksoa ja Puerto de la Cruzin kaupunkia. Muutaman minuutin kuluttua vastaan tulee kivirakennus, jossa toimii vesipumppuasema. Tästä kannattaa kääntyä jyrkästi vasemmalle ja lähteä kulkemaan alaspäin. Kasvillisuus tiivistyy ja monipuolistuu.

Tie lähtee jyrkästi alas, kun kävelijä tulee ulos metsästä. Vastaan tulee jo kastanjapuita ja pieniä maatiloja. Reitti kulkee nyt vasemmalle kapean tien kautta Aguamansan kylään. Kylän pääkatua kannattaa nousta vielä noin 200 metriä ylös vasemmalle, missä on bussipysäkki. Bussi Puerto de la Cruziin lähtee kerran tunnissa.

 

 

Teiden kansallispuisto

 

Las Cañadas del Teide. Teiden ylätasanko on 2 100 metriä merenpinnan yläpuolella.

Bussi 348 Puerto de la Cruzista Teideen (Parador-hotelli) lähtee kello 9:15. Paluu Paradorista klo 16:00.

Playa de Las Americasista lähtee bussi 342 Teidelle klo 9:15. Paluu Paradorista 16:00.

Paradorista lähtee monta reittä. Tavallisen kävelijän kannattaa valita reitti numero 3 nimeltään Roques de Garcia. Sen pituus on noin 2,5 kilometriä, ja aikaa patikointiin voi varata 1,20 tuntia.

Reitti lähtee Mirador de la Ruletan näköalapaikalta hotellin tuntumasta. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen polku kulkee Roque Cinchadon alapuolelle. Tällä komealla kalliomuodostelmalla on paljon nimiä. Englantilaiset kutsuvat sitä jumalan sormeksi. Noin 10 minuutin kuluttua vastaan tulee laavajoki ja vähän myöhemmin viimeinen kalliomuodostelma, Roque Blanco. Oikealla näkyy Teiden vanha huippu (Pico viejo). Täällä ollaan jyrkänteellä, ja alhaalla näkyy Ucancan tasanko, jonne on noin 15 minuutin matka. Tasangolla kohoaa vielä yksi iso kalliomuodostelma, joka on nimeltään Catedral eli tuomiokirkko.

Tässä eri reitit haarautuvat. Reitti 3 nousee jyrkästi takaisin Mirador de la Ruletaan, ja tiukka nousu vie noin 20 minuuttia. Vasemmalle jää majesteettinen Teiden huippu, joka on 3 718 metriä korkea.

The costline route goes through a huge banana plantation. ©Adrián Soto

Cañadas del Teide, National Park, Roque Cinchado or God´s Finger. ©Adrián Soto

 

 

<

Ernest Hemingway. Papa, the Sea and the Tropic

This is the view that Hemingway had over Havana toward the Sea. ©Adrián Soto

Diaquirí-drink at Floridita-Bar. It tastes like in Hemingway´s time. ©Adrián Soto

Pics and text by Adrián Soto     The present article was published in the Finnish evening paper Ilta Sanomat on 17th of May, 2010. The Following are abstracts:

Just some 20 minutes drive from downtown Havana, is Finca Vigía, Nobel writer Ernest Hemingway´s home museum. Hemingway lived here the last 21 years before he committed suicide in July 1961 in Ketchum, Idaho.
The Finca, land property. was so dear to Hemingway that he wrote: “From here I can see the Sea and the Tropic vegetation. These give peace to my soul”. The property is four hectares, and there grow hundreds of palm trees, mango tree, and banana plants. The melodies of birds singing is all over. The place is a real oasis of peace  just beside the hurry and noisy Cuban capital city.
When the revolution conquest Havana, Hemingway saw it as a beside observer. He saw the Cuban youth rebelling against the old regime from Floridita-bar. In that bar he enjoyed daily is favourite drink, rum based Diaquirí. Today, Floridita is still open at the same place, and really has suffered very little changes from time of Hemingway. After the victory of the revolution, the writer got to know personally the revolutionary leader, Fidel Castro, they even went occasionally fishing together. The restless soul of Hemingway got more calm with the years, it was by then when he bought Finca Vigía in 1939.
The finca is half hour drive from tiny fishing village Cogimar, where Hemingway anchored his beloved boat Pilar. In Cojimar lived also the sea captain Gregorio Fuentes, that is the main character in the book “The Old man and the Sea”. Because of the book Hemingway was awarded with the Pulietzer-prize and later in 1954 with the Nobel Prize of literature.

Ernest Hemingway. Papa, meri ja trooppista kasvillisuutta

Vain 20 minuutin ajomatkan päässä Havannan keskustasta sijaitsee Finca Vigia, kirjailija Ernest Hemingwayn kotimuseo. Nobel-palkinnon saanut kirjailija asui talossa elämänsä viimeiset 21 vuotta ennen kuin teki itsemurhan heinäkuussa 1961 Ketchumissa, Idahossa.

Finca eli maatila oli Hemingwaylle niin rakas paikka, että hän kirjoitti ”Tästä näen meren ja trooppista kasvillisuutta. Se antaa sielulleni rauhaa”. Maatila on kooltaan neljä hehtaaria, ja siellä kasvaa satoja kookospalmuja, mangopuita sekä banaanipensaita. Lintujen laulu soi kaikkialla. Paikka on rauhan keidas kiireisessä ja meluisessa Havannassa.

Kun Kuubassa tehtiin vallankumous, Hemingway oli sivustakatsoja. Hän näki Floridita-baarista, kuinka Kuuban nuoriso kapinoi. Baarissa hän nautti päivittäin lempijuomaansa, rommipohjaista daiquiria. Floridita on edelleen Havannan keskustassa, eikä se ole muuttunut Hemingwayn ajoista. Vallankumouksen voiton jälkeen kirjailija tutustui Fidel Castroon, ja he kävivät jopa kalastamassa yhdessä. Seikkailunhaluinen Hemingway oli jo hieman rauhoittunut, kun hän osti Finca Vigian vuonna 1939.

Maatilalta on puolen tunnin ajomatka Cojimarin pieneen satamakaupunkiin, missä Hemingwayllä oli oma vene nimeltään Pilar. Cojimarissa asui myös kippari Gregorio Fuentes, joka oli Vanhus ja meri -teoksen päähenkilön esikuva. Teos toi Hemingwaylle Pulietzer-palkinnon sekä kirjallisuuden Nobelin vuonna 1954.

Hemingway asui Kuuban-kodissaan aluksi kolmannen vaimonsa Martha Gellhornin kanssa, ja myöhemmin taloa emännöi kirjailijan neljäs vaimo, Mary Welsh. Hemingwayn kuoleman jälkeen La Vigia jäi talon palvelijoiden haltuun. Kuubalaiset kutsuivat kirjailijaa aina ”papaksi”, ja kunnioittivat häntä suunnattomasti. Ehkä tämä selittää sen, että suurin osa Hemingwayn henkilökohtaisista esineistä on edelleen tallella talossa.

Myöhemmin Kuuban valtio otti tilan haltuunsa. Nyt se on jo hyvässä kunnossa, ja sitä korjataan koko ajan. Siellä on hänen lukulasinsa ja kirjoituskone. Siellä on myös hänen kuuluisa ensimmäisen maailmansodan sotareportteri-univormu. Hemingwayn tyylikkäässä kirjastossa, joka tunnettiin nimellä Venetian Room, on arvokkaita kokoelmia. Nähtävillä on myös kirjailijan saapaskokoelma ja kiikari, millä hän tutki Karibian tähtitaivasta, sekä metsästystrofeita Afrikan safareilta, karttoja ja monia muita esineitä.

Pilar-vene seisoi vuosikausia Havannanlahdella rapistumassa. Nyt tämä 32 metriä pitkä ja 12 metriä leveä vene on tuotu La Vigiaan, ja ammattimiehet entisöivät sitä. Hemingway sanoi aina, että ”vain merellä olen todella vapaa”. Talon uima-altaan viereen hän hautasi neljä koiraansa: Blackin, Negritan, Lindan ja Neron.

Alueelle rakennetaan nykyään autotallia. Ernest Hemingwayllä oli neljä amerikkalaista autoa vuonna 1961. Viranomaiset ovat nyt löytäneet niistä yhden, joka on yksityisessä omistuksessa, ja suunnittelevat sen ostamista. Muut kolme autoa saattavat olla vielä liikenteessä, vaikkapa takseina Havannassa.

Hemingway´s studio. Here he wrote “The Old Man and the Sea”, ©Adrian Soto

Fidel castro and Hemingway used to fish together. © Adrián Soto

The boot collection. These boots walked througout Europe, Africa, America. ©Adrián Soto

72 visa-free hours at the Capital of Tsars

The following are abstracts of articles published in Finland`s Travel and holidays magazine Matkalehti, 5/2010, and also in the travels supplement of Spain main daily, El País (Viajero, 08.05.2010)

By Adrián Soto
From Spring 2010 the western passengers don´t need to bother with bureaucratic papers, if they want to have a short visit to Russia. A new ferry connection from Helsinki to St. Petersburg makes possible to stay in Russian soil for 72 without visa requirement.
The ferry, Princess Maria departure from Helsinki port every 3 or 4 days a week on evening. The voyage takes 12 hour to arrive in the morning to St. Petersburg The ferry belong to the Russian company St. Peter Line and her name comes from Maria Feodorovna, wife the Tsar Alexander III.
The ferry itself is a comfortable Finnish-made vessel with capacity to 1 600 passengers. On board, the passengers can enjoy a magnificent Russian show, as well as buffet dinner rich in fishes. Drinks on board are fearly ship.
The arrive to St. Petersburg is impressive, but even more impressing is the cultural offer that city provide to the visitors.

Magnificent show on board of Princess Maria. ©Adriá n Soto

The Princess Maria at the Port of Helsinki. © Adrián Soto

72 horas en San Petersburgo

Adrián Soto
Ya es posible viajar desde la UE a Rusia sin necesidad de trámites burocráticos. La linea de ferry Helsinki-San Petersburgo-Helsinki acaba de inaugurarse conectando estas dos capitales del Báltico, ofreciendo además,  visado libre para las ciudadanos de la UE. Esta es una medida especial otorgada por el parlamento ruso (Duma) al turismo de la antigua capital de los zares.
El visado libre es por un máximo de 72 horas y el único protocolo a seguir es que el viajero compre un sightseeing o tour guiado a la naviera por 15€, o en su defecto tenga su debida reserva en uno de los hoteles de la ciudad.
El ferry, Princess Maria, zarpa por las tardes (19:00 hora local) 3 o 4 veces por semana. Para echar amarras por las mañanas (09:00) en el terminal de pasajeros de San Petersburgo. El Princess Maria pertenece a la naviera rusa St. Peter Line y es un buque construido en los astilleros finlandeses en 1981. Desde entonces ha navegado en el Mar Báltico y en el Mar del Norte. Su última modernización data del año pasado y su capacidad es de 1 600 pasajeros y 400 vehículos. Su nombre es en honor a María Fiódorovna, esposa del emperador Alejandro III.
El viaje inaugural estuvo animado con bastante champaña y por un magnífico show de variedades, que incluía portentos de la canción romántica rusa, un estupendo cuarteto de jazz, violinistas de primer orden, etc. Según Igor Glukhov, consejero delegado de St. Pter Line el show no fue una puesta en escena sólo para el viaje inaugural.
“Hemos establecido un acuerdo con la Unión de Artistas de San Petersburgo, y esto nos permite mantener durante todo el año un show de alto nivel” declara Glukhov.
La cena ofrecida a bordo es un buffet nórdico con abundantes especies de pescados de esas latitudes, servidos por lo general, fríos. El almacén tax-free ofrece algunas gangas en cuanto a vinos del Tercer Mundo o vodkas rusos. El casino, otro gran atractivo del buque, sobre todo después que fueran prohibidos en territorio ruso, estaba aún en obras. Según Glukhov “Será de lo más animado que ofrezca el Báltico”.
A la llegada a San Petersburgo el buque navega a unos cien metros de la mítica isla de Kronstadt. Se puede apreciar con nitidez la cúpula de la Catedral Naval. Una vez en tierra, el viajero tiene delante una metrópolis con cinco millones de habitantes y una oferta cultural única e inacabable.
Comprando ida y vuelta, el precio más barato es de 51 euro por pasajero. Un camarote doble cuesta desde 255 para ida y vuelta. Los camarotes más caros y lujosos cuestan entre 561 y 1190 euros.

Departure from Helsinki. © Adrián Soto

Viisumivapaasti Helsingista Pietariin

Teksti Adrián Soto
Nyt se on totta. Tsaarien pääkaupunkiin Pietariin voi matkustaa ilman viisumia. Tämä pitkään odotettu mahdollisuus sai lopullisen lähtölaukauksen viime torstaina, kun Princess Maria -aluksen neitsytmatka starttasi Helsingin Olympia-terminaalista. Hankkeen takana on pietarilainen laivavarustamo St. Peter Line.
Ensimmäisellä matkalla kohti Pietaria oli mukana noin 300 suomalaista, 450 venäläistä ja 50 muiden maiden kansalaista. Tunnelma laivalla oli korkealla. Monikymmenpäinen artistijoukko piti huolen siitä, että matka sujui rattoisasti. Mukana oli tunnettu venäläinen iskelmälaulaja Rodin, huipputasoinen jazzkvartetti, loistava viulisti, upea tanssiryhmä ja monia muita. Neitsytmatkalle osallistui myös St. Peter Linen toimitusjohtaja ja suuromistaja Igor Glukhov.
Onko tämä huippushow vain neitsytmatkan ohjelmassa?
”Ei suinkaan. Tämä on normaali risteilykonsepti. Me olemme tehneet sopimuksen Pietarin artistiyhdistyksen kanssa, ja se takaa meille, että ohjelmassa on jatkuvaa vaihtelua, ja taso säilyy”, sanoi toimitusjohtaja Glukhov.
St. Peter Line on jo neljäs varustamo, joka koettaa onneaan Helsinki-Pietari-reitillä. Nyt Venäjän Duuma on antanut luvan, että laivaturistit voivat oleskella kaupungissa 72 tuntia ilman viisumia. Se edellyttää, että matkustaja osallistuu varustamon järjestämään 15 euroa maksavaan kiertoajeluun kaupungilla tai majoittuu itse hotelliin.
Varustamo lupaa, että  laivalinja toimii ympäri vuoden. Mutta kumpaan varustamo luottaa enemmän, Suomen vai Venäjän markkinoihin?
”Uskomme että alussa suomalaiset lähtevät liikenteeseen. Venäläisille risteilykulttuuri on jotain aivan uutta. Mutta uskon, että pikku hiljaa hekin oppivat”, sanoi Glukhov Matkalehdelle.
Princess Maria on entinen Silja Linen Finlandia, joka rakennettiin Wärtsilän telakalla Turussa 1981. Laiva oli tanskalaisessa omistuksessa ja palveli ympäri Itä- ja Pohjanmerta. Laivassa on tehty monia uudistuksia, ja nyt se seilaa Maltan lipun alla. Sen kapasiteetti on 1600 matkustajaa, ja sen lisäksi laivaan mahtuu noin 400 henkilöautoa ja toistakymmentä bussia.
Princess Marian buffet-illallinen on tasoltaan Ruotsinlaivojen veroinen ja maksaa 24 euroa. Aamiainen on hinnaltaan 12 euroa. Baareissa ja ravintoloissa olut, siideri, 12 cl viiniä ja 4 cl vodkaa maksaa 3,50 euroa per annos. Tax-free-osasto on laaja ja valoisa. Ainakin aluksi jotkut viinit ja venäläiset vodkat ovat hyvin edullisia. Merkkivaatteiden ja kosmetiikan hinnat ovat Ruotsin-laivojen tasoa. Kasino-osasto oli vielä rakenteilla.
Laiva saapuu Pietarin Vasilin saarella sijaitsevaan Morskoy Voksal -terminaaliin. Täältä  lähtevät kaupunkikiertoajelut. Passikontrollimuodollisuudet Pietarissa olivat neitsytmatkalla hitaat. Terminaalilta on helppo saada taksi, ja lähin metroasema, Primorskaja, on noin 15 minuutin kävelymatkan päässä.
Perjantain paluumatkalla Helsinkiin laivalla oli 600 venäläistä matkustajaa. ”Avausviikolla meillä on kiitettävä määrä asiakkaita. Laivoilla on aina vaikeaa alussa. Kesäkaudelle olemme jo myyneet noin 70 prosenttia paikoista. Eli kaikki näyttää hyvältä”, sanoi St. Peter Linen tyytyväinen myynti- ja markkinointijohtaja Andrei Mushkarev. Tavallaan tuo oli hänen vastauksensa kaikille epäilijöille. Nyt Pietariin voi lähteä parin tunnin varoitusajalla ilman hankalia etukäteisjärjestelyjä.
Laivan hyttihinnasto ja aikataulut löytyvät osoitteesta http://www.stpeterline.com

Exciting arriving at St. Petersburg. ©Adrián Soto

Ferry Company St. Peter Line CEO Igor Glukhov and a painting of Maria Fiodorovna. ©Adrián Soto

Gdansk, the jewel of the Baltic is ready for tourism

A painting of Camille Pissarro? No. The Dluga pedestrian street downtown. © Adrián Soto

Beer and Fish at the Motlawa River. © Adrián Soto

Text and Pics Adrián Soto

To walk in the streets of Gdansk is to breath history. Definitely this daughter of the Baltic has been one of the hottest city in history of Europe. Now, the changes started in 1980 at the Gate of the Lenin Shipyard in the heart of the city, seem to have come to an end. The city now offers a warm and clean face.

The best way to feel the sense of history is to walk from the Golden Gate into the Old Town. The Dluga pedestrian street is wide and richly decorated. At the center of it, just by the City Hall there is a square on which you find the Neptune Fountain, is a symbol of the city´s relationship with the sea. According to a popular legend, at the beginning the fountain poured  alcoholic herb beverage for the citizens for free. Then one day, a stupid neighbour took some of the beverage home.From that day the Fountain has been pouring only water.

The Dlugi Targ goes to east and end at the Green Gate, where Solidarity Movement father, and Nobel PeacePrize winner Lech Walesa has his office. Beyond the gate is the Motlawa River, on whose banks the traveler can enjoy great sun sets comfortably sitting and at terraces, while tasting the local drinks like Goldwasser or Zubrobka flavored vodka.

Not far from the city, actually walking distance, the visitor can become acquainted with the Solidarity Movement.In a wide square you can find the shipyard gates where everything started. At the center of the square there are three huge and fairly ugly cement crosses from where hangs anchors, in memory of the  workers shot during strike in 1970 .

There also stands the famous shipyard gate. Today is fairly quit. There used to be 20 000 workers, now the shipyards employ less than one thousand. In the nearby quarters, there are a number of noising bars where the unemployed workers keep pouring down the local stuff.

Itämeren helmi Gdansk odottaa sinua

Kävely Gdanskin vanhankaupungin kaduilla on kuin hengittäisi historiaa. Tämä Baltian tytär on ollut Euroopan kuuma piste. Täältä, Leninin telakalta, alkoi 1980-luvun muutosaalto sähköasentaja Lech Walesan johdolla. Nyt näyttää siltä, että muutos on tuottanut tulosta. Gdansk tarjoaa tänään matkailijalle ystävälliset ja puhtaat kasvonsa.

Paras tapa tuntea historia omalla iholla on aloittaa tutustumiskierros Kultaiselta Portilta, mistä avautuu komea Dluga-bulevardi. Tämä pitkä ja leveä katu toimii kaupunkilaisten olohuoneena. Kadun puolivälissä on aukio ja siinä Neptuno-suihkulähde, joka symboloi kaupungin ja meren hyviä suhteita. Tarina kertoo, että aluksi 1600-lvulta peräisin olevasta lähteestä pulppusi alkoholipitoista yrttijuomaa, jota kaikki kaupunkilaiset saivat nauttia. Eräänä päivänä yksi asukas vei juomaa kotiinsa. Sen jälkeen suihkulähteestä on tullut vain vettä.

Dluga vaihtaa edetessään nimeä. Siitä tulee Dlugi Targ, joka jatkuu itään kohti vanhaa kuninkaallista palatsia, joka muodostaa Vihreän Portin. Tässä rakennuksessa Nobelin rauhanpalkinnon saaneella Puolan entisellä Presidentillä Walesalla on työhuoneensa.Portin takana virtaa Motlawa-joki. Joen molemmilla rannalla on lukuisia mukavia terasseja, missä voi nauttia upeista auringon laskuista ja maistella paikallisia juomia kuten Goldwasser tai Zubrobka-aromivodka.

Tästä kilometrin päässä sijaitsee Solidaarisuus-aukio ja -museo sekä Gdanskin telakan pääportti. Aukiolla on kolme 42-metristä rumaa betoniristiä, joista riippuu ankkureita kadonneiden telakkatyöläisten muistoksi.

Telakan pääportti on tänään hiljainen. Kun portilta 1980-luvun kiihkeinä vuosina lähti viestejä kaikkialle maailmaan, telakallatyöskenteli noin 20 000 ihmistä. Nyt työläisiä on alle tuhat. Naapurikorttelissa on muutama vilkas kapakka, missä työttömät viettävät aikaansa päivästä toiseen.

History was made here, at the Gate of the Lenin Shipyard. © Adrián Soto

Dorota Laitinen, a local girl, guides in English and Finnish. © Adrián Soto